冬来たりなば春遠からじ - "Jos talvi tulee, kevät ei ole kaukana"

Huokaus. Tämä päivä on ollut niin kamala. En ala erikseen luettelemaan vastoinkäymisiä joita tänään on tullut vastaan mutta todettakoon vain että väsyttää rankasti ja ärsyttää että joudun mm. soittelemaan ympäriinsä saadakseni asioita sumplittua. Ja inhoan puhelimessa puhumista kaikissa muodoissaan, varsinkin jos joudun soittelemaan johonkin virallisempaan paikkaan kuten esim. pankkiin. Päälle vielä miljoona tenttiä ja raporttia, paukkuvat deadlinet, koulunkäynnin mielekkyyden totaalinen puute (oi kyllä, olen se sama joka puoli vuotta sitten oli onnellinen siitä miten oli löytänyt oman alansa!!), uusintatentit, aivan satavarmasti hylsyksi menevä markkinoinnin tentti perjantaina, työvuoro sunnuntaina vaikka minun piti mennä Haminaan juhlimaan mummin 80v-syntymäpäiviä... Kaksinaamaiset ihmiset, negatiivinen energia, yleinen ilkeys ja juoruilu, PAHAT ihmiset, tietämättömyys, kylmyys, pimeys, ikävä ja kaipuu erinäisiin paikkoihin...

Anteeksi että negistelen täällä mutta miksenpä saisi täällä blogissa ilmaista sitä että välillä näitä huonoja päiviä vaan on, jopa minulla vaikka olen normaalisti melko yleispositiivinen ihminen. No, varmasti se aurinko jo huomenna paistaa. Ja jaksan soittaa sinne pankkiin. Ja niihin muihin paikkoihin.

Tällaisina päivinä täytyy kuunnella piristävää musiikkia joka tekee välittömästi paremmalle tuulelle! Tässä muutama esimerkki piristävistä kappaleista.

Tämä on jotenkin niin liikuttava! You make me feel like I'm the only girl in the world <3

Tätä kuuntelen nykyään aina kun tunnen itseni jollain tavalla huonoksi. Olen painiskellut itsetunto-ongelmien parissa viimeaikoina kovastikin ja tämä on ollut ahkerassa kuuntelussa. Kumpa sitä vain uskoisi ettei tarvitse olla mikään super-ihminen jotta voisi olla jollekin rakas tai tärkeä. Ja että minä olen tällaisenakin varmaan ihan hyvä. Vaikea juttu.

Life is short, so learn from your mistakes, and stand behind the choices that you make. Face each day with both eyes open wide, and try to give, don't keep it all inside.. <3 Tämä ei ehkä ole sieltä piristävimmästä päästä mutta lyriikat ovat jotenkin kovin kannustavat.

Vastauksia kysymyksiinne

Noniin! Tässä tulisi nyt täyslaidallinen vastauksia niihin kysymyksiin mitä olette minulle esittäneet.

Pikkuveli on lähdössä kevääksi Meksikoon vaihtoon. Että mitä vinkkejä antaisit hänelle? Ja voiko äiti olla täällä koti-Suomessa ihan hyvillä mielin, että kuopus on turvassa? :D
Äitisi voi olla ihan hyvillä mielin. Vaikka luulen etteivät äidit koskaan ole oikein täysin hyvillä mielin. Millä järjestöllä pikkuveljesi lähtee? Järjestöstä riippuen siellä voi hyvinkin olla hyvä ja kattava turvaverkko valmiina auttamassa jos (kun) sellainen hetki tulee että apua tarvitsee. Ja mihin päin hän on muuten menossa, joko tiedätte? Ja sitten mitä vinkkejä antaisin hänelle itselleen. Hmm.

(Huomaa EDIT-kohta alkuperäisen vastauksen jälkeen!)

Yritä ymmärtää. Meksiko on vielä paljon konservatiivisempi ja uskonnollisempi maa kuin Suomi vaikka (hidas) muutos on käynnissä. Suuremmissa ja moderneissa kaupungeissa voi olla (ja onkin...) vapaamielisempää kuin pienessä kaupungissa mutta katoliset arvot ja "neitsyenä avioliittoon"-ajattelu kuitenkin elää ja voi hyvin jossain syvällä Meksikolaisten mielissä. Pojille tällä ei ehkä ole niin paljon merkitystä mutta tuskin on haittaa siitä että kunnioittaa niitä perinteitä joita host-perhe haluaa noudattaa.

Kunnioita äitiä. Äiti on perheen tärkein henkilö. Perhe on Meksikossa numero yksi, aina. Vietä aikaa perheen kanssa vaikka se olisi tylsää. Älä sulkeudu omaan huoneeseesi.

Niin ja: suosittelisin olemaan sekaantumatta huumeisiin, varsinkin jos päädyt Pohjois-Meksikoon. Meksikon huumesodassa on tapettu/murhattu/kuollut viimeisten 4 vuoden aikana n. 28 000 ihmistä. Vaikka olisit vain harmiton hamppupoika ja vaikka Meksikossa on sallittua pitää hallussaan pientä määrää huumausaineita niin siltikin.. Väitän että varsinkin ulkomaalaisen on parempi pysytellä poissa niistä piireistä. Siinä maassa on uskomattoman paljon korruptiota ja huumeisiin liittyvää pahuutta että ei kai vara venettä kaada. Kamalaa, tästähän tuli saarna!

Ja nauti. Meksiko on ihana!

EDIT: Nyt vasta kun julkaisin vastauksen huomasin, että hän on lähdössä vain KEVÄÄKSI. Onko siis kyseessä sittenkin vaihto-opiskelija? Koska silloinhan vastaus meni aivan metsään! Jotenkin oletin suoraan että kyse oli vaihto-oppilaasta joka menee host-perheeseen! No, tuo vastaus oli nyt sellaiseen tapaukseen jossa alaikäinen menee host-perheeseen asumaan... Jos kyseessä on kuitenkin vaihto-opiskelija niin neuvoni on seuraavanlainen: MUCHA TEQUILA. Mucha fiesta. Arrrrribaaaaa!

Paras meksikolainen, paikanpäällä nautittu ruoka?
Tostadas de pollo eli kana-tostadat. Niihin kuuluu yleensä itse tostada (eli paahdettu tai upporasvassa valmistettu tortilla), papuja/papumuhennosta, kermaa, salaattia, kanaa/lihaa/mitä vaan.., salsaa, juustoa.. Riippuu vähän mitä siihen haluaa. Mutta yleensä noita!

Hain näitä herkkuja viimeisen puolen vuoden ajan melkein joka ilta, kun 100m päässä oli kadunkulmassa sellainen koju josta niitä sai. Minun tilaukseni oli aina sama: "3 tostadas de pollo sin frijoles!" eli 3 kana-tostadaa ilman papuja. En voi sietää papuja. Minulla ei ollut arkistoissani yhtään kuvaa niistä, mutta googlettamalla löytyy kuvia. Löysin myös tällaisen ohjeen jos joku haluaa kokeilla tehdä noita kotona: LINKKI.

Minä haluaisin kysyä että minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sulla on? Eli siis onko sulla jotain ihanaa unelmaa tai unelma-ammattia tai -maata jossa haluaisit olla tulevaisuudessa? Vai elätkö niin kuin päivä kerrallaan ja asenteella katsotaan-nyt-mitä-elämä-tarjoaa?
Ei minulla oikein ole varsinaisia suunnitelmia. En oikein edes halua suunnitella liikaa. Maailma on niin ihmeellinen paikka että se voi heittää minut ihan minne tahansa ja liika suunnittelu olisi vain harmiksi! Unelmahan on jo edellisessä postauksessa mainittu bloggaava ammattimatkaaja, mutta se unelma tuskin kovin kauas kantaa :D Unelmamaa.. Ehkä Espanja. En tiedä. Olen harkinnut että pitäisikö lähteä vaihtoon sittenkin aiemmista aatoksista poiketen MALESIAAN. En tunne Aasiaa ja siinähän sitä tutustuisi. Päivä kerrallaa ja tuulta päin!

Mitä koulun jälkeen? Uskotko lähteväsi opiskelemaan lisää vai tuntuuko kouluaherrus olevan ohi tämän jälkeen?
Ehkä opiskelen lisää. Melko luultavasti opiskelen lisää. En tiedä mitä, ajatuksia on ollut mutta ei mitään selkeää... En kuitenkaan oikein osaa vielä sanoa, olen aika alussa näidenkin opintojen kanssa ja minulla on edessä ainakin 6kk työharjoittelua ulkomailla sekä 6kk-1 vuosi vaihto-opiskelua jossain päin maailmaa ja tuollaiset jutut tuppaavat ainakin omalla kohdallani luotsaamaan elämää ihan eri suuntaan kuin mitä olin alunperin ajatellut. Mutta jos miettii että onko todennäköisempää että opiskelen lisää kuin että tyytyisin restonomin tutkintoon niin kallistun kyllä enemmän siihen että lähden vielä siitä jatkamaan johonkin suuntaan. Mutta siihen on vielä aikaa!

Käytkö töissä koulun ohella vai elätkö kesätyösäästöillä koko vuoden?
Alkuvuoden elin töistä säästämilläni rahoilla (olin 9kk töissä ennen koulun aloittamista) ja kevään tein töitä leipomossa. Olenkin siitä jotain vähän täällä kertonut, mutta tein siis öitä ja varhaisia aamuja ennen koulua ja se oli todella rankkaa. Menin töihin yleensä kolmeksi yöllä, ja siitä sitten kahdeksaksi kouluun. Nyt parhaillaan elelen kesätöistä säästetyillä rahoilla, ja etsin sellaista työtä jota voisi tehäd iltaisin ja viikonloppuisin. Ja toivotaan että etsivä löytää; mulla on maanantaina työhaastattelu! Kääk.

Kokkailetko meksikolaisia ruokia kotona Suomessa? Haluaisitko jakaa jonkun hyvän reseptin? :)
En kauheasti. Joskus jotain mutta tosi harvoin. Tacoja teen, mutta ne ovat aika suomalaisia versioita. Teen myös joskus Jamaica-mehua, joka tehdään keittämällä Jamaica-nimisiä kuivattuja kukkia kunnes niistä on liuennut voimakas punainen väri keitinveteen. Makeutetaan sokerilla ja juodaan kylmänä. Suurinta herkkua, nam!

Mutta rehellisesti puhuen, pidän paljon enemmän italialaisesta ja espanjalaisesta ruosta kuin meksikolaisesta. Meksikossa on upeita ruokalajeja mutta myös hirveitä floppeja kuten pozole. Siis siinäpä vasta sanoinkuvaamattoman hirveä ruoka! Meksikolaisilla on myös älytön fiksaatio tunkea korianteria joka ikiseen sapuskaan ja arvatkaas mitä! Vihaan korianteria. En voi syödä mitään missä on sitä. Voin pahoin jo hajusta. En tiedä miksi, yleensä en reagoi noin voimakkaasti ruokiin tai ruoka-aineisiin. Toinen yhtä kamala kuin korianteri on keitetty kaali. Yök.

Mutta se resepti. TÄÄLTÄ löytyy hyviä. Myös tuo aiemmin mainittu Tostadas de Pollo löytyy samalta sivustolta :).

Jos rakastat liikaa kirjoja, minä kysyn sinulta, miten käy minun kun tunnet minut kannesta kanteen?

Katsoin viikonloppuna sen paljon parjatun Jos Rakastat-elokuvan. Tai musikaalin. Tai musiikkielokuvan. Mikä se nyt olikaan. Ja se alku oli todellakin niin huono että oli lähellä etten jättänyt koko elokuvaa kesken. Onneksi en jättänyt.

Päähenkilön lapsuudesta kertova osuus oli kammottavaa seurattavaa sillä lapsinäyttelijä oli minusta melko mitäänsanomaton mutta se toki hänelle anteeksi annettakoon kun hänen osuutensa onneksi jäi niin lyhyeksi. Sitten taas kun päähenkilöä Aadaa kuvattiin lukioikäisenä oli hänen roolihahmonsa minusta niin kamala etten voinut sitä sietää. Mutta ratkaisevan juonenkäänteen jälkeen päähenkilö muuttui minusta niin ihanaksi ja miellyttäväksi että loppuelokuva olikin sitten silkkaa ihanaa! Kauniita lauluja, kauniita ihmisiä, ihana tarina.. Kaunis.

Jos Rakastat löytyy mm. ilmaiseksi FIN-TV:stä (LINKKI) ja youtubesta löytyy myös hyviä pätkiä joista saa esimakua elokuvaan.

Mm. Eppu Normaalin kappale "Joka päivä ja joka ikinen yö" on tuossa elokuvassa sovitettu ihanaksi vaikka alkuperäiskappale on aina ollut minusta kamala. Elokuvassa sen esittää Sarah Kivi jolla on ihana ääni! (Video)

Otsikkoteksti tulee elokuvan nimikkokappaleesta "Jos rakastat". Aivan ihana kappale!! Todella kauniit sanat. Senkin voi kuunnella youtubesta (Linkki).

Ja tässä vielä elokuvan musiikkivideo. Ihana. (Musiikkivideo)

Bonita cancion

ihanaa!

Dame tu aire, un día mas..

Minulla on ensiviikolla ammattikorkeakoulun enimmäiset tentit. Vähän jännittää kun ei tiedä millaisia ne kokeet tulevat olemaan, mutta onneksi aina on mahdollisuus uusia jos menee pieleen ensikertalaisella. Minulle on taas tullut muutamia kysymyksiä:

Vielä yksi kysymys, minkä pituisia päiväsi on? Olen ollut nyt työelämässä jo jonkin aikaa ja nyt ollaan miehekkeen kanssa molemmat hakemassa opinahjoon jolloin tulot pienenevät kaaaauhian paljon. Ennättääkö opintojen ohella tehdä töitä lainkaan? 

Meillä suuri osa opislelijoista käy töissä työn ohella joko iltaisin tai viikonloppuisin. Kyllä siis ehtii, paljon riippuu periodista että millaisia päivät ovat. Melko paljon tulee töitä tehtäväksi myös vapaa-ajalla mutta kun ottaa alusta asti hyvän asenteen ja suunnittelee ajankäytön järkevästi niin että aikaa jää muullekin kuin työlle ja koululle niin kyllä pitäisi elämän sujua ihan mallikkaasti. Minä etsin parhaillaan töitä koulun ohelle! Toivottavasti tärppää edes joskus, mutta hankalalta vaikuttaa...

Nyt kun sä oot päässyt vauhtiin näiden 'toive postausten' kanssa, niin voitko kirjoittaa/kertoa elämästä vaihtarivuoden jälkeen? Tarkoitan tällä lähinnä RotEx -juttuja ja, että minkälaista toimintaa on vaihtarivuoden jälkeen rotareiden puolesta? 

Elämä vaihtovuoden jälkeen... Samaa kyseli eräs toinen parhaillaan vaihto-oppilasvuotta viettävä ja piakkoin Suomeen palaileva vaihtari jokin aika sitten. Voinen toki kertoa yleisestikin miltä elämä vaihtovuoden jälkeen on tuntunut, kun sitäkin on minulta kysytty.

Paluushokki oli vuoden jälkeen minulla hyvin rankka, ja luulen ettei kovin moni edes lähipiirissä tajunnut koskaan kuinka rankkaa ja vaikeaa aikaa minulla oli yli kaksi vuotta vaihto-oppilasvuoden päättymisen jälkeen. Tuntui ettei mikään ole mitään, mikään ei ollut minkään arvoista ja sitä halusi pitää vaikka väkisin kiinni siitä elämästä jonka oli jättänyt Atlantin toiselle puolelle.

Pää kapinoi jatkuvasti vastaan Suomen kylmyyttä, suomalaisuutta, suomalaisia tapoja ja suomalaista kulttuuria. Kaikki oli huonoa ja/tai väärin. Ja pahinta oli ettei kukaan ymmärtänyt mistä se johtui - eihän kukaan tiennyt kuinka ihana ja mahtava vuosi minulla oli maailman äärissä ollut. Ja totta on myös se, että vaikka kirjoittaisin siitä päivittäin ja näyttäisin kaikki mahdolliset kuvat ja videot, ei kukaan pystyisi silti ymmärtämään mistä minä puhun. Se oli aluksi hyvin musertavaa, mutta nyt voin vihdoin hyvillä mielin todeta että olen käynyt paluushokkiprosessini läpi - se on ollut vaikea ja kivikkoinen, mutta en epäile hetkeäkään etteikö se palvelisi minua sellaisenaan joskus tulevaisuudessa.

Nyt vasta suostun myöntämään (lähinnä itselleni), että Meksikossa on kaiken sen ihanan lisäksi myös hyvin paljon huonojakin puolia. Niinkuin on kaikkialla - tarkoitan tällä lähinnä sitä etten väkisin yritä maalata Meksikoa omassa ja muiden mielissä silkaksi paratiisiksi. Paratiisihan Meksiko on, mutta jokaisessa paratiisissa on aina käärmeensä ;).

Minä olin ennen Porvooseen tuloani hyvin onneton. En tiennyt minne elämä minua veisi ja mikä minun tulevaisuuteni olisi - hetken olin jo varma että minulle kävisi hassusti leipomourani kanssa: että löytäisinkin itseni vääntämästä pullaa maanisdepressiivisenä leipäkoneena eläkeikään asti. Nyt minulla on ihana ja kaunis koti Porvoossa ja mahtavia ystäviä, ja tulevaisuudensuunnitelmat tuntuvat loksahtaneen paikoilleen. Täällä on minun hyvä.

Suurin osa vaihto-oppilaista selvinnee paluushokeistaan melko vähällä, mutta sitten on näitä minunlaisiani tapauksia jotka sopeutuvat takaisin Suomeen hyvin hitaasti ja huonosti - varmasti on myös niitä jotka eivät sopeudu takaisin koskaan.

Minun piirini rotarit suomessa (en kuollaksenikaan jaksa tarkistaa piirin numeroa) järjestivät meille palanneille vaihto-oppilaille rebound-tilaisuuden jossa saimme jakaa kokemuksiamme muiden entisten vaihto-oppilaiden kanssa. Samassa tilaisuudessa meillä oli rotexista ihminen kertomassa toiminnasta johon meillä olisi mahdollisuus osallistua - kaikki me taisimme laittaa nimemme listaan jossa ilmoittaduimme uusiksi rotexeiksi, mutta luulenpa että varsinaisia rotexien hommia ovat päässeet hoitamaan vain muutamat henkilöt.

Minä yritin ilmoittautua kahteen eri tilaisuuteen avuksi, mutta minulle ilmoitettiin molemmilla kerroilla ettei minua tarvittaisi. Päätin siis lopettaa yrittämisen - jos minua ei sinne haluta, niin en myöskään sinne väkisin änkeä. Minulla on siis hyvin negatiiviset kokemukset rotexin toiminnasta. Kurjaa, mutta no can do. Heh heh. (:D) Rotexista kerrotaan kuitenkin lisää siellä rebound-tilaisuudessa. Minulla on siitä aikalailla vähän sanottavaa.

I want you to need me.. ihana kappale !

Manda una señal <3

Tätä olen kuunnellut viimeaikoina enemmän kuin mitään muuta.. Aivan ihana kaunis kappale!

ciega

Musica

BANANA REPUBLIC

"Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!"

1. Maná - Si no te hubieras ido

2. Maná - Mariposa traicionera

3. Juanes - A Dios Le Pido

4. Alejandro fernandez - No se me hace facil

5. Viimeinen on Camilan TODO CAMBIO mutta sitä ei saa jostain systä youtubesta linkitettyä.. :)

Haastan Anun ja Jasun enkä ainakaan tähän hätään keksi ketä muita :D

me haces falta tu..!