No pretendo parar.
¿Quién camina cuando se puede volar?
Mi destino es andar.
4. elokuuta 2010
Ykstyiskohtia!
Le dijo el Mosquito a la Rana... Mas vale morir en el Vino que vivir en el agua!
Ihana parin desin limsapullo Marokosta!
Keräilen noita Asteekkien kalentereita. Minulla on paljon eri variaatioita tuosta!
Rakastan valkosipulia, terttutomaatteja sekä tavallista sipulia. En tee ruokaa ilman valkosipulia.
Tämän minä toin mukanani Toledosta, hänen nimensä on MITRA!
Jääkaapin ovi! I <3 Madrid, Madrid-Chueca, Brasilian lippu, Rio de Janeiro, I <3 España, parit corona-pullot, parit chilit, "Hello from Morocco", ystävän ylppärikuva, Erinomainen Viivi&Wagner sekä pari muuta juttua. Hihi.
Tällainen Marokkolainen käsi minulla on ovessa!
Rakastan kaikkea merellistä!
Parhaimmat mukit! Näistä kahvinjuonti on ihaninta.
Pusss
Ihana marokkolaissetä!
Kauppakassini! El principal enemigo de la creatividad es el buen gusto - Pablo Picasso
Minulla on ensiviikolla ammattikorkeakoulun enimmäiset tentit. Vähän jännittää kun ei tiedä millaisia ne kokeet tulevat olemaan, mutta onneksi aina on mahdollisuus uusia jos menee pieleen ensikertalaisella. Minulle on taas tullut muutamia kysymyksiä:
Vielä yksi kysymys, minkä pituisia päiväsi on? Olen ollut nyt työelämässä jo jonkin aikaa ja nyt ollaan miehekkeen kanssa molemmat hakemassa opinahjoon jolloin tulot pienenevät kaaaauhian paljon. Ennättääkö opintojen ohella tehdä töitä lainkaan?
Meillä suuri osa opislelijoista käy töissä työn ohella joko iltaisin tai viikonloppuisin. Kyllä siis ehtii, paljon riippuu periodista että millaisia päivät ovat. Melko paljon tulee töitä tehtäväksi myös vapaa-ajalla mutta kun ottaa alusta asti hyvän asenteen ja suunnittelee ajankäytön järkevästi niin että aikaa jää muullekin kuin työlle ja koululle niin kyllä pitäisi elämän sujua ihan mallikkaasti. Minä etsin parhaillaan töitä koulun ohelle! Toivottavasti tärppää edes joskus, mutta hankalalta vaikuttaa...
Nyt kun sä oot päässyt vauhtiin näiden 'toive postausten' kanssa, niin voitko kirjoittaa/kertoa elämästä vaihtarivuoden jälkeen? Tarkoitan tällä lähinnä RotEx -juttuja ja, että minkälaista toimintaa on vaihtarivuoden jälkeen rotareiden puolesta?
Elämä vaihtovuoden jälkeen... Samaa kyseli eräs toinen parhaillaan vaihto-oppilasvuotta viettävä ja piakkoin Suomeen palaileva vaihtari jokin aika sitten. Voinen toki kertoa yleisestikin miltä elämä vaihtovuoden jälkeen on tuntunut, kun sitäkin on minulta kysytty.
Paluushokki oli vuoden jälkeen minulla hyvin rankka, ja luulen ettei kovin moni edes lähipiirissä tajunnut koskaan kuinka rankkaa ja vaikeaa aikaa minulla oli yli kaksi vuotta vaihto-oppilasvuoden päättymisen jälkeen. Tuntui ettei mikään ole mitään, mikään ei ollut minkään arvoista ja sitä halusi pitää vaikka väkisin kiinni siitä elämästä jonka oli jättänyt Atlantin toiselle puolelle.
Pää kapinoi jatkuvasti vastaan Suomen kylmyyttä, suomalaisuutta, suomalaisia tapoja ja suomalaista kulttuuria. Kaikki oli huonoa ja/tai väärin. Ja pahinta oli ettei kukaan ymmärtänyt mistä se johtui - eihän kukaan tiennyt kuinka ihana ja mahtava vuosi minulla oli maailman äärissä ollut. Ja totta on myös se, että vaikka kirjoittaisin siitä päivittäin ja näyttäisin kaikki mahdolliset kuvat ja videot, ei kukaan pystyisi silti ymmärtämään mistä minä puhun. Se oli aluksi hyvin musertavaa, mutta nyt voin vihdoin hyvillä mielin todeta että olen käynyt paluushokkiprosessini läpi - se on ollut vaikea ja kivikkoinen, mutta en epäile hetkeäkään etteikö se palvelisi minua sellaisenaan joskus tulevaisuudessa.
Nyt vasta suostun myöntämään (lähinnä itselleni), että Meksikossa on kaiken sen ihanan lisäksi myös hyvin paljon huonojakin puolia. Niinkuin on kaikkialla - tarkoitan tällä lähinnä sitä etten väkisin yritä maalata Meksikoa omassa ja muiden mielissä silkaksi paratiisiksi. Paratiisihan Meksiko on, mutta jokaisessa paratiisissa on aina käärmeensä ;).
Minä olin ennen Porvooseen tuloani hyvin onneton. En tiennyt minne elämä minua veisi ja mikä minun tulevaisuuteni olisi - hetken olin jo varma että minulle kävisi hassusti leipomourani kanssa: että löytäisinkin itseni vääntämästä pullaa maanisdepressiivisenä leipäkoneena eläkeikään asti. Nyt minulla on ihana ja kaunis koti Porvoossa ja mahtavia ystäviä, ja tulevaisuudensuunnitelmat tuntuvat loksahtaneen paikoilleen. Täällä on minun hyvä.
Suurin osa vaihto-oppilaista selvinnee paluushokeistaan melko vähällä, mutta sitten on näitä minunlaisiani tapauksia jotka sopeutuvat takaisin Suomeen hyvin hitaasti ja huonosti - varmasti on myös niitä jotka eivät sopeudu takaisin koskaan.
Minun piirini rotarit suomessa (en kuollaksenikaan jaksa tarkistaa piirin numeroa) järjestivät meille palanneille vaihto-oppilaille rebound-tilaisuuden jossa saimme jakaa kokemuksiamme muiden entisten vaihto-oppilaiden kanssa. Samassa tilaisuudessa meillä oli rotexista ihminen kertomassa toiminnasta johon meillä olisi mahdollisuus osallistua - kaikki me taisimme laittaa nimemme listaan jossa ilmoittaduimme uusiksi rotexeiksi, mutta luulenpa että varsinaisia rotexien hommia ovat päässeet hoitamaan vain muutamat henkilöt.
Minä yritin ilmoittautua kahteen eri tilaisuuteen avuksi, mutta minulle ilmoitettiin molemmilla kerroilla ettei minua tarvittaisi. Päätin siis lopettaa yrittämisen - jos minua ei sinne haluta, niin en myöskään sinne väkisin änkeä. Minulla on siis hyvin negatiiviset kokemukset rotexin toiminnasta. Kurjaa, mutta no can do. Heh heh. (:D) Rotexista kerrotaan kuitenkin lisää siellä rebound-tilaisuudessa. Minulla on siitä aikalailla vähän sanottavaa.
Sitten kun osaan kaikki huonot päiväsi ulkoa voit kutsua öitä sisään, Sitten kun osaan kaikki painajaisesi ulkoa voit keksiä niitä lisää
Olen ollut niin kiireinen etten ole ehtinyt paneutua blogin kirjoittamiseen ja kun aikaa olisi ollut olen käyttänyt sen tehokkaasti lepäämiseen sillä tämän uuden rytmin opettelu on aikalailla rankkaa !
Minusta on maailman ihaninta asua omassa asunnossa. Tämä tuntuu jotenkin niin oikealta. Tai että tämä tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Kuten jo edellisessä tekstissä totesin: olen huippu-onnellinen täällä. Uusi ympäristö on tehnyt hyvää. Kaupunki on kaunis eikä missään määrin liian suuri tai pieni, välimatkat ovat lyhyitä ja kaikki tarvittava löytyy lähimailta tai viimeistään mannuilta. Koulu on mukavaa ja motivoivaa, vaikka olin aluksi hyvin skeptinen ja itseasiassa varma siitä ettei ammattikorkeakoulu sopisi minulle. Nyt totean hyvillä mielin että kyllä sopii. Etukäteen olin jo päättänyt inhota tutoriaali-työskentelyä. Nyt kolmen tutoriaalikerran jälkeen voin todeta että se on varmasti yksi parhaista oppimismenetelmistä mitä minulla on vastaan ikinä tullut. Iso hymy tähän.
Pelkäsin etukäteen etten saisi yhtäkään kaveria koulusta tai Porvoosta. Nyt minulla on liuta ihania kavereita enkä malta odottaa että pääsen tutustumaan heihin enemmän ! :D Minulla on viimeksi ollut näin paljon sosiaalista elämää Meksikossa.
Omassa asunnossa jopa siivoaminen on jollain kierolla tavalla kivaa. Tiskaaminen taas on tuskaa. Laskujen maksaminen on tuskaa. Mutta kyllä tämä taitaa kaiken sen tuskan arvoista olla ;):
Ranskan opinnot ovat alkaneet hieman vaihtelevasti - ääntäminen on aivan ylivoimaisen vaikeaa mutta vielä toistaiseksi elättelen toiveita siitä että se vielä lähtee sujumaan kun harjoitusta tulee lisää. Je suis Sari et j' habite à Porvoo et ce soir j' embrasse avec mon L! Eli olen Sari, asun porvoossa ja tänään L tulee lomille ja luvassa lienee pusuttelua. Sekin on - kuten arvata saattaa - ihanaa.
Noniin! Minulla on nyt sitten vihdoinkin netti kotonakin, ja uusi elämä on parempaa kuin ihanaa! Ensimmäinen koulupäivä oli todella jännittävä, mutta sujui lopulta ihan ok. Nyt loppuviikosta olen jo saanut ystävystyttyä yhden porukan kanssa, ja hauskaa on ollut :). Olen todella onnellinen.
Tänään meillä oli ohjelmassa Porvoon turistikohteiden kiertoa porvoo-passia täydentäen. Illalla onkin sitten luvassa ihka ensimmäiet opiskelijapippalot joiden tarkoituksena on kiertää kaikki keskustan baarit läpi ja tutustua siten Porvoon ravintolatarjontaan ;).
Nyt sitten niitä paljon odotettuja kuvia asunnostani!
Ihan ihka ensimmäinen aamupala omassa kodissa !
<3
toimisto ;)
Mariskoolia, miniaaltomaljaa ja englantilaista juustopurkkia. Ja multitabseja!
Miksi viinipullonpidikkeeni on tyhjä? :(
Minun täytyy tottakai pitää leipomossa oppimiani taitoja yllä, ja siksi leivoinkin karjalanpiirakoita täällä kotona. Haikeus iski ;).
Helou. Olen nettipimennossa, Porvoon puhelin toimittaa nettiliittymäni parhaassa tapauksessa tämän viikon lopulla mutta mitä luultavimmin ensiviikon alussa. Minulla on kuitenkin 200m päässä kotoa kirjasto jossa voin käydä "hätätapauksissa", mutta kuvia ihanasta asunnosta ei ole vielä ennen omaa nettiä luvassa :).
Ihanaa on ollut, oikein ihanaa ja olen oikein onnellinen. L oli viikonloppuna käymässä ja tykkäsi asunnosta myös.
Porvoo on kiva, mutta suuri suuri nootti ja moite parkkipaikkojen puutteesta keskustassa. Tosi surkeeta. Täytynee kulkea kouluun bussilla näiden pahimpien pakkasten yli, ja siirtyä sitten pyöräilemään. Huoh! Onneksi koululle on valmistumassa uusi kampus käytännössä minun naapuriini! Vaikka tämän ensimmäisen opiskeluvuoteni joudunkin keplottelemaan itseni kouluun vähän kauempaa kuin opiskelija-asuntoloissa asuvat niin vuoden päästä helpottaa kun koulu muuttaakin minun luokseni. HAH! :)
Palaillaan. En malta odottaa että pääsen esittelemään innovatiiviset opiskelijabudjetin sisustusratkaisuni ! ;)
Siitä päivästä jäi pala hajoavaa taivasta kurkkuusi ja otsallesi kuutamosta sirpale
Hohhoijaa. Leipurin sisäinen kello herätteli minut taas klo 4:30am vaikka tässä lomalla ollaankin. Osasyyllisenä tietysti varmaan tämä muuttostressi - muuttopäivä on huomenna ja minulla iski kunnolla tajuntaan vasta eilen illalla että tämän päivän aikanahan sitä pitäisi jo saada kaikki valmiiksi !! Kamalaa !! Ja samalla niin ihanaa..
Sain äidiltä starttipakettina vehnäjauhopussin, sämpyläjauhoja, kuivahiivaa, leivinjauhetta, suolaa, sokeria ja kaurahiutaleita. Lisäksi kodin kaapeista kaivettiin esille kaikki tuplatuotteet eli kaikki mitä oli kaksin kappalein, sekä kaikki sellainen mitä kukaan muu ei käytä - saan mukaani ainakin salaattikastiketta, aromisuolaa, tomusokeria, kaakaotomusokeria, hasselpähkinärouhetta, mantelilastuja, currya, palasokeria, mariannerouhetta, kookosrouhetta, rakuunaa, kuivattua persiljaa, MEHUPILLEJÄ (!!!)... :) ;)
Hoen jatkuvasti itselleni ettei minulla ole mitään hätää, että voin aina ottaa opintolainaa jos tiukka paikka tulee, ja että minulla on hätätilanteen koittaessa vanhemmat takanani aina. Mutta en minä halua joutua mihinkään hätätilanteisiin saati että tahtoisin kontolleni lainaa parikymppisenä ! Toisaalta olen huolissani omasta jaksamisestani jos vietän opiskelun ohella jokaisen vapaahetken töissä. Jos edes saan töitä? Takaraivossa minulla on kuitenkin tuntuma ja "tieto" siitä että kaikki kyllä järjestyy tavalla tai toisella, ja että asiat selkiintyvät kuin itsestään sitten kun ihan oikeasti elän sitä elämää joka pian alkaa. :)
Toivoisin kovasti että L olisi mukana muutossa sekä henkisenä tukena että väkivahvana kantajana. Armeija ei antanut lomapäivää muuttoa varten, suurta murinaa!
Yhtä suurta murinaa aiheuttavat tällaiset kommentit facebookin keskusteluissa: "Vittuun ulkomaalaiset !!!!!!!!!!!", "suosi suomalaista potki pakolaista", "
vittu suomi suomalaisille!!!", "Lähtis neekerit vittuun täältä ni ei tarvis kattella suomipaitoja!!", "Kaikki mokkakorvat saunan taakke ja niskalaukaus!!".. huoh, en viitsi edes lukea pitemmälle, tulee vaan paha mieli ja myötähäpeä. Onneksi suurin osa suomalaisista ei kuitenkaan ole tällaisia. :(
Hei taas. Olen ollut hissukseen, on ollut kiirettä ja stressiä sekä muuta, enkä ole jaksanut keskittyä kirjoittamiseen.
Muutto stressaa minua yllättävän paljon - on niin paljon kaikenlaista mitä pitää muistaa ja hankkia ja tietää. Mutta ennen kuin vuolaasti kerron viimeaikojen tapahtumista saanen esitellä informatiivista kuvamateriaalia:
Rommileivokset mansikkakuorrutuksella, onnea Sari ♥ Lari 1v, söpö tarina. Hyvä tarina.
Huomenna on viimeinen työpäiväni. Saan lomailla ja muuttaa rauhassa viikon verran, ja koulu alkaa 12. tammikuuta. Koulun alku ei jännitä, mutta muuttaminen jännittää paljonkin. Päässä pyörii kaikenlaisia kysymyksiä, ajatuksia, pelkoja ja onneksi kuitenkin myös innostusta. Mitä pitää ottaa mukaan? Minne minun täytyy muuttoilmoituksen ohella ilmoittaa uusi osoitteeni? Millaiset pölypussit käyvät pölynimuriini? Mitä jos eksyn matkalla kouluun? Mitä jos en saa Porvoosta yhtään kaveria? Mitä jos en saa töitä koulun ohelle? Mitä jos minulla ei pian olekaan rahaa ruokaan? Miten minulle ja L:lle nyt käy? Mitä jos en pärjääkkään itsekseni?
Olen haaveillut omaan asuntoon muuttamisesta sellaiset kevyet 5 vuotta aktiivisesti. Haave on toteutumassa, ja tuleva asuntokin on kaunis ja ihana. Olen hyvin tyytyväinen. Toisaalta minua kauhistuttaa. Näin unta etten osannut uudessa koulussa mitään. Toivotaan ettei niin käy.
Joulupukki toi uutta kotia varten mm. kahvinkeittimen, leivänpaahtimen, suola- ja pippurisirottimet, vieraskirjan, iittalan karelia-ruokailuvälinesarjan (haarukat, veitset, tee- ja ruokalusikat) sekä paljon paljon muuta tarpeellista kattilasta paistinpannuun. Kahvia ja suklaata kun on riittämiin, niin pärjää aina. Uusi tunnuslauseeni :).
Joulunalusviikko oli töissä hyvin kiireinen. Joulutorttua tehtiin muutaman hengen voimin tuhansia kappaleita, onneksi niitä ei tarvitse nyt ainakaan vuoteen tehdä yhtään enempää ! Parhaana päivänä uusi oma ennätykseni oli 17 pyöritettyä taikinaa - tavallisena päivänä teen ehkä keskimäärin 0-8 taikinaa. 17 taikinaa tarkoittaa numeroina mm. n. 62l vettä, reilua sataa kiloa jauhoja ja lähes 70kg margariinia. Selkä ja hartiat olivat hetken aikaa todella kipeät !
Tänään minua odotti tilinauhassa ikävä ylläri. Olin huomaamattani ylittänyt tulorajani ja maksanut sen johdosta vuoden viimeisiä veroja lähes kolme kertaa normaalia enemmän. Huoh. Marssin sitten työpäivän jälkeen verotoimistoon pyytämään vuoden 2010 verokorttia, sillä haluan saada lomakorvaukseni pienemmällä prosentilla. Verotoimisto oli tällä kertaa hyvin positiivinen yllätys - virkailija ei ollut sama tyly täti kuin viimeksi, vaan tosi mukava nainen joka selitti minulle tarkkaan kaikki jutut mitä minun piti tietää sekä miten minun pitäisi asiani verohallinnon kanssa hoitaa. Ihana. Kiitos!
Oivallus: en ole vielä esitellyt tämän vuoden piparkakkutaloani:
Kuvat ovat vähän huonoja, mutta kyllä niistä kai ihan hyvän käsityksen siitä saa millainen talo on kyseessä. Ihan kiva, muttei kylläkään sellainen kuin halusin. Räkä!
Tänään minulla on vielä ohjelmassa kiilteen tekeminen työpaikan jäähyväiskakkuun, sekä tavaroiden läpikäyminen ja toivottavasti jonkinasteinen pakkaaminen pahvilaatikoihin. Kivaa !
On ollut oikein ilahduttavaa saada paljon ja pitkiäkin kommentteja teksteihin. Oli jo tämä kirjoitusmotivaatio taas vaihteeksi laskussaan, kunnes tieto siitä että joku edelleenkin tätä blogia lukee sai minut innostumaan taas vaihteeksi uudelleen. :)
Valitsin sitten lopulta sen ranskan opiskeltavaksi kieleksi. Olen muutamaan otteeseen ehtinyt olla siitä innoissani mutta ennen kaikkea KAUHUISSANI !! Sehän on hirveän vaikeaa!! Mutta kyllä minä pystyn, miksen pystyisi ;) ? Ja sitäpaitsi; belgialaisellani ystävälläni oli tällainen tilapäivitys facebookissa: "veut recevoir son paquet du mexique !!" Pystyn espanjankielen taitoihini nojaten suurella varmuudella arvaamaan että tuossa hän kertoo vastaanottoneensa paketin Meksikosta. Olenko väärässä?
Oikeastaan voisin nyt lisätä lahjatoivelistaan korvatunturille suomi - ranska sanakirjan. Mahtaako joulupukki lukea blogeja? ;)
Mieleni tekee jo muuttaa kohti Porvoota. Olen odottanut niin kauan! Vihdoin se tapahtuu. Pesänrakennusvimma on hirmuinen. Grr.
Ihmetyttää, että miksi koko valtakunta kohisee nyt siitä että Martina Aitolehti on käynyt laittamassa korvikset lapselleen. Olen lukenut monia blogeja joissa kihistään kiukusta ja vaaditaan lapsentekoa luvanalaiseksi tai muuta vastaavaa - huhutaan tulehdusriskeistä sekä siitä että liikkeitään hallitsematon vauva saattaa repäistä itseltään korvalehden rikki. Minua tämä ei oikeastaan suuremmin hetkauta - jos vanhemmat pystyvät huolehtimaan lapsen korvisten puhdistamisesta jne. niin miksikäs ei? Minkäs ikäisinä etelän mailla yleensä laitetaan ne korvikset yleensä, tietääkö kukaan suurinpiirtein? Siellä päinhän on ihan yleistä että tyttölapsilla on ihan pikkulapsesta asti korvikset. 2,5 viikkoa kyllä kieltämättä kuulostaa aika aikaiselta.......
Meksikossa lähes poikkeuksetta kaikilla tytöillä on korvikset. Muistan kun yhdellä suomalaiskaverillani ei olut reikiä korvissa, ja kaikki ihmettelivät että kuinka se oli edes mahdollista. Siellä oli kulttuurillinen asia että naisilla on oltava koruja :). Minunkin host-siskollani oli ollut korvakorut jo ihan vauvasta lähtien, ja muistan kun hän kerran kysyi äidiltään että miksi hänellä oli korvikset. Äiti ykskantaan vain totesi että koska tämä on tyttö. Hassua.
En minä kyllä silti varmastikaan veisi omaa lastani rei'itettäväksi ennenkuin hän sitä tajuaisi itse pyytää ;).
Näin unta etten saanut asuntoa Porvoosta, ja jouduin sen seurauksena muuttamaan Tampereelle !! Olen sopinut meneväni katsomaan yhtä aikalailla täydellistä asuntoa ensi tiistaina, toivotaan että saan sen, jos on yhtä mahtava kuin miltä kuvissa näyttää :) !!
Viime aikoina on tapahtunut hurjasti ja on ollut oikein kivaa. Jouluna olin todella liikuttunut kaikesta siitä SUOMALAISUUDESTA joka kaikessa huokui, ja luntakin oli! Hieno juttu. Joulupukki ei taaskaan käynyt sisällä asti, mutta jätti muutamia kivoja lahjoja kuitenkin ;) Tärkeimpänä varmaan täytyy mainita iPod Touch, josta olen haaveillut siitä asti kun se on markkinoille tullut. JA SITTEN! Kolme tuotantokautta Serranon perhettä. Ihanaa!
Lisäksi paketeista paljastui Philip Pullmanin Universumin tomu-trilogia ensimmäinen osa (minulla on jo hyllyssä osat 2 ja 3) + kirjaan perustuva elokuva KULTAINEN KOMPASSI!
Ihanaa, en malta odottaa että saan kirjan luettua, sillä en uskalla katsoa elokuvaa ennen kirjan lukemista ;). Muuna kirjallisuutena sain hillittömän tiiliskiven: UNIO MYSTICA, jossa esitellään Mika Waltarin elämää ja teoksia. 800 sivua! Ihanaa!
Liisalta sain kolme Viivi ja Wagner-lasia (Nais-lasi, tarkkaile juomistasi-lasi ja possu pussaa-lasi). Lisäksi Lissun paketti sisäsi ihanan Muumi-sarjakuvakirjan jota olin aikonut toivoakin joululahjaksi, mutten yllättäen muistanut.
Jonkinlaista vihjailua taisi olla tuon "tarkkaile juomistasi"-lasin ohella myös Riikalta saadussa "little miss drama"-tyynyssä..! Humph.
Kaikista ihaninta taisi kuitenkin olla Niilon saama toppapuku!
Joulupäivänä päädyin (yllättäen?) Jaskaan, jossa portsarit olivat tapansa mukaan ihania (toivottavasti taas luette tän...)! Haha. Niin.
Ainiin, olen KAUHUISSANI koska Meksikoon lähettämäni joulupaketti ei ole vieläkään päässyt perille ja näyttää postin sivujen mukaan jumittuneen jonnekin välille Mexico City - Coatzacoalcos :(. Maanantaina tai tiistaina piti olla perillä, mutta nyt on jo perjantai. Noh, uskottelen itselleni että johtuu joulukiireistä..!
Hirveä teksti. Anteeksi, ensi kerralla keskityn paremmin ;).
Tein facebookissa (huomaako riippuvuuden?) tuollaisen "wishlistin", jossa sai valita monista jutuista 10 mieleisintä joululahjatoivetta. Omasta listasta muotoutui tällainen, vaatimattomat on toiveet...
Hehs, tällanen "compare people"-juttu facebookista, sen verran hauskaa että täytyy tuoda julki ihan blogissa asti, kun ei juuri muita kuulumisia nyt ole.
Toisaalta tässä nyt vain herää kysymys että olenko sitten huono matkakumppani, tai huono tappelemaan? Heh :).
Havahduin äskettäin todellisuuteen; olen palannut Suomeen 5,5 kk sitten! Mihin tämä aika oikein katoaa? Toisaalta tuntuu kuin olisin ehtinyt tekemään elämässäni enemmän kuin koskaan lyhyessä ajassa ennen, mutta toisaalta taas 5,5kk tuntuu olevan hirvittävän pitkä aika ottaen huomioon että vasta hetki sitten seisoin Helsinki-Vantaan lentoasemalla sombrero päässäni ihmetellen että mitä kieltä pitää puhua ja miten ventovieraita tervehditään!
Alku on ollut hankalaa, mutta n. kuukausi sitten minusta alkoi tuntua kuin olisin kotona taas. Vaikka ikkunasta näkyvä harmaa maisema ja siellä täällä vielä kituvat lumikasat ja kylmä ilmasto saavat minut tuntemaan äärimmäistä harmia Suomessa olostani, en voi väittää ettenkö toisaalta myös nauttisi. Tätähän minulla oli ikävä? Vajaa vuosi sitten jouluaattona näin ympärilläni lähinnä palmuja ja lämpömittarikin kohosi yli neljäänkymmeneen asteeseen - yhtäkkiä löysinkin itseni kaipaamasta loskaa ja räntää, harmaita pilviä ja märkiä kenkiä. Ja jotkut vielä vartavasten matkustavat jouluksi rantalomakohteisiin..!
Näihin 5,5kk on mahtunut kaikenlaista - kulttuurishokkia, ikävää, fazerin sinistä, lukion rytmiin uudelleen totuttelua, uusia ystäviä ja lähentymistä vanhojen kanssa, ja ehtihän se Diegokin olla täällä melkein 2kk. Olen viettänyt melko paljon aikaa Helsingissä, lukenut ilokseni entistä enemmän ja saanut jonkinlaista selkeyttä elämääni. Nyt kun paluun jälkeinen pahin shokki on onnellisesti takana päin, alan vasta tosissani huomata niitä muutoksia, joita vuoteni Meksikossa minuun on jättänyt. En tiedä ovatko suurimmat muutokset juuri nimenomaan pääni sisällä, vai heijastelevatko ne kuinka kovasti myös käytöksessä? Minua kiinnostaisi tietää olenko muiden mielestä muuttunut juurikaan - tuskin. Vuosi on kuitenkin lyhyt aika.
Ikävä Meksikoon on kova mutta elämä on nyt täällä, ja niin sen kuuluu ollakin. :( Minulla on paketti valmiina lähdössä Meksikoon jouluksi - matkaan lähtee fazerin sinistä, pandan Suomi-konvehteja, Suomi-avaimenperiä, suomenlippu-tatuointitarroja (heh), muumituotteita (pipareta, purkkaa, lakritsia, värityskirja), Suomi-lippis, espanjankielisiä Helsinki-matkaoppiata, Sibelius-DVD, puhallettava FINLAND-jättivasara sekä muutama poro-pehmolelu. Varmaankin unohdin jotain, mutta kuitenkin.
Koeviikko on vihdoin menestyksekkäästi ohi! Sain filosofian kokeesta huonolla valmistautumisella 8, nyt tietysti mietityttää kuinka paljon parempaan suoritukseen olisi voinut yltää jos olisi lukenut kunnolla..! Äidinkielen preliminäärin tuloksia ei ole saatu, eikä myöskään minkään muun kokeen. Niitä odotellessa..
Eilen illalla jaskassa (paikallinen baari) ajauduin typerään poliittiseen keskusteluun vanhemman miehen kanssa, joka selvästi kuvitteli etten osaisi vastata tai esittää eriäviä mielipiteitä. Hän kehotti minua liittymään perussuomalaisiin, koska ne ovat "ainoita hyviä jätkiä", perusteluita tai esimerkkejä pyydettässä ei silti osannut sanoa mitään. Just joo. Lisäksi olin ihan periaatteessa erimieltä joistakin merkityksettömistä asioista päästäkseni sanomaan vastaan! Hah. Kysyi vielä olinko asunut Meksikossa slummialueella (näytänkö siltä?)!
Lumi aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia. Alkujärkytyksestä selvittyäni minun on myönnettävä, että jollain kierolla tavalla nautin tuosta sohjossa autoilusta! Sisäinen rallikuski herää eloon, siis se sama puoli minusta joka jaksaa joka kevät surra oman moottoripyörän puutetta! Hah :)
Suosittelen lukemaan Annika Idströmin kirjoja!! Kahlasin viikossa Veljeni Sebastianin ja Sinitaivaan läpi enkä oo samanlaista liikutusta kokenut monia kirjoa lukiessa.. Hieno juttu. Mulla on lainassa myös Anna-Leena Härkösen Häräntappoase jonka jätin kesken luettuani alle 20 sivua koska se oli yksinkertaisesti niin surkea ja tylsä.
Sain koko 89 sivun paketin tulostettua! Luin neljännelle sivulle asti enkä kehdannut lukea enempää, kuinka olen voinut olla niin naiivi ja typerä!! Kuvittelin oikeasti osaavani jotain espanjaksi kun sain tilattua kuumaa vettä sanakirjan avulla ja kokista hotellilta..!! aaaah!! Täytyy varmaan keskittyä lukemaan niitä juttuja siitä 6kk maassaoleskelun kohdalta kun alkaa jotain selkoa olemaan :D
Opettajien lomautukset on niin syvältä kuin voi vaan olla. Tekisi mieli kirjoittaa tulta ja tappuraa mutta telkkarista on juuri alkamassa niinkin tärkeä sarja kuin BIG BROTHER joka on mun mielestä psykologisen tutkiskelun kannalta todella mielenkiintoinen vaikka asukkaat ovatkin pääasiassa täysiä tolloja :D.
Äidinkielen 9-kurssi vaikuttaa kiinnostavalta ja toivottavasti pääsemme kirjoittamaan paljon. Psykologia on odotettua tylsempää mutta täytyy varmaan vaan asennoitua oikein. Filosofia vaikuttaa hauskalta, meillä on pieni ryhmä ja kokeen osuus kurssinumerosta tulee olemaan 40%, ja loput 60% koostuu tunnilla käydyistä keskusteluista ja niihin osallistumisesta. Aihepiirinä meillä on yhteiskuntafilosofia ja siinä päädyttiinkin heti tarttumaan niihin Kauhajoen ja Jokelan tapahtumiin. Myös psykologiassa Renny mainitsi jotain. Siinä onkin sitten kaikki meidän koululle tarjottu kriisiapu :D. Tosin, enpä usko itse ainakaan sellaista tarvitsevani sen enempää kuin kukaan muukaan, Kauhajoki on kuitenkin toisella puolella suomea eikä kosketa meitä ihan niin paljon kuin voisi kuvitella. Tai voinhan olla väärässäkin, itse ainakin olin todella järkyttynyt kun sain tapauksesta tietää. Johtunee siitä, etten ollut paikalla silloin kun Jokelassa paukkui.
Ahhh tein ihanaa pastaa aurajuustokana-kermakastikkeella :D !! ja jälkkäriksi pannaria. Kuulostaa hirveen hienolta mut just niin yksinkertasta ja helppoa et jopa multa onnistu.
Huomenna alkaa koulussa uusi jakso, ja olen nyt kyttäillyt netistä josko joku opettaja olisi jo antanut mulle kurssiarvosanan. Eipä sieltä mitään yllätyksiä tullut, psykologian ja äidinkielen arvosanat kiinnostaa eniten mutta niitä ei vielä näy. Englannin osalta ei mitään yllätyksiä, samalla kaavalla kuin ennenkin, mutta matikan 7 hämmästytti vähän sillä odotin 8.. Mutta ei voi mitään.
Blogiin tuli kysymys, vastaan julkisesti:
kannattaako sun mielestä semmoseen maahan mennä vaihtoon jonka kieltä ei osaa juurikaan?
Kannattaa! Siinä oppii kokonaan uuden kielen ja useimmiten vielä sellaisen jota eivät monet muut suomessa osaa. Kieli ei saa olla este, jos joku maa kiinnostaa niin sinne on sitten mentävä huolimatta siitä mitä kieltä siellä puhutaan..!!
