Sinä olet maalattu työvaatteet!

En tiedä olenko kertonut täällä siitä että olen töissä paikassa jossa olen suomenkielinen poikkeavuus - lähes kaikki muut ovat suomenruotsalaisia ja puhuvat pääasiassa ruotsia keskenään. Kahta tai kolmea poikkeusta lukuunottamatta kaikki kuitenkin osaavat yhtälailla suomea kuin ruotsiakin, ja kommunikoivat kanssani suomeksi ihan ongelmitta. Mutta sitten on pari sellaista tapausta joille on puhuttu pienestä lähtien vain ruotsia ja jotka ovat eläneet suppeassa ruotsinkielisessä yhteisössä ja ovat oppineet suomea vain juuri ja juuri sen verran että ovat joskus hätätilanteen tullen sillä jotenkuten selvinneet. He kyllä tiettyyn pisteeseen asti ymmärtävät hidasta puhetta mutta oma tuottaminen on sitten vähän toinen juttu.

No, yhden tällaisen tyypin kanssa olen "joutunut" olemaan enemmän tekemisissä koska olen usein auttamassa häntä pakkaamossa. Olen aina tähän asti luullut hänen välttelevän minua siksi ettei hän pidä minusta - tänään kuitenkin pääsimme aivan uudelle ymmärryksen asteelle ja olen hykerrellyt liikuttuneena koko päivän...

1) Latasin maustelimppua viipalointikoneeseen, ja ymmärsin kun minulle demostroitiin ruotsin- sekä elekielen yhdistelmällä että "kolme kappaletta jätetään viipaloimatta" - Tre stycken jotain! Kuinka ylpeä olinkaan.

2) Minulla oli tänään hyvin likaiset työvaatteet koska olin mm.
- Perannut mansikoita ja tehnyt mansikkaleivoksia (=punaista väriä)
- Tehnyt banaanileivospohjia, joihin käytetään voimakkaan väristä keltaista banaanikreemiä (=keltaista väriä)
- Rasvannut limppuvormuja (=ruskeaa..)

Sain pienen epävarman hymyn kera osakseni toteamuksen, että "Sinä olet maalattu työvaatteet!"

Minä hymyilin varmaan koko lopputyöpäivän. Se, että ihminen joka ei osaa kieltä kovin hyvin kaikesta huolimatta yrittää käyttää sitä ollakseen ystävällinen ja voidakseen kommunikoida toisen kanssa on jotenkin niin liikuttavaa että melkein tekee mieleni itkeä. Jos olisin jossain välissä ollut uskomatta ihmisiin niin nyt uskoisin taas. Ihana. Söt!

Hiljaiseloa, vuosipäivä, joulu ja elämä

Hei taas. Olen ollut hissukseen, on ollut kiirettä ja stressiä sekä muuta, enkä ole jaksanut keskittyä kirjoittamiseen.

Muutto stressaa minua yllättävän paljon - on niin paljon kaikenlaista mitä pitää muistaa ja hankkia ja tietää. Mutta ennen kuin vuolaasti kerron viimeaikojen tapahtumista saanen esitellä informatiivista kuvamateriaalia:

Rommileivokset mansikkakuorrutuksella, onnea Sari ♥ Lari 1v, söpö tarina. Hyvä tarina.

Huomenna on viimeinen työpäiväni. Saan lomailla ja muuttaa rauhassa viikon verran, ja koulu alkaa 12. tammikuuta. Koulun alku ei jännitä, mutta muuttaminen jännittää paljonkin. Päässä pyörii kaikenlaisia kysymyksiä, ajatuksia, pelkoja ja onneksi kuitenkin myös innostusta. Mitä pitää ottaa mukaan? Minne minun täytyy muuttoilmoituksen ohella ilmoittaa uusi osoitteeni? Millaiset pölypussit käyvät pölynimuriini? Mitä jos eksyn matkalla kouluun? Mitä jos en saa Porvoosta yhtään kaveria? Mitä jos en saa töitä koulun ohelle? Mitä jos minulla ei pian olekaan rahaa ruokaan? Miten minulle ja L:lle nyt käy? Mitä jos en pärjääkkään itsekseni?

Olen haaveillut omaan asuntoon muuttamisesta sellaiset kevyet 5 vuotta aktiivisesti. Haave on toteutumassa, ja tuleva asuntokin on kaunis ja ihana. Olen hyvin tyytyväinen. Toisaalta minua kauhistuttaa. Näin unta etten osannut uudessa koulussa mitään. Toivotaan ettei niin käy.

Joulupukki toi uutta kotia varten mm. kahvinkeittimen, leivänpaahtimen, suola- ja pippurisirottimet, vieraskirjan, iittalan karelia-ruokailuvälinesarjan (haarukat, veitset, tee- ja ruokalusikat) sekä paljon paljon muuta tarpeellista kattilasta paistinpannuun. Kahvia ja suklaata kun on riittämiin, niin pärjää aina. Uusi tunnuslauseeni :).

Joulunalusviikko oli töissä hyvin kiireinen. Joulutorttua tehtiin muutaman hengen voimin tuhansia kappaleita, onneksi niitä ei tarvitse nyt ainakaan vuoteen tehdä yhtään enempää ! Parhaana päivänä uusi oma ennätykseni oli 17 pyöritettyä taikinaa - tavallisena päivänä teen ehkä keskimäärin 0-8 taikinaa. 17 taikinaa tarkoittaa numeroina mm. n. 62l vettä, reilua sataa kiloa jauhoja ja lähes 70kg margariinia. Selkä ja hartiat olivat hetken aikaa todella kipeät !

Tänään minua odotti tilinauhassa ikävä ylläri. Olin huomaamattani ylittänyt tulorajani ja maksanut sen johdosta vuoden viimeisiä veroja lähes kolme kertaa normaalia enemmän. Huoh. Marssin sitten työpäivän jälkeen verotoimistoon pyytämään vuoden 2010 verokorttia, sillä haluan saada lomakorvaukseni pienemmällä prosentilla. Verotoimisto oli tällä kertaa hyvin positiivinen yllätys - virkailija ei ollut sama tyly täti kuin viimeksi, vaan tosi mukava nainen joka selitti minulle tarkkaan kaikki jutut mitä minun piti tietää sekä miten minun pitäisi asiani verohallinnon kanssa hoitaa. Ihana. Kiitos!

Oivallus: en ole vielä esitellyt tämän vuoden piparkakkutaloani:

Kuvat ovat vähän huonoja, mutta kyllä niistä kai ihan hyvän käsityksen siitä saa millainen talo on kyseessä. Ihan kiva, muttei kylläkään sellainen kuin halusin. Räkä!

Tänään minulla on vielä ohjelmassa kiilteen tekeminen työpaikan jäähyväiskakkuun, sekä tavaroiden läpikäyminen ja toivottavasti jonkinasteinen pakkaaminen pahvilaatikoihin. Kivaa !

Es la emoción más directa que hay, mas no será infinita porque somos fuego en el fuego..

Tekisi mieli kirjoittaa tulenpalavia tekstejäa siitä, kuinka olen kokenut itseni kaltoinkohdelluksi erilaisissa asiakaspalvelutilanteissa. Haluaisin haukkua minua viimeksi hoitaneen hammaslääkärin ja toivoa julkisesti tämän kuolemaa - mutta lapsellistahan se olisi, eikä hän sitäpaitsi varmasti ollut ollenkaan pahantahtoinen, korkeintaan ammattitaidoton. Toinen kohtaamani tyyppi oli paikallisen verotoimiston täti, joka kohteli minua tylysti ja sai minut tuntemaan itseni täydelliseksi idiootiksi. Mutta ehkäpä hänellä oli vain huono päivä ja muina päivinä kohteleekin asiakkaitaan silkkihansikkain ja hymyillen? Enhän minä tiedä, muuta kuin sen että kyseessä on tutun tutun äiti, eli sehän on jo lieventävä asianhaara. Ihan tavallinen ihminen varmasti. Joissakin paikoissa henkilökunta ei vaivaudu edes tervehtimään asiakasta, ellei tämä itse hakeudu juttusille taikka apua pyytämään - tällöinkin saa usein tuntea tietynlaista häpeää siitä, että tulipa häirittyä ihmistä työssään. Vaan mikäs sen asiakaspalvelijan työnkuvaan kuuluikaan?

Niimpä niin. Olisin itse varmaan maailman huonoin asiakaspalvelija. Tai maailman huonoin lääkäri, sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä jne jne jne. Äidin mukaan minulta puuttuu muiden hoivaamisessa oleellinen kyky empatiaan. Se siitä.

Vielä kun keksisi, että missä sitä voisi itse olla hyvä? Ei-toivottujen ammattien ja alojen lista on pitkä, miten löytäisin jotain sinne toivottujen listalle? Karu totuus on, ettei mistään sellaisesta mitä olisi oikeasti kivaa ja mielekästä tehdä ei saa niin paljoa palkkaa, että se tyydyttäisi tällaista prinsessa-elämästä haaveilevaa. Tai no: onko kenelläkään tarjota minulle paikkaa esimerkiksi erilaisten turistirysien ja niissä tehtävien retkien ja matkojen arvioijana? Matkatoimistojen tarjoamien hotellien koenukkujana? Siis työ, jossa saa matkustaa ja tavata uusia ihmisiä, jossa saa tutustua uusiin paikkoihin, olla paljon tekemisissä ulkomaalaisten kanssa? Työ, jossa huominen ei koskaan ole samanlainen kuin eilinen? Onko ehdotuksia?

Saapas nähdä tipahtaako postiluukusta tällä viikolla pääsykoekutsua vaiko ei - turhauttaa ajatella, etten pääse ikinä kotoa pois. Älkää toki käsittäkö väärin - mikäs tässä majaillessa, ei valittamistakaan mutta alkaa tuntua että alkaisi olla jo aika. Pliis. Jotain omaa.

Kolumnia

Tällainen kolumni oli viimeviikolla paikallislehdessä. Jos tässä ei näy kunnolla niin juttu löytyy myös TÄÄLTÄ. :)

Camarón

Kommentteihin tuli pyyntö, että kertoisin enemmän työpaikastani. Kerronpa siis jotain..

Työpäiväni alkaa normaalisti klo 6 aamulla, perjantaisin klo 5:30 ja joskus erikoispäivinä eri aikoihin, kuten juhannuksena klo 4:30. Olen silti viimeinen työhön saapuva - muut aloittavat yleensä vieläkin aikaisemmin. Työpisteelläni meitä on vaihtelevasti 3-6 ihmistä päivittäin. Aamu alkaa munkkipossulla ja lihapiirakalla - lihapiirakkaa valmistetaan n. 500-1200kpl päivästä riippuen heti aamusta. Tämän jälkeen vuorossa ovat 700-1000 riisipiirakkaa ja 600-1000 perunapiirakkaa. Loppupäivän aikana valmistamme 1-12 erilaista viinerisatsia (1-12 taikinaa, yhdessä taikinassa on mm. 18 munaa, 3-3,6l vettä, 300g hiivaa ja 500-700g sokeria, voitte päätellä taikinan koon) ja taas päivästä riippuen manteli- tai kanelipitkoja, korvapuusteja tai muuta vastaavaa. Päivä loppuu n. 300 (?) lihapiirakan, ja 165 munkkipossun valmistamisella. Työ on kivaa ja työkaverit mukavia :). Edellä mainitsemieni tuotteiden lisäksi meillä valmistetaan konditoriatuotteita ja leipää.

Tänään tein mahtavan löydön ! Ollessani ruokakaupassa bongasin BABAR-DVD-BOXIN!!! Ostin sen siltä seisomalta <3.

Kotiin tultuani tein katkarapupiirakkaa, nam nam.

Toppatakki kesäkuussa?

Vanhenen ensiviikolla. Täytän 20. Kauhistus. Viimeistään 21-vuotiaana aion lopettaa ikääntymisen kokonaan. Ok?

Minulle naurettiin tänään töissä, kun kerroin tulleeni jälleen aamulla töihin toppatakki päällä ja villasukat jalassa - olen siis niitä, joilla on aina kylmä ja jotka palelevat silloinkin, kun normaalit ihmiset kulkevat shortseissa ja t-paidoissa. Siirryn yleensä viimeistään elokuussa villapaitaan, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun olen joutunut käyttämään toppavaatteita vielä näin lähellä juhannusta. Ärsyttää.

Työpäivä tuntui kestävän tänään kauemmin kuin kaikki työpäivät yhteensä. Olin nukkunut hyvin ja tarpeeksi, mutta olin siitä huolimatta niin väsynyt, etten varmaan olisi edes huomannut vaikka olisin upottanut käteni tulikuumaan perunamuussiin. Unohdin myös eväät aamulla keittiön pöydälle.. Enhän minä leipomossa nälkään kuole ilmankaan, mutta kun kerrankin minulla OLISI OLLUT jotain eväitä mukaan otettavaksi, jätin ne kotiin..... Sekin on ärsyttävää!!

Oiskohan päiväunien aika................

Ihanaa!

Pitäisi kirjoittaa..

1) juttu reimariin

2) 2 filosofian esseetä

3) äidinkielen essee

ja vielä kun ehtisi blogia päivittää!

Katsoin karhuveljeni kodan joka oli kuten tavallista aivan ihana ja kyllä taas itketti! voi ei. Nyt syön suklaarusinoita ja haaveilen kokiksesta. Eilen oli hauskaa, pitkästä aikaa oikein kunnolla ja olen oikein tyytyväinen ja iloinen. Elämä alkaa vähitellen taas tuntua joltain! Olen myös onnellinen koska meksikon rotary-klubini sihteeri vastasi sähköpostiini ja lähetti ihania kuvia ja ehdotti että ryhtyisin klubin "ulkomaankirjeenvaihtajaksi" ja lähettäisin aina "en vez en cuando" eli silloin tällöin raportteja siitä kuinka elämä täällä sujuu ja mitä on tapahtunut. Ihanaa!!

Deprimida!! :(

Joopa joo, katoin netistä espanjan yo:n lottorivin ja nyt näyttää siltä että vaikka aineista tulisi täydet pisteet niin L on jo karannut minun ulottuvilta pois :(. Vaikka lähdin ihan tietoisesti tavottelemaan E:tä realistisena, silti toivoin että joku loksahtaisi kokeessa hyvin paikoilleen ja tipahtaisi se laudatur, mutta ei.. Ja siis aineistahan ei missään tapauksessa tule täysiä. Kaiken lisäksi olen ihan varma että jään juuri parin pisteen päähän siitä E:stäkin, siltä nyt vaikutti kun laskelmoin ja analysoin omia vastauksiani, mutta mokat kielioppirakenteissa kyllä tiputtivat aika kauas, nyt oikeastaan näen paljon realistisempana M:n.. Harmittaa ja masentaa. Toisaalta tänään äidinkielen kokeen jälkeen koin jonkinasteisen valaistumisen ja mietin että miksi mun pitäisi yrittää pystyä johonkin mihin en yksinkertaisesti pysty? Sen tiedän minä ja sen tietävät minut tuntevat että puhun espanjaa täysin ja hallitsen sen kielen hyvin, ei siinä pitäisi minkään yo-paperin antaa masentaa.. Asiaan perehtyneet toki tietävät espanjan arvosanojen vaativuuden mutta moni ei sitä tajua ja sitten tullaan ihmettelemään että MIKS ET KIRJOTTANU ÄLLÄÄ VAIK OLIT MEKSIKOSSA no niin miettikää vaan .. Nyt mietin espanjan kurssille hakeutumista ja mahdollisesti uusintaa keväällä, saa nähdä viitsiikö vai miten käy..

Mieluummin voisin keskittyä siihen missä tunnun tällä hetkellä menestyvän parhaiten, eli kirjoittamiseen. Kirjavertailusta tuli 10, opettajan kommenteista en osaa sanoa sillä en ymmärrä hänen käsialaansa. 

Tätä loistavaa oltilaa tietenkin kohentaa se, etten saanut sitä viikonloppu-työpaikkaa jota hain.. Mierda. :(