Parempi päivä ja innostuneisuus

Oi tänään on jo niin paljon parempi päivä! Vähän tosin yllätyin kun huomasin että lunta sataa oikein kunnolla mutta mitäpä siitä, en ole mikään lumen fani mutta tuohan se vähän valoa maailmaan.

Olen kuluttanut aamun selailemalla HAAGA-HELIAn yhteistyökorkeakoulujen nettisivuja ja miettinyt pääni puhki että minne sitä hakisi. Sen Malesia-idean hylkäsin jo aikoja sitten kun sain tietää että sinne tarvitaan ihan huippuarvosanat... Tammikuussa on haku Euroopan ulkopuolisiin kohteisiin ja helmikuussa Euroopan kohteisiin. Varmaankin teen niin että haen ensin ulkopuolisiin kohteisiin asenteella "jos vaikka onnistaisi" ja sitten haen uudestaan Euroopan kohteisiin jos ei ulkopuolella tärppää.

Olen nyt miettinyt... Euroopan ulkopuolisista vaihtoedoista minua kiinnostavat ainakin seuraavat:

Universidad del Este, José A. (Tony) Santana International School of Hospitality and Culinary Arts, Puerto Rico

Universidad Argentina de la Empresa, Argentiina
- Argentiina ei ole erityisesti koskaan kiinnostanut minua, mutta siihen on tullut pientä muutosta viimeaikoina kun olen lukenut Argentiinassa seikkailevien ihmisten blogeja. Varmasti hieno maa.

Universidad Contemporanea, México (Querétaro)
- En ole suuri Querétaron fani. Jos menisin Meksikoon niin mieluiten olisin toki rannikolla. Ja mitä lähempänä Coatzaa niin tottakai aina parempi.
- Myös turvallisuustilanne mietityttää, menisinkö sittenkin mieluummin jonnekin jossa ei tarvitsisi edes ajatella sellaisia asioita kuten kidnappaukset, ampumavälikohtaukset, aseelliset ryöstöt, huumesodat.... Vaikka toisaalta myös tiedostan sen että kuolema voi koittaa vaikka kotiovella ja pelko on sinänsä turhaa. Mutta ymmärsitte kai pointin, että mieluummin ehkä joku stressitön ympäristö.

Ja sitten niistä Euroopan sisäisistä...


Universidad Rey Juan Carlos, Espanja (Madrid)
- Tämän matkailukampus on tunnin metromatkan päässä keskustasta, joten voi olla ettei oikein sen takia houkuttele


Universidad de Barcelona, Espanja
- Käsittääkseni saattaa käydä joskus niin että kurssit ovatkin katalaaniksi. Että siitä sitten :D

Universidad de Valencia, Espanja
- Valencia ei sinänsä oikein kiinnosta, koska "kaikki menevät sinne"... Mutta kaipa se täytyy ajatella niin että kaikki haluavat sinne siksi että se on hyvä paikka?

Tai sitten ehkä joku belgialainen tai ranskalainen... Meillä on Ranskassa tosi monta yhteistyökoulua mutta en ole niihin vielä oikein perehtynyt.


Mutta täytyy kyllä tunnustaa, että tänään innostuin aika kovasti kun huomasin tuon Puerto Ricolaisen koulun tulleen meille yhdeksi vaihtoehdoksi. Täytyy nyt tutkia sitä enemmän, koska eihän sitä koskaan tiedä että onko siellä edes sopivia kursseja jotka kävisivät yhteen tämän suomalaisen tutkinnon kanssa...

Onko joku ollut jossakin näistä mainitsemistani kouluista vaihdossa/muuten opiskelemassa? Kuulisin mielelläni kokemuksia ja kommentteja.

Sinä pystyt, jos ajattelet pystyväsi. Niin käy kuin ajattelet.

Minulla on huomenna ranskan tentti. Olen ollut vähän pihalla tunneilla, mutta olen yllätyksekseni alkanut pitää ranskankielen opiskelemisesta yhä enemmän. Oli myös vaihe jolloin en pitänyt siitä yhtään. Mutta nyt olen kovasti tykästynyt. En ole missän nimessä hyvä siinä mutta jos panostaisin siihen kovasti voisin oppia nämä alkeet hyvinkin :). No kuitenkin, äsken tuossa harjoittelin sanastoa ja päätin jakaa teille tapani oppia vieraskielisiä sanoja!

Ensin peitän suomenkielisen käännöksen paperilapulla ja katson ranskankielisiä sanoja. Kirjoitan suomennoksen kaikista vihkoon ja lisään perään tähden* jos sana on samanlainen tai sama kuin espanjaksi. Esimerkiksi sana vaikutelma, ranskaksi la impression, espanjaksi la impresión! Tai vaikka parveke. Le Balcon > El Balcon.

Kun sanat on suomennettu, on aika peittää ranskankieliset sanat ja yrittää muistella. Kirjoitan vihkoon suomennoksen perään sanan ranskaksi. Jos en muista tai kirjoitan väärin, tapahtuu seuraavaa:

Vedän huomiokynällä niiden sanojen yli jotka ovat vaikeita tai jotka olen kirjoittanut väärin. Kirjoitan kuulakärkikynällä korjauksen viereen. Tuossa kertoa-sanan kohdalla muuten on virhe tässä kuvassa, oikea muoto on raconter eikä reconter ;)

Tämä kuva on huono mutta siitä näkee että kuinka monta sanaa minulle jäi tehopäntättäväksi noiden kahden ekan vaiheen jälkeen. Ei kovin montaa tällä kertaa, usein enemmän.

 Sitten vain kirjoitan ne vaikeat sanat ranskaksi niin monta kertaa että opin muistamaan ne.. Tällä kertaa vaikeimmat sanat olivat elintapa (façon de vivre), unohtumaton (inoubliabe) sekä "seuraavana päivänä" (le leidemain).

Olen kateellinen niille jotka oppivat sanoja vain vilkaisemalla kerran kirjaan tai sanomalla ne kerran ääneen. Mutta kuten olen jo aiemminkin tuonut esille täällä blogissa, minulla ei ole erityisen hyvä kielipää ja joudun tekemään töitä jos haluan oppia jotain. Kunpa vain jaksaisin aina olla yhtä ahkera kuin tätä postaista tehdessä ;)

No pretendo parar, ¿dime quién camina cuando se puede volar? Mi destino es andar.

Pahoittelen blogihiljaisuutta. Olen yrittänyt totutella takaisin koulun rytmiin, läksyjen tekoon ja sellaiseen. Meillä on muutamia mielenkiintoisia juttuja lukujärjestyksessä mutta aika kurjaa on tämä toinen lukukausi kyllä. Tällä hetkellä lukujärjestyksessäni vilisee seuraavanlaisia nimikkeitä:

• Matkailuyrittäjänä suomalaisessa yhteiskunnassa
• Työelämän puheviestintä ja dokumentointi
• Matkailuoikeus
• Matkailuyrittäjän taloudelliset laskelmat
• Servicesvenska för turismbranschen
• Ranskan alkeet 3
• Ruotsinkielen intensiivi

Eli joo... Noista mielenkiintoisin on tuo matkailuoikeuden kurssi ja huonoiten minulta sujuvat nuo eritasoiset ruotsit. Meillä on muuten neljän päivän opintomatka Tukholmaan tuossa marraskuussa, hellurei ja hellät tunteet sanon minä kun siinä pistetään 50 korkeakouluopiskelijaa samalle ruotsinristeilylle. En odota mitenkään erityisen innolla, mutten toisaalta voi enkä halua ryhmäpaineen takia tuolta matkalta poiskaan jäädä. Tuo kun nimittäin taitaa olla niitä juttuja joita muistellaan vielä viisikymppisinäkin.

Tuohon "Matkailuyrittäjän suomalaisessa yhteiskunnassa"-opintokokonaisuuteen kuuluu TOIMIALARAPORTIN sekä YRITYSRAPORTIN tekeminen, jotka tulevat olemaan melkoisen laajoja ja epämiellyttäviä duuneja, luulen. Tai toivotaan tottakai ettei näin olisi. Hommat tehdään neljän hengen ryhmissä joka tuo omalta osaltaan helpotusta mutta toisaalta myös jännitteitä työntekoon. Toivotaan toki parasta ja let's go with the flow.

Joku jätti silloin ennen kesälomaa minulle kommentin että "siinä missä ensimmäinen lukukausi innostaa voi toinen vuorostaan lannistaa" ja niin se on - niin minulla kuin monella muullakin. Ensimmäinen lukukausi oli täynnä ihanaa: maantietoa, kulttuurien tuntemusta, innostavia projekteja ja kauniita kuvia... Ja nyt vain numeroita, kansantaloutta, ruotsia, laskelmia, taulukoita... Onneksi minua sattuu kiinnostamaan kovasti tuo matkailuoikeus ja lakiin liittyvät luennot. Muuten olisin ihan liemessä.

Ja eipä tänne juuri muuta nyt kuulu. Joku random kehui tänään koulun vessassa hiuksiani kauniiksi. Kiitos!

Svenskaa ...

Tadaa. Roudasin kaikki talvivaatteeni kellarista tänne. Nyt täällä on ahdasta ja talvivaatteista leviää tunkkainen haju koko asuntoon. Yäk. Eka koneellinen tosin onneksi jo tuolla pyörii.

Minulla oli hirmuisen "mielenkiintoinen" koulupäivä. Raahasin itseni maailman väsyneimpänä riepuna yhdeksältä aamulla koululle ja sain kerrankin täydellisen parkkipaikan ihan oven edestä. Ja aloin etsiä parkkikiekkoa. Voi sitä ärsytyksen määrää kun tajusin kiekon lojuvan L:n auton lattialla n. 100km päässä minusta. Eikä Porvoossa voi pysäköidä ilman parkkikiekkoa hetkeksikään! Ja ajoin sitten autoni muutaman korttelin päähän ns. stressittömälle autopaikalle, eli sinne missä ei tarvitse olla huolissaan siitä milloin täytyy käydä kääntämässä kiekkoon lisää aikaa. No, ei siinä muuten mitään mutta kun olisi ollut vähän kiire!

Meillä nimittäin alkoi nyt se surullisenkuuluisa ruotsinkielen opiskelu. Huokaus. Opettaja pyysi jokaista esittelemään itsensä ja kertomaan itsestään jotain hauskaa - ruotsiksi. Ja kaikki me miljoona opiskelijaa toistimme samat asiat.. "Jag heter _______, jag bor i Borgå!"Hirveän hedelmällistä. Kyseessä on siis palikkaruotsi eli nätimmin ilmaistuna intensiivikurssi jossa muistutellaan mieliin kielioppia ja sanastoa.

Tunti meni aikalailla pelleillessä enkä oppinut siellä mitään. Muistin ruotsinkielen hyödyttömyyden. Minä en koskaan ikinä missään sitä tarvitse, en ikimaailmassa opi sitä niin hyvin että voisin sitä missään yhteydessä käyttää! Miksi minun on pakko opiskella sitä korkeakoulussa ja antaa sen viedä aikaa ja tilaa kiinnostavammilta kieliltä ja oppiaineilta. Murinaa ja nurinaa.

Ja koska minulla oli aamutuntien jälkeen mukavat 4,5h luppoaikaa ennen seuraavan luennon alkua, päätin sitten siirtyä lukemaan uutisia netistä. Ja voi sitä riemua (huomaa tässä kohtaa syvä sarkasmi) kun luin hesarin sivuilta että "Opetusministeri Henna Virkkunen (kok) harkitsisi ruotsin kielen kurssien lisäämistä lukiossa" (linkki) !!!!! Mieli tekee oikeasti KIROILLA. Tämä aihe on noin miljoona kertaa käyty tässä maassa läpi ja kaikki argumentit on jo kuultu, mutta en malta olla tarttumatta tähän ihan vähän. Siis ihan vähän!

Totean siis vain sen kummempia argumentteja latelematta että olen ruotsinkielen opetuksen kannalla, SIINÄ TAPAUKSESSA ETTÄ OPISKELU PERUSTUU VAPAAEHTOISUUTEEN TAI VALINNAISUUTEEN!

Minusta olisi oikein hyvä systeemi että tarjottaisiin lukioissa esim. seuraavanlaista pakollista kielipakettia: suomi + englanti + ruotsi/venäjä/saksa/lisä-englanti/mikä tahansa, eli tuon kolmannen kielen/laajemman englannin saisi valita sen mukaan mitä oppilaitoksella olisi tarjolla ja joka olisi opiskelijalle kaikkein mielekkäin opiskeltavaksi. Tottakaihan tämä olisi siinä mielessä epäreilu järjestelmä että pienet lukiot eivät pystyisi tarjoamaan niin paljoa vaihtoehtoja kuin suuremmat lukiot.. Mutta kaipa kaikista lukioista löytyy ainakin saksankielen lehtori? Että siinä voisi sitten valita ruotsin tai saksan väliltä.

Minusta tuo kuulostaisi reilulta systeemiltä... Kun ruotsinkielen opiskelu perustuisi ainakin osittaiseen vapaaehtoisuuteen/valinnaisuuteen valikoituisi sen opiskelijoiksi silloin sellaisia joilla olisi enemmän motivaatiota ja edellytyksiä oppia kieltä OIKEASTI, toisin kuin nykyisessä järjestelmässä jossa ruotsin kurssit läpäistään hyvin suuren joukon voimin siitä missä aita on matalin eikä kieltä koskaan aiota tai haluta tositilanteessa käyttää. Ja arvatkaan mitä, ruotsalaiset puhuvat erittäin hyvää englantia! Heidän kanssaan voi keskustella englanniksi!

Minä kyllä puhuisin ruotsia sujuvasti ihan hirveän mielelläni, tottakai. Mutta kun nyt sattuu olemaan niin, etten ole mikään kielissä lahjakas ihminen vaan ihan tavallinen tallaaja joka ujostelee puhua englantia muiden suomalaisten kuullen ja espanjankin sanavarasto hiipuu päivä päivältä harjoituksen puutteen vuoksi. Minua häiritsee hirveästi se että joudun väkisin opettelemaan uusia kieliä joita en koskaan kuitenkaan saa niin sujuviksi että pystyisin niillä missään pärjäämään, kun voisin sen sijaan vahvistaa niitä kieliä joita osaan ja joita tiedän tarvitsevani ja jaksavani opiskella. Siis minun tapauksessani englantia ja espanjaa.

No, mitäpä minä yksinäinen bloggari Porvoon ghetosta asioille mahdan. Tunnen itseni kovin pieneksi juuri nyt... Huoh. :(

Haaga-Helia Porvoo, uudet fuksit

Hei tuli tässä mieleeni... Kun tänne päätyy niin hirveästi ihmisiä hakusanoilla tyyliin "HAAGA-HELIA Porvoo", "Porvoo+Matkailu+HAAGA-HELIA" jne, niin onkohan minulla lukijoissa nyt mahdollisesti joku meidän tuleva fuksimme? Jos on, niin olisiko mahdollista saada jonkinlaisia elonmerkkejä kommenttiboksiin, tai jos ei löydy käyttäjätunnusta niin sitten tuohon oikean reunan (tällä hetkellä tyhjään) shoutboxiin? Nimittäin, olisi kiva tietää etukäteen jos siellä nyt sitten tulee aloituspäivillä tai koulun alkaessa vastaan joku joka tunnistaa minut enkä minä tajua yhtään että mitä tapahtuu :D!

Minä olen sitten se tutori jolla roikkuu vaaleanpunaiset käsiraudat haalareista..... Tosi huono tuntomerkki koska kaikilla on sellaiset! Olen sitten vaikka se jolla on Marrakech-haalarimerkki ja pieni sombrero ommeltuna polven yläpuolelle ;)

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille

Kylläpä olen ollut ärsyyntynyt viime päivinä. Johtunee hyvin paljon siitä, että olen ollut tällä viikolla kaikki yöt töissä ja sen jälkeen päivät koulussa. Onneksi tämän viimeisen viikon ohjelma on kuitenkin ollut rentoa.

Minua on ärsyttänyt mm...

1) Se, ettei minulla ole parveketta. Täydellisen asuntoni ainoa varjopuoli. En osannut kaivata sitä talvella mutta nyt kesällä olisi kiva istua parvekkeella ja lukea vaikka ranskan tenttiin.....

2) Ranskan kieli ja ranskan tentti. Ahditun kun en osaa niin hyvin kuin haluaisin.

3) Miksi, oi miksi HAAGA-HELIAssa ei ole mahdollista lukea espanjaa pakollisena kielenä? Meidän tutkintoomme sisältyy 33op verran kieliopintoja. Näihin kieliopintoihin lasketaan kuitenkin vain: englanti, ruotsi, ranska, saksa ja venäjä. Espanjan lukijat saavat vain sinänsä hyödyttömiä vapaavalintaisia opintopisteitä joita kertyisi muutenkin paljon. Ärsy, ärsy, ärsy.

4) Espanjan opettaja ei halua minua kursseilleen koska ne ovat minulle mukamas liian helppoja. En minä ole mikään kielinero!! Haloo.

5) Facebookin typerät tilapäivitykset tyyliin:
"IhQihQihQ Kesäkesäkesä ♥ ♥ ♥"
"Ihanaa mitkä rusketusrajat !!!!! ♥ ♥ ♥"
"Täytyy mennä ottaa arskaa että saan rusketusrajat !!!! ♥ ♥ ♥"
"Ja sit SÖNNEE JA JÄDEE!!!!! ♥ ♥ ♥"
"Ihana keli !!!! Ihanaa ihanaa ihanaa !!!! ♥ ♥ ♥"

Kyllä, ilma on kaunis. Kyllä, on ihanaa kun aurinko paistaa. Kyllä, jäätelö on ihanaa, kesä on ihanaa, aurinko on ihanaa, lämpö on ihanaa. KYLLÄ KYLLÄ KYLLÄ. Mutta minua ei kiinnosta teidän rusketusraitanne, eivätkä ne kiinnosta ketään muutakaan. Pikaisen gallupin perusteella suurinta osaa ihmisistä inhottaa ja ärsyttää nämä tilapäivitykset. Miksi niitä silti tulee !!!

6) Rusketuksen yliarvostus! Kuinka joku jaksaa maata toimettomana auringossa vain jotta ruskettuisi? Okei siis tottakai päivettynyt iho näyttää kauniilta jne mutta miksi sitä täytyy niin kamalasti kailottaa facebookissa että OTAN NYT ARSKAA. Tuo arska-sanakin on todella ärsyttävä. Ylipäänsäkin kaikki tällainen ylikorostaminen ja yliampuminen. Auringonotto on ihan ok, mutta älkää pliis raportoiko eri sävyasteistanne netissä. Hehe olempa minä positiivinen ihminen :D!

No, nämä nyt ovat tällaisia olankohautukella kuitattavia ärsytyksiä suurimmaksi osaksi. Mutta sitten !

7) LUSMUILU JA LUSMUT AMMATTIKORKEAKOULUSSA!!!!

Muistatteko sen mainoksen, jossa joku asiakas sanoi kaupan kassalla että "seuraava maksaa"? Tämä mainos on ollut minulla usein mielessä tässä viimeaikoina. Esimerkiksi kun teimme ryhmämme yhteistä osuutta palautetilaisuutta varten, ja tietyt tyypit pääsivät kaikesta kuin koira veräjästä mitään tekemättä. Muut tekivät heidänkin osuutensa.

Miksi tulla kouluun, jos sen suorittaminen ei kiinnosta? Ammattikorkeakoulu on vapaaehtoinen oppilaitos!!!! Siellä ei ole pakko käydä jos ei huvita, jos ei kiinnosta, jos ei ole minkäänlaista halua opiskella ja tulla alansa ammattilaiseksi. Vaihtakaa alaa jos ei kiinnosta!Antakaa opiskelupaikka jollekin sellaiselle joka sen oikeasti haluaa!

On todella raivostuttavaa että nämä tyypit jotka tulevat aina myöhässä paikalle jos suvaitsevat ilmaantua ollenkaan, eivät koskaan tee läksyjä/projekteja/tehtäviä ajallaan, palauttavat etätehtäviä viikkoja deadlinen jälkeen, eivät ollenkaan tiedä mitä pitäisi tehdä ja milloin saavat saman tutkinnon kuin me tunnolliset puurtajat, jotka palautamme työt ajallaan, luemme ja opiskelemme, selvitämme että mitä, milloin ja miksi...

Tämä täytyisi tottakai ottaa siltä kannalta, että antaa muiden tehdä mitä tekevät, ja että jokainen niittää mitä kylvää. Ja vain kohauttaa olkiaan näille lusmuille - omapahan on elämänsä, ammattitaitonsa ja koulunsa. Keskityn vain omaan elämääni, opiskeluuni ja asetan itselleni tavoitteet ja pyrin niihin. Minä koen olevani oikealla alalla. Minä olen motivoitunut opiskelemaan ja sen pitäisi riittää minulle. Mutta kyllä minua silti vähän ärsyttää. ;)

Toteanpahan vain, että jos minulla joskus on oma yritys/olen asemassa jossa saan rekrytoida ihmisiä firman leipiin, niin minä tiedän tasan tarkkaan ne tyypit joille SOITAN ja PYYDÄN heitä töihin. Ja tiedän myös ketä en ottaisi töihin edes ilmaiseksi. Toivotaan että maailma on edes vähän oikeudenmukainen sitten kun ollaan siinä pisteessä että työpaikkoja jaetaan :).

Tämä postaus kuulostaa nyt taas todella negatiiviselta ja ikävältä. Todellisuus on kuitenkin se, että olen hyvin onnellinen ja täynnä rakkautta maailmaa kohtaan. Vaikka nämä asiat minua silloin tällöin ärsyttävätkin, niin en minä silti niistä liiemmin stressaa. Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille! Alla oleva video saa minut liikuttumaan lähes kyyneliin. Ihana kappale. Ihana elämä.

Tyhmät ja kurjat

Voi kuinka minua suututtaa. Meillä oli lukukauden päätöstilaisuus, ja jokainen ryhmä oli koonnut n. tunnin pituisen (todellisuudessa kyllä lyhyemmän) esityksen siitä mitä kevätlukukausi on pitänyt sisällään, mitä kehitettävää olisi ja mikä on ollut hyvää. Esityksiä kootessa minä lausuin ilmoille mielipiteeni: "liikaa ympäristönsuojelupropagandaa", ja tämä kommentti päätyi esitykseemme samalla tavalla kuin muutkin kommentit - sillä erotuksella, että minun kommenttini oli esityksessä ainoa, josta kerrottiin erikseen kenen mielipide se oli !!!!! Siis kaikissa muissa oppiaineissa kommentit esitettiin yleisinä, tyyliin "jotkut olivat sitä mieltä että .... kun taas toiset olivat toista mieltä" jne. Mutta tämä ns. "minun osuuteni" meni näin:

Esitysvuorossa oleva henkilö X: "Jaaaa sitten on vielä tämä ympäristönsuojelupropaganda-kommentti, SARI VOIKIN VARMAAN KERTOA TÄSTÄ!!!!"

Todella idiootti veto. Vaikka minä ihan todellisuudessa olin ja olen sitä mieltä, että ympäristöasioita toitotettiin toitottamistaan ja että niistä puhuttiin yksinkertaisesti aivan liikaa, niin se tilanne jossa tuo tuli ilmi oli todella epämiellyttävä ja mielipide vaikutti pahalta ja paljon tarkoitettua jyrkemmältä. Huoh. Ärsyttää niin. Yritin toki sitten kertoa, että kyse on ennemminkin siitä kuinka sinänsä tärkeästä asiasta saa epämiellyttävän jauhamalla siitä saarnaamaiseen sävyyn. Harmillinen tilanne, muuten palautetilaisuudesta olisi varmasti jäänyt iloinen fiilis mutta tämä kyllä latisti aika paljon. Ärsyttävä ärsyttävä ärsyttävä. Onneksi olin jo ehtinyt saada siltä opintojaksolta numeron....

Toinen asia joka ei minua hirveästi esityksessämme miellyttänyt, oli laatimamme motivaatiokäyrä lukukauden ajalta. Se ei vastannut millään lailla omia edesottamuksiani ja motivaation heilahduksia, minulla on se käyrä tässä koneella ja jos jaksan ja viitsin voin laittaa sen tänne ja viereen vastaavan oman versioni, niin voitte katsoa kuinka samaa mieltä olin muun ryhmän kanssa......... Tästä tuli nyt tällainen postaus jossa kaikki loppuu "......." ! Huoh. No, olihan se käyrä kaiketi keskiarvo ja opettajat toki ymmärtävät ettei se käyrä ollut yhteneväinen kaikkien kohdalla :).

Koulu nyt sitten kaikesta huolimatta lähenee loppuaan - tällä viikolla minulla on enää englanninkielen suullinen koe torstaina sekä ranskankielen kirjallinen koe perjantaina. Kaikki muu on valmista, palautettu, hyväksytty, arvosteltu... Voin jo rauhassa liihotella mielessäni kohti Madridia. Kivaa.

En pysty kirjoittamaan nyt mitään positiivista kun ottaa niin pattiin tämä palautetilaisuus-asia. Koitanpa syödä jotain, sillä "hyvä ruoka - parempi mieli"...

Suorittaja

Onko mun maailmankuva vääristynyt kun en ole tyytyväinen kun sain tentistä 3,5 asteikolla 0-5?

Vaihtounelmia

Unelmoin jo korkeakouluvaihdosta. Olen hätäinen. Meidän koulutusohjelmasta on SUOSITELTAVAA lähteä 5. tai 6. lukukaudella mutta kuulemma voi lähteä jo kun on kolme lukukautta suoritettuna täällä. Eli voisin hakea helmikuussa 2011 sinne lukukaudelle 4 vaihtoon. Katsotaan kuinka käy.

Olen miettinyt pääni puhki sen maan kanssa minne olisi kiva/järkevää/mielekästä lähteä. JÄRKEVÄÄHÄN olisi lähteä englanninkieliseen maahan, sillä olen niin hirveän epävarma omasta englannistani. Olisi hyvä saada se varmaksi. Toisaalta minä vähät välitän Englannista, Irlannista, Yhdysvalloista tai Australiasta kun maailmassa on niin paljon kaikkea muuta jännittävää! MIELEKÄSTÄ olisi tottakai lähteä Ranskaan - se ihastuttaa ja rakastuttaa minua. Olisi ihanaa osata ranskan kieltä kunnolla. Ranskan vaikuttaa ihanalta paikalta. Mutta olen maailman laiskin opiskelemaan ranskan kieltä...

Ja kuten varmaan arvaatte, mietin myös sitä Meksiko-vaihtoehtoa. Kaipaan Meksikoa. Kaipaan sinne aivan todella paljon. Toisaalta olen ajatellut myös sellaista vaihtoehtoa, että hakisin vaihtoon Eurooppaan, ja tekisin työharjoittelun/työharjoittelut Meksikossa. Mitäs mieltä olette?

Madridin matka lähestyy, ja uusimmassa MONDO:ssakin oli juuri sopivasti parin sivun juttu Madridista. Ja siskokin laittoi listaa mielenkiintoisista kohteista joissa voisimme vierailla, täytyy tutkia tarkemmin mitä sieltä löytyy :)

Pus pus

Destination Finland ja sata tapaa tappaa sielu !

Olen jo kertonut useampaankin otteeseen siitä 1000 places to see before you die-kirjasta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt samassa paketissa saapunut "sata tapaa tappaa sielu". En ole tätä jälkimmäistä vielä juurikaan selaillut, mutta aihe ainakin on mielenkiintoinen. Siinä narsistien uhrit kertovat kokemuksistaan ja kärsimyksistään. Onneksi kuitenkin ilmeisesti myös onnellisia loppuja.

Tästä on kirjoitettu monenlaisia arvosteluja. En ole kuitenkaan erityisemmin halunnut niitä lukea, etten saisi mitään vääränlaisia ennakkokäsityksiä. Yleensä tämäntyyliset kirjat kyllä minuun osuvat ja uppoavat oikein voimalla. Jos jotain mullistavia tunteita herää, niin palaan varmasti kertomaan tästä enemmän. Jos en enää koskaan sanallakaan mainitse tätä, niin jokainen vetäköön omat johtopäätöksensä.

Meillä on koulussa ihania tehtäviä! Viime perjantaina meillä oli varausjärjestelmä-kurssin etätehtävän palautus, ja minulla oli suorastaan ihanaa sitä tehdessäni. En tiedä mistä se mahtaa johtua, sillä suurin piirtein kaikki muut ovat tuskailleet sen kanssa kyllästymiseen asti ja monet palauttivat sen auttamatta myöhässä. Opettaja kävi meille sanomassa että jos tehtävä on annettu tammikuussa ja palautuspäivä on 16. huhtikuuta niin silloin ei auta selitellä miksi ei ole ehtinyt tehdä. Oli minusta ihan oikeassa :D!

Tehtävänantona oli suunnitella matka kuvitteelliselle henkilölle ja tämän mahdollisille matkakumppaneille. Päätin itsekkäästi hyötyä tehtävästä ja suunnittelin mukamas-matkan student travellers Salla&Milla:lle Portugalin Portoon ! Tarkoitus oli ottaa selvää lennoista, junista, viisumeista, valuutasta ja kaikesta mahdollisesta matkaan liittyvästä, ja kirjoittaa niistä korkeintaan 5 sivun raportti.

Seuraavana projektina onkin sitten kulttuurintuntemuksen etätehtävä, jossa aion - yllättäen - paneutua Latinalaisen amerikan kulttuuripiirin tutkimiseen. Tästä saa kirjoittaa 8 sivua eli mikään kovin suuri homma ei kyseessä kuitenkaan ole. Mukava juttu, ihana tehtävä, ihana koulu!

Viime viikolla meillä oli moneen oppiaineeseen vaikuttava ryhmätyö , Destination Finland jossa esiteltiin omalle opetusryhmälle jokin suomalainen "turistikohde" englanniksi. Minun ryhmäni teki esityksensä Kotkasta, ja minäkin selvisin siitä englanninkielisestä osuudesta ihan kunnialla. Esitystä olivat arvostelemassa matkailumaantieteen opettaja, joka arvioi esityksen sisältöä, viestintätekniikan opettaja joka arvioi powerpoint-esityksen tasoa sekä tietenkin englanninopettaja tarkkailemassa kielellistä sujuvuutta. Olen kyllä hyvin helpottunut että se esitys on ohi. :D

Ja niillä tuhkapilvillä on sitten sellainen kuukausi aikaa poistua ilmatilasta!

Voimattomuus

Kerron hieman tämänpäiväisestä ohjelmastani, jospa vaikka heruisi hieman ymmärrystä laiskalle blogaamiselle.

Herätys klo 2:00. Kyllä, yöllä. Työt alkavat klo 3:00am. Lähden töistä puoli seitsemän ja seitsemän välillä. Kotiin suihkuun --> koulukamppeet kasaan ja kahdeksaksi tunnille. Koulupäivä loppuu virallisesti klo 13:30, mutta jään tekemään pakollista ryhmätyötä 2,5 tunniksi. Käyn kaupassa, pääsen kotiin klo 16:15. Minun pitäisi tehdä kaksi laajaa etätehtävää, yksi esitelmä ja huomenna on tentti. Tentin sisältö ei kiinnosta minua. En jaksa lukea koska olen ollut töissä ja koulussa yli kellon ympäri. Lisäksi tilaamani 1000 places to see before you die-kirja saapui. Se on kiinnostavampaa kuin goottilainen kulttuuri Suomessa. Pidämme ylihuomenna esitelmämme ryhmäläisteni kanssa. Englanniksi. Esitelmä ei ole valmis. En ole jaksanut tiskata, imuroida, järjestellä tavaroita tai siirtää vaatteita kuivaustelineeltä vaatekaappiin. Poden huono omaatuntoa enkä pysty keskittymään opiskeluun kaaoksen keskellä.

Huoh. Ylimääräistä energiaa ei juuri ole. Toki tuo on aivan satunnaista tuo töissä käyminen ennen koulua - jatkuvasti moista ei tietenkään jaksaisi. Silloin tällöin jaksaa kuitenkin vaikka päällään seisten yhden päivän.

Niin tosiaan. En ole edes muistanut kertoa että olen saanut töitä täältä Porvoosta. Leipomoalalla jatketaan ;).

Työhakemukseni oli kuulemma hyvä. Työ on kiva. Työpaikka on ruotsinkielinen. En ymmärrä siellä sanaakaan. Vad ska vi göra? Aion oppia kesän aikana.

Tämä postaus kuulostaa hirmuisen negatiiviselta! Mutta ei ole ollenkaan tarkoitus sellainen. Minulla on oikein kivaa ja olen iloinen! Buenas noches!

Dame tu aire, un día mas..

Minulla on ensiviikolla ammattikorkeakoulun enimmäiset tentit. Vähän jännittää kun ei tiedä millaisia ne kokeet tulevat olemaan, mutta onneksi aina on mahdollisuus uusia jos menee pieleen ensikertalaisella. Minulle on taas tullut muutamia kysymyksiä:

Vielä yksi kysymys, minkä pituisia päiväsi on? Olen ollut nyt työelämässä jo jonkin aikaa ja nyt ollaan miehekkeen kanssa molemmat hakemassa opinahjoon jolloin tulot pienenevät kaaaauhian paljon. Ennättääkö opintojen ohella tehdä töitä lainkaan? 

Meillä suuri osa opislelijoista käy töissä työn ohella joko iltaisin tai viikonloppuisin. Kyllä siis ehtii, paljon riippuu periodista että millaisia päivät ovat. Melko paljon tulee töitä tehtäväksi myös vapaa-ajalla mutta kun ottaa alusta asti hyvän asenteen ja suunnittelee ajankäytön järkevästi niin että aikaa jää muullekin kuin työlle ja koululle niin kyllä pitäisi elämän sujua ihan mallikkaasti. Minä etsin parhaillaan töitä koulun ohelle! Toivottavasti tärppää edes joskus, mutta hankalalta vaikuttaa...

Nyt kun sä oot päässyt vauhtiin näiden 'toive postausten' kanssa, niin voitko kirjoittaa/kertoa elämästä vaihtarivuoden jälkeen? Tarkoitan tällä lähinnä RotEx -juttuja ja, että minkälaista toimintaa on vaihtarivuoden jälkeen rotareiden puolesta? 

Elämä vaihtovuoden jälkeen... Samaa kyseli eräs toinen parhaillaan vaihto-oppilasvuotta viettävä ja piakkoin Suomeen palaileva vaihtari jokin aika sitten. Voinen toki kertoa yleisestikin miltä elämä vaihtovuoden jälkeen on tuntunut, kun sitäkin on minulta kysytty.

Paluushokki oli vuoden jälkeen minulla hyvin rankka, ja luulen ettei kovin moni edes lähipiirissä tajunnut koskaan kuinka rankkaa ja vaikeaa aikaa minulla oli yli kaksi vuotta vaihto-oppilasvuoden päättymisen jälkeen. Tuntui ettei mikään ole mitään, mikään ei ollut minkään arvoista ja sitä halusi pitää vaikka väkisin kiinni siitä elämästä jonka oli jättänyt Atlantin toiselle puolelle.

Pää kapinoi jatkuvasti vastaan Suomen kylmyyttä, suomalaisuutta, suomalaisia tapoja ja suomalaista kulttuuria. Kaikki oli huonoa ja/tai väärin. Ja pahinta oli ettei kukaan ymmärtänyt mistä se johtui - eihän kukaan tiennyt kuinka ihana ja mahtava vuosi minulla oli maailman äärissä ollut. Ja totta on myös se, että vaikka kirjoittaisin siitä päivittäin ja näyttäisin kaikki mahdolliset kuvat ja videot, ei kukaan pystyisi silti ymmärtämään mistä minä puhun. Se oli aluksi hyvin musertavaa, mutta nyt voin vihdoin hyvillä mielin todeta että olen käynyt paluushokkiprosessini läpi - se on ollut vaikea ja kivikkoinen, mutta en epäile hetkeäkään etteikö se palvelisi minua sellaisenaan joskus tulevaisuudessa.

Nyt vasta suostun myöntämään (lähinnä itselleni), että Meksikossa on kaiken sen ihanan lisäksi myös hyvin paljon huonojakin puolia. Niinkuin on kaikkialla - tarkoitan tällä lähinnä sitä etten väkisin yritä maalata Meksikoa omassa ja muiden mielissä silkaksi paratiisiksi. Paratiisihan Meksiko on, mutta jokaisessa paratiisissa on aina käärmeensä ;).

Minä olin ennen Porvooseen tuloani hyvin onneton. En tiennyt minne elämä minua veisi ja mikä minun tulevaisuuteni olisi - hetken olin jo varma että minulle kävisi hassusti leipomourani kanssa: että löytäisinkin itseni vääntämästä pullaa maanisdepressiivisenä leipäkoneena eläkeikään asti. Nyt minulla on ihana ja kaunis koti Porvoossa ja mahtavia ystäviä, ja tulevaisuudensuunnitelmat tuntuvat loksahtaneen paikoilleen. Täällä on minun hyvä.

Suurin osa vaihto-oppilaista selvinnee paluushokeistaan melko vähällä, mutta sitten on näitä minunlaisiani tapauksia jotka sopeutuvat takaisin Suomeen hyvin hitaasti ja huonosti - varmasti on myös niitä jotka eivät sopeudu takaisin koskaan.

Minun piirini rotarit suomessa (en kuollaksenikaan jaksa tarkistaa piirin numeroa) järjestivät meille palanneille vaihto-oppilaille rebound-tilaisuuden jossa saimme jakaa kokemuksiamme muiden entisten vaihto-oppilaiden kanssa. Samassa tilaisuudessa meillä oli rotexista ihminen kertomassa toiminnasta johon meillä olisi mahdollisuus osallistua - kaikki me taisimme laittaa nimemme listaan jossa ilmoittaduimme uusiksi rotexeiksi, mutta luulenpa että varsinaisia rotexien hommia ovat päässeet hoitamaan vain muutamat henkilöt.

Minä yritin ilmoittautua kahteen eri tilaisuuteen avuksi, mutta minulle ilmoitettiin molemmilla kerroilla ettei minua tarvittaisi. Päätin siis lopettaa yrittämisen - jos minua ei sinne haluta, niin en myöskään sinne väkisin änkeä. Minulla on siis hyvin negatiiviset kokemukset rotexin toiminnasta. Kurjaa, mutta no can do. Heh heh. (:D) Rotexista kerrotaan kuitenkin lisää siellä rebound-tilaisuudessa. Minulla on siitä aikalailla vähän sanottavaa.

Haaga-Helia Porvoo jatko-osa :D

Edelliseen tekstiin tuli niin suuri liuta lisäkysymyksiä että katsoin parhaaksi julkaista tällaisen osa 2-tekstin. :)

Mites tuo ruotsin kieli? Oma ruotsin taitoni on jotain ihan alkeisruotsi lauseita ja jotain yläastejuttuja mitä muistan. En ole käyttänyt Ruotsia 8 vuoteen - eli en myöskään puhu/ymmärrä/kirjoita sitä. Olenko ainoa onneton? Englanti on kyllä vahva mutta tuo ruotsi... Ihan hävettää! Sinä aloitit ilmeisesti opiskelemaan ranskaa? Mitä kieliä koulussa voi opiskella?

Näistä kieliasioista: Minä en osaa ruotsia tällä hetkellä ollenkaan. Olen opiskellut sitä viimeksi joskus lukiossa, enkä ole käytönnössä käyttänyt sitä koskaan missään. Taitoni rajoittuvat tasolle "jag heter" ja "tack". Ja ei, se ei ole ollut este kouluun pääsemiselle tai elämälle Porvoossa vaikka kaupunki vahvasti kaksikielinen onkin. Niin ruotsissa kuin englannissakin järjestetään tasotestit joista huonommin selviytyneet sekä muuten vaan halukkaat ohjataan tai kevyesti pakotetaan ns. palikkakursseille eli kertaamaan. Hyvä systeemi, jonka ansiosta unohtuneeseen ruotsiin/englantiin ei pitäisi kenenkään koulunkäynnin kaatua. Ruotsin kieltä ei paria suomenruotsalaista vahvistusta lukuunottamatta suurin osa meidänkään porukasta juuri osaa - aina on mukana muutama huippu mutta kyllä meitä uunoja taitaa silti olla enemmistö. Sekaan vaan sanoi mummo mustikkametsässä !

Pakollisina kielinä siis opiskelemme suomea, ruotsia ja englantia. Meidän on myös valittava yksi vapaavalintainen "uusi" kieli - ranska, saksa tai venäjä. Porvoossa voi opiskella myös espanjaa mutta sitä ei valitettavasti lasketa pakollisiin kieliopintoihin. Muita kieliä voi mahdollisuuksien mukaan opiskella myös Pasilan toimipisteessä, siellä on sitten tarjolla kaikkea mahdollista kuten esimerkiksi kiinaa.

Mites sitten opiskelijat, onko kaikki naisia? Entä minkä ikäisiä aloittaneet opiskelijat on, itse kun olen hieman vanhempi kuin juuri lukiosta tullut.

Vaikka ala onkin hyvin naisvaltainen ja samoin myös koulun oppilaat ovat suurimmaksi osin naisia, on siellä myös paljon miehiä (ja poikia;)). Meidän ryhmässämme taisi aloittaa ennätysmäärä poikia tänä vuonna ! Porukkaa on aivan kaiken ikästä - osa on suoraan lukiosta tulleita mutta suurin osa on tehnyt tässä välissä jotain muuta, ollut töissä tai ulkomailla ja kuka mitäkin. Hyvin erilaisia taustoja löytyy. Meillä on ihan kaiken ikäisiä, ihan aikuisopiskelijoita myös.

Minkälaista Porvoossa on asua?

Porvoossa on ollut ihanaa asua. Minulla ei toki ole hirveästi vertailukohtia mutta kyllä olen todella positiivisesti yllättynyt vaikken erityisen pessimistisin mielin liikkelle lähtenytkään. Paikka on pieni, mutta toisaalta Helsinki on ihan lähellä. Osa porukasta tulee Helsingistä joka päivä, ei suuri ongelma sekään mutta jäävät toki aikalailla paitsi opiskelijariennoista täällä Porvoon päässä.

Tiedätkö jo, tuleeko koulusta pitkiä harjoitteluja missä on mentävä pois kotiseudulta? Tai peräti maasta pois?

Harjoitteluita meillä on 6kk, jotka voi suorittaa esim seuraavasti:

6kk samassa paikassa kotimaassa

6kk samassa paikassa ulkomailla

3kk ulkomailla ja 3kk kotimaassa

3kk ulkomailla ja 3kk jossain muualla ulkomailla

jne. Eli pakko ei ole lähteä maasta pois mutta olisihan se toki suotavaa ainakin tuon 3kk verran. Lisäksi koulutusohjelmaan on mahdollista sisällyttää vaihto ulkomailla, joko 6kk tai vuosi. Ei pakollinen mutta toki ottaen huomioon että mitä tässä opiskellaan niin hyvähän se olisi vähän maailmaa nähdä.

Suurin stressini on se että minulla ei ole lukiopohjaa vaan ammattikoulututkinto. Toivottavasti se ei nyt siihen kosahda!

Ei kosahda. Kaikenlaisia ihmisiä mahtuu mukaan!

Ja vielä sitä kysyisin; Millainen koulurakennus on? Kuvista päätellen vanha. Onko ihan nykyaikainen? Lähellä linja-autoasemaa?

Koulurakennus on hyvin vanha, mutta meille rakennetaan parhaillaan uutta kampusta joen toiselle puolelle Näsin S-marketin viereen. Sinne kouluun tulevat sitten vuoden 2011 tammikuussa kaikki Porvoon ammattikorkeakoululaiset, eli Point-talon tradenomiopiskelijat, me Pomo-talosta sekä laurea-ammattikorkeakoulun hoitsut. Eli uutta ja modernia tilaa luvassa ! Nykyinen koulu on parinsadan metrin päässä keskustasta ja linja-autoasemasta, uusi tulee hieman kauemmas mutta kuitenkin ihan kävelymatkan päähän.

Opiskelusta yleensä.. Koko homma perustuu sellaiselle kuin PBL = problem based learning eli hyvin vähän teoriaa ja hyvin paljon käytönnön harjoitusta ja ryhmätöitä. Olin hyvin skeptinen etukäteen, mutta nyt olen todella tyytyväinen. Tämä metodi on osoittautunut erinomaiseksi myös minunlaisilleni keskittymishäiriöisille luupäille. Motivoivaa ja opettavaista ! Tässä koulussa on ihan ensimmäistä kertaa tuntunut siltä ettei harjoituksia teekkään vain opettajaa varten koska opettaja käskee, vaan omaa ammattitaitoa hioakseen ja itse oppiakseen. Hyvin hedelmällistä, sanon ma. :)

Haaga-Helia Porvoo

Edelliseen tekstiin tuli tällainen kommentti:

"Moi! Haen nyt keväällä myöskin Porvooseen opiskelemaan matkailua. Mitä pääsykokeissa on? Minkälaista matematiikka, minkälaista englantia? Onko ruotsia? Millainen haastattelutilanne on? Miten harjoittelit pääsykokeisiin - vai harjoittelitko? Kiitos miljoonasti jos viitsit vastata, mitä laajemmin sen parempi :D"

Ihanaa! Siis juuri tästä tykkään kaikkein eniten, että voin kirjoittaa jotain josta on hyötyä jollekin toiselle.

Eli: Pääsykokeissa oli neljä erillistä osiota: essee, matematiikka, englanti sekä haastattelu. Esseen aiheena oli muistaakseni jonkinlainen matkailumarkkinointiin liittyvä teksti, josta piti kirjoittaa sivun mittainen analyysi. Aikalailla helppo nakki, vaikka aikaa oli tosi vähän.

Matematiikka taas oli naurettavan helppoa; siis yläaste-tasoa, ja vaikka minua jännitti etukäteen hirveästi juuri tuo matikka-osuus niin suuri voitonriemu valtasi minut heti kun sain paperin eteeni. Vinkki hakijoille: kerratkaahan prosenttilaskut! Tästä ei oikeasti tarvitse huolehtia, mutta älkää silti unohtako laskimianne kotiin.

Englannin osuudessa tehtävänantona oli kirjoittaa lyhyt kirjoitus siitä millainen on hyvä asiakaspalvelija - tämä osuus meni minulla luultavasti kaikista heikoiten mutta kuten näkyy, olen koulussa onnellisesti sisällä. Tässä kokeessa oli siis käsittääkseni tarkoitus vain mitata kielen sujuvuutta ja sanaston laajuutta. Ei mitään vaikeita rakennekokeita, hyvä.

Haastattelussa meidän oli jaettu kahden hengen ryhmiin aakkosjärjestyksessä, ja meitä olivat haastattelemassa yksi koulun opettajista ja yksi edustaja jostakin matkailualan yrityksestä. Haastattelu oli todella rento ja mukava toimitus, eikä siellä piinattu onneksi kokelaita ruotsinkielisillä kysymyksillä ;). Reippaus ja oma-aloitteisuus kunniaan. Kannattaa valmistautua haastatteluun samalla tavoin kuin työhaastatteluihin eli mieti valmiiksi vastauksia ilmiselviin kysymyksiin. Miksi haluat tähän kouluun? Miksi haluat matkailualalle? Mitä odotat koulutusohjelmalta? Miksi juuri sinut tulisi valita? Mitkä ovat hyvät ja huonot puolesi? Jne.

Valintakoetilaisuuden yhteydessä meille oli järjestetty melko kattava infotilaisuus, jossa kerrottiin kaunistellen siitä mitä tuleman piti, jos kouluun sattuisi pääsemään. Mitään edessä odottavasta tehtävämäärästä tai ennemminkin tehtävien vuorista ei hiiskuttu sanallakaan mutta ihan realistinen info noin muuten. Kannattaa käydä kuuntelemassa jos valintakoetilaisuuteen pääsee.

Pääsykokeisiin ei siiskään juuri voi valmistautua, paras tapa on vain ilmaantua paikalle omana itsenään ja loistaa haastattelussa. Minä kävin edellisiltana nopeasti läpi juuri nuo prosenttilaskut, muuten en valmistautunut ollenkaan.

Toivottavasti tästä oli apua. Vastaan toki mielelläni myös lisäkysymyksiin jos moisia ilmaantuu :) !

Jos sä tahdot niin

Suuret pahoittelut laiskasta blogaamisesta! Uusi kiva elämä on vienyt ihan täysin mukanaan. On ollut paljon uutta ja kivaa ja elämä rullaa tosi hienosti täällä.

Eikä minulla itseasiassa ole aikaa kirjoittaa nytkään vaikka haluaisin. Minulla on muutamat rästiprojektit tekemättä ja ranskan sanakokeeseen harjoiteltavaa. Kaikki on kuitenkin erinomaisen hyvin. Hiihtolomaviikonkin vietin Haminassa leipomossa.

Mutta on täällä Porvoossa muutama huonokin puoli:

1) parkkipaikat ja parkkipirkot. Keskustassa on maailman huonoiten parkkipaikkoja. Koulun läheisyydessä on ainoastaan 2h tai 4h parkkeja - ihmiset joutuvat kesken työ-/koulupäivän lähtemään muuttamaan aikaa parkkikiekkoon. Ja parkkipirkot tietävät, että meillä alkaa koulu klo 8:15, ja tulevat siksi heti klo 12 jälkeen kyttäämään viattomien ammattikorkeakouluopiskelijoiden autoja!!! Törkeää. Itse en ole vielä onneksi siellä päin parkkisakkoa saanut mutta lienee ajan kysymys vain.....

2) Tämä kerrostalo jossa asun on äärettömän rauhallinen. Ei mitään villejä bileitä tai muitakaan häiriötekijöitä. Muut asukkaat pysyivät taidokkaasti koloissaan hyvin pitkään. Eilen kuitenkin törmäsin kolmeen heistä. Tervehdin jokaista, mutta YKSIKÄÄN NÄISTÄ EI VAIVAUTUNUT TERVEHTIMÄÄN TAKAISIN!!! Minua niin raivostuttaa. Jos kerran samassa talossa asutaan niin luulisi voivan edes hei sanoa? Yksi vanha mies tulee minua lähestulkoon päivittäin vastaan joko rappukäytävässä tai parkkipaikalla, olen tähän asti tervehtinyt häntä joka kerta mutten kertaakaan ole saanut mitään vastausta. Eilen häneen törmättyäni en enää tervehtiyt. Olkoon.

Muuten kaikki on ihanaa edelleen. Koulu on ihanaa ja koulukaverit ovat ihania. Koulu on myös rankkaa ja joiltain osin vaikeaakin, mutta olen tyytyväinen. Haasteellisuus on ilo ;).

Pus ! Yritän "ehtiä" blogin ääreen heti kun saan tämänhetkisen ison projektini alta pois!

Sitten kun osaan kaikki huonot päiväsi ulkoa voit kutsua öitä sisään, Sitten kun osaan kaikki painajaisesi ulkoa voit keksiä niitä lisää

Olen ollut niin kiireinen etten ole ehtinyt paneutua blogin kirjoittamiseen ja kun aikaa olisi ollut olen käyttänyt sen tehokkaasti lepäämiseen sillä tämän uuden rytmin opettelu on aikalailla rankkaa !

Minusta on maailman ihaninta asua omassa asunnossa. Tämä tuntuu jotenkin niin oikealta. Tai että tämä tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Kuten jo edellisessä tekstissä totesin: olen huippu-onnellinen täällä. Uusi ympäristö on tehnyt hyvää. Kaupunki on kaunis eikä missään määrin liian suuri tai pieni, välimatkat ovat lyhyitä ja kaikki tarvittava löytyy lähimailta tai viimeistään mannuilta. Koulu on mukavaa ja motivoivaa, vaikka olin aluksi hyvin skeptinen ja itseasiassa varma siitä ettei ammattikorkeakoulu sopisi minulle. Nyt totean hyvillä mielin että kyllä sopii. Etukäteen olin jo päättänyt inhota tutoriaali-työskentelyä. Nyt kolmen tutoriaalikerran jälkeen voin todeta että se on varmasti yksi parhaista oppimismenetelmistä mitä minulla on vastaan ikinä tullut. Iso hymy tähän.

Pelkäsin etukäteen etten saisi yhtäkään kaveria koulusta tai Porvoosta. Nyt minulla on liuta ihania kavereita enkä malta odottaa että pääsen tutustumaan heihin enemmän ! :D Minulla on viimeksi ollut näin paljon sosiaalista elämää Meksikossa.

Omassa asunnossa jopa siivoaminen on jollain kierolla tavalla kivaa. Tiskaaminen taas on tuskaa. Laskujen maksaminen on tuskaa. Mutta kyllä tämä taitaa kaiken sen tuskan arvoista olla ;):

Ranskan opinnot ovat alkaneet hieman vaihtelevasti - ääntäminen on aivan ylivoimaisen vaikeaa mutta vielä toistaiseksi elättelen toiveita siitä että se vielä lähtee sujumaan kun harjoitusta tulee lisää. Je suis Sari et j' habite à Porvoo et ce soir j' embrasse avec mon L! Eli olen Sari, asun porvoossa ja tänään L tulee lomille ja luvassa lienee pusuttelua. Sekin on - kuten arvata saattaa - ihanaa.

Pus pus.

ihana elämä!

Noniin! Minulla on nyt sitten vihdoinkin netti kotonakin, ja uusi elämä on parempaa kuin ihanaa! Ensimmäinen koulupäivä oli todella jännittävä, mutta sujui lopulta ihan ok. Nyt loppuviikosta olen jo saanut ystävystyttyä yhden porukan kanssa, ja hauskaa on ollut :). Olen todella onnellinen.

Tänään meillä oli ohjelmassa Porvoon turistikohteiden kiertoa porvoo-passia täydentäen. Illalla onkin sitten luvassa ihka ensimmäiet opiskelijapippalot joiden tarkoituksena on kiertää kaikki keskustan baarit läpi ja tutustua siten Porvoon ravintolatarjontaan ;).

Nyt sitten niitä paljon odotettuja kuvia asunnostani!

Ihan ihka ensimmäinen aamupala omassa kodissa !


<3

toimisto ;)

Mariskoolia, miniaaltomaljaa ja englantilaista juustopurkkia. Ja multitabseja!

Miksi viinipullonpidikkeeni on tyhjä? :(

Minun täytyy tottakai pitää leipomossa oppimiani taitoja yllä, ja siksi leivoinkin karjalanpiirakoita täällä kotona. Haikeus iski ;).

Nettipimennossa

Helou. Olen nettipimennossa, Porvoon puhelin toimittaa nettiliittymäni parhaassa tapauksessa tämän viikon lopulla mutta mitä luultavimmin ensiviikon alussa. Minulla on kuitenkin 200m päässä kotoa kirjasto jossa voin käydä "hätätapauksissa", mutta kuvia ihanasta asunnosta ei ole vielä ennen omaa nettiä luvassa :).

Ihanaa on ollut, oikein ihanaa ja olen oikein onnellinen. L oli viikonloppuna käymässä ja tykkäsi asunnosta myös.

Porvoo on kiva, mutta suuri suuri nootti ja moite parkkipaikkojen puutteesta keskustassa. Tosi surkeeta. Täytynee kulkea kouluun bussilla näiden pahimpien pakkasten yli, ja siirtyä sitten pyöräilemään. Huoh! Onneksi koululle on valmistumassa uusi kampus käytännössä minun naapuriini! Vaikka tämän ensimmäisen opiskeluvuoteni joudunkin keplottelemaan itseni kouluun vähän kauempaa kuin opiskelija-asuntoloissa asuvat niin vuoden päästä helpottaa kun koulu muuttaakin minun luokseni. HAH! :)

Palaillaan. En malta odottaa että pääsen esittelemään innovatiiviset opiskelijabudjetin sisustusratkaisuni ! ;)

pus.

Hiljaiseloa, vuosipäivä, joulu ja elämä

Hei taas. Olen ollut hissukseen, on ollut kiirettä ja stressiä sekä muuta, enkä ole jaksanut keskittyä kirjoittamiseen.

Muutto stressaa minua yllättävän paljon - on niin paljon kaikenlaista mitä pitää muistaa ja hankkia ja tietää. Mutta ennen kuin vuolaasti kerron viimeaikojen tapahtumista saanen esitellä informatiivista kuvamateriaalia:

Rommileivokset mansikkakuorrutuksella, onnea Sari ♥ Lari 1v, söpö tarina. Hyvä tarina.

Huomenna on viimeinen työpäiväni. Saan lomailla ja muuttaa rauhassa viikon verran, ja koulu alkaa 12. tammikuuta. Koulun alku ei jännitä, mutta muuttaminen jännittää paljonkin. Päässä pyörii kaikenlaisia kysymyksiä, ajatuksia, pelkoja ja onneksi kuitenkin myös innostusta. Mitä pitää ottaa mukaan? Minne minun täytyy muuttoilmoituksen ohella ilmoittaa uusi osoitteeni? Millaiset pölypussit käyvät pölynimuriini? Mitä jos eksyn matkalla kouluun? Mitä jos en saa Porvoosta yhtään kaveria? Mitä jos en saa töitä koulun ohelle? Mitä jos minulla ei pian olekaan rahaa ruokaan? Miten minulle ja L:lle nyt käy? Mitä jos en pärjääkkään itsekseni?

Olen haaveillut omaan asuntoon muuttamisesta sellaiset kevyet 5 vuotta aktiivisesti. Haave on toteutumassa, ja tuleva asuntokin on kaunis ja ihana. Olen hyvin tyytyväinen. Toisaalta minua kauhistuttaa. Näin unta etten osannut uudessa koulussa mitään. Toivotaan ettei niin käy.

Joulupukki toi uutta kotia varten mm. kahvinkeittimen, leivänpaahtimen, suola- ja pippurisirottimet, vieraskirjan, iittalan karelia-ruokailuvälinesarjan (haarukat, veitset, tee- ja ruokalusikat) sekä paljon paljon muuta tarpeellista kattilasta paistinpannuun. Kahvia ja suklaata kun on riittämiin, niin pärjää aina. Uusi tunnuslauseeni :).

Joulunalusviikko oli töissä hyvin kiireinen. Joulutorttua tehtiin muutaman hengen voimin tuhansia kappaleita, onneksi niitä ei tarvitse nyt ainakaan vuoteen tehdä yhtään enempää ! Parhaana päivänä uusi oma ennätykseni oli 17 pyöritettyä taikinaa - tavallisena päivänä teen ehkä keskimäärin 0-8 taikinaa. 17 taikinaa tarkoittaa numeroina mm. n. 62l vettä, reilua sataa kiloa jauhoja ja lähes 70kg margariinia. Selkä ja hartiat olivat hetken aikaa todella kipeät !

Tänään minua odotti tilinauhassa ikävä ylläri. Olin huomaamattani ylittänyt tulorajani ja maksanut sen johdosta vuoden viimeisiä veroja lähes kolme kertaa normaalia enemmän. Huoh. Marssin sitten työpäivän jälkeen verotoimistoon pyytämään vuoden 2010 verokorttia, sillä haluan saada lomakorvaukseni pienemmällä prosentilla. Verotoimisto oli tällä kertaa hyvin positiivinen yllätys - virkailija ei ollut sama tyly täti kuin viimeksi, vaan tosi mukava nainen joka selitti minulle tarkkaan kaikki jutut mitä minun piti tietää sekä miten minun pitäisi asiani verohallinnon kanssa hoitaa. Ihana. Kiitos!

Oivallus: en ole vielä esitellyt tämän vuoden piparkakkutaloani:

Kuvat ovat vähän huonoja, mutta kyllä niistä kai ihan hyvän käsityksen siitä saa millainen talo on kyseessä. Ihan kiva, muttei kylläkään sellainen kuin halusin. Räkä!

Tänään minulla on vielä ohjelmassa kiilteen tekeminen työpaikan jäähyväiskakkuun, sekä tavaroiden läpikäyminen ja toivottavasti jonkinasteinen pakkaaminen pahvilaatikoihin. Kivaa !

Huolestumus iskee !

Siis apua. Menetin just yöuneni... Huolestuin äkillisesti omasta taloudellisesta pärjäämisestäni nyt opiskelujen alkaessa. Mistä voin katsoa paljonko saan opintojen ohella tienata (siis siten, etten joutuisi kuitenkaan makselemaan takaisin opintotukia jne), jos sattuisi niin onnellisesti että löytäisin itselleni iltaduunin pariksi päivää viikossa? Miksi tällaisia rajoituksia on? Kenen elämää se vaikeuttaisi, jos joku joka jaksaa tehdä opintojen ohella vähän töitäkin tienaisi pari sataa kuussa enemmän... Ei ymmärrä...

:(

Edit:

Pikaisen googlettelun jälkeen olo on hieman rauhallisempi.. Olen kuitenkin ollut toukokuusta lähtien töissä, ja saanut ihan ok summan säästettyä opintoja varten. Lisäksi minulle ovat sukulaiset keränneet viimeiset 5 vuotta "juttuja tulevaan kotiin" (=lautasia, laseja, kulhoja, mukeja, kahviastioita, myös löytyy kahvin- ja vedenkeittimet, sauvasekoitin...jne jne jne jne), minun ei sis tarvitse ostaa yhtikäs mitään astioita eli siinä tulee säästettyä kyllä pitkä penni. Minulla on valmiina sänky, telkkari, tietokone, ruokapöytä, tuolit.. Ja muuta pientä. Ei tässä mitään hätää pitäisi todellakaan olla. Tuo kelan laskuri on silti vähän hämärä, mutta luotan nyt kai sitten siihen että kaikki lopulta kuitenkin sujuu ihan hyvin :).

Milloinkohan minun kannattaisi alkaa puuhaamaan sitä opintotuen hakemista? Tämä aiheuttaa kyllä ihan hirvittävästi päänvaivaa.. kääk !