Videoita ja muistoja parin vuoden takaa

Liikkistää, rakastuttaa, itkettää, nuputtaa, itkettää taas, ikävöittää, nuo ajat olivat ihania, voisinpa palata niihin edes hetkeksi takaisin! Ihanaa että olen elänyt kaiken tuon! Ihanaa että nuo kaikki ihmiset ovat olleet osa elämääni! Yrittäkääs arvata minkämaalaisia ihmisiä videolla esiintyy.

1. Mistä tulee tyttö joka sanoo suomeksi "minä rakastan sinua"?
2. Entä poika joka soittaa kitaraa?
3. Portugalia puhuvat ovat kai niin ilmiselvästi brasilialaisia että turha edes kysyä :D
4. Boca Del Rio-lippispäinen poika "que pedooo!!"?
5. "HEY NO MAMES GGGGGUEYYY DONDE ESTA MI LIBRETAAA?"-poika?
6. Cerveza por favor-paitainen poika?
7. Keltapaitainen tyttö bussin takarivillä?
8. Hänen vieressään istuva tyttö, "Sariiii te amo"
9. Punapaitainen "loulouuu, holaa"-poika (aika ilmiselvä vissiin :D)

Koska on jotenkin niin liikkistä huomata eroja esim. noissa aksenteissa. Brasilialaisilla on aika leimallinen aksentti. Ja käytös. :D

Menen ihan kananlihalle tuossa lopussa kun lauletaan tuota Mexico en la piel-kappaletta yhdessä <3! Ajatuksesta siitä kuinka eri puolilta maailmaa, erilaisista taustoista ja tarinoista tulleet ihmiset kohtasivat toisensa Meksikossa ja rakastuivat, toisiinsa ja Meksikoon. Kuinka hieno onkaan maailma!

Minulla on tällainen vihko.

Tämä vihko on vajaan parin sentin paksuinen tuhti paketti täynnä RAKKAUTTA. Rakkauden sanoja. Joka sivulla. Tämä on yksi kalleimmista aarteistani.

Rakas Marlen. Kiitos näistä kauniista sanoista ja kuvista. Ja kyllä, lupaan sanoa terveisiä kaikille suomen papitoille. Terkkuja vaan!

Rakkautta Suomen ja Ranskan välillä. Marie <3

Nancy Taiwanista. Awwww!

Tässä tuo tuolla videollakin esiintynyt juttu. Koko hommahan lähti siitä kun olimme ravintolassa syömässä, ja listalla oli "MILANESA"-jotain. Ja siitähän ne brasilialaiset sitten saivatkin idean! Mitä tänään on ruoaksi? MILANESA-FILADESA-FINLANDESA! Eläköön kaksoismerkitykset. :D

Voi rakas Jing kuinka kaipaan sinua! Jonain päivänä tupsahdan luoksesi Thaimaahan ja hukutan sinut halauksiin!

Liikkistä!! Google translatorilla aikaansaatu sauomenkielinen teksti. Rakastan sinua sisko suomi! Me siento surullinen! Ihana.

Tämä video on yksi monista läksiäisissäni kuvatuista. Minulle kuvattiin kokonainen melkein puoli tuntia kestävä kooste juhlista mutta valitsin tähän nyt vain kaksi osaa siitä sillä en usko että ketään kiinnostaa katsoa puolta tuntia minua vollottamassa :D !! Tässä kuvassa mun tukka on tuollainen siksi että olin ollut uimassa! Kyseessähän oli siis uima-allasbileet. Ja toi paita, mulle oli teetetty tollainen ja siinä oli kuvat kaikista parhaista kavereistani! Aivan ihana.

Ja sitten totuus! Näin paljon siellä minusta pidettiin ;D;D;DDD !! No ei, siis jos jollekin ei ole tuttu tämä tapa, niin Meksikossahan ensin lauletaan ja sitten puhalletaan kynttilä. Tämän jälkeen joku "keksii" aloittaa huutelun: "mooordiiiiida! mordida! mordida!" Eli haukkaus, haukkaus, haukkaus. Ensimmäinen pala kakkua pitää haukata suoraan siitä reunasta suuhun. Ja vitsikkäinä ihmisiä meksikolaiset sitten tönäisevät haukkaajan naaman sinne kakkuun. Hip hei. :D Muuten meni hyvin mutta tuota valkoista kakkua meni nenään. Siksi haukon tuossa henkeäni kuin kala.

Voi miten rakastankaan Meksikoa!

Vastauksia kysymyksiinne

Noniin! Tässä tulisi nyt täyslaidallinen vastauksia niihin kysymyksiin mitä olette minulle esittäneet.

Pikkuveli on lähdössä kevääksi Meksikoon vaihtoon. Että mitä vinkkejä antaisit hänelle? Ja voiko äiti olla täällä koti-Suomessa ihan hyvillä mielin, että kuopus on turvassa? :D
Äitisi voi olla ihan hyvillä mielin. Vaikka luulen etteivät äidit koskaan ole oikein täysin hyvillä mielin. Millä järjestöllä pikkuveljesi lähtee? Järjestöstä riippuen siellä voi hyvinkin olla hyvä ja kattava turvaverkko valmiina auttamassa jos (kun) sellainen hetki tulee että apua tarvitsee. Ja mihin päin hän on muuten menossa, joko tiedätte? Ja sitten mitä vinkkejä antaisin hänelle itselleen. Hmm.

(Huomaa EDIT-kohta alkuperäisen vastauksen jälkeen!)

Yritä ymmärtää. Meksiko on vielä paljon konservatiivisempi ja uskonnollisempi maa kuin Suomi vaikka (hidas) muutos on käynnissä. Suuremmissa ja moderneissa kaupungeissa voi olla (ja onkin...) vapaamielisempää kuin pienessä kaupungissa mutta katoliset arvot ja "neitsyenä avioliittoon"-ajattelu kuitenkin elää ja voi hyvin jossain syvällä Meksikolaisten mielissä. Pojille tällä ei ehkä ole niin paljon merkitystä mutta tuskin on haittaa siitä että kunnioittaa niitä perinteitä joita host-perhe haluaa noudattaa.

Kunnioita äitiä. Äiti on perheen tärkein henkilö. Perhe on Meksikossa numero yksi, aina. Vietä aikaa perheen kanssa vaikka se olisi tylsää. Älä sulkeudu omaan huoneeseesi.

Niin ja: suosittelisin olemaan sekaantumatta huumeisiin, varsinkin jos päädyt Pohjois-Meksikoon. Meksikon huumesodassa on tapettu/murhattu/kuollut viimeisten 4 vuoden aikana n. 28 000 ihmistä. Vaikka olisit vain harmiton hamppupoika ja vaikka Meksikossa on sallittua pitää hallussaan pientä määrää huumausaineita niin siltikin.. Väitän että varsinkin ulkomaalaisen on parempi pysytellä poissa niistä piireistä. Siinä maassa on uskomattoman paljon korruptiota ja huumeisiin liittyvää pahuutta että ei kai vara venettä kaada. Kamalaa, tästähän tuli saarna!

Ja nauti. Meksiko on ihana!

EDIT: Nyt vasta kun julkaisin vastauksen huomasin, että hän on lähdössä vain KEVÄÄKSI. Onko siis kyseessä sittenkin vaihto-opiskelija? Koska silloinhan vastaus meni aivan metsään! Jotenkin oletin suoraan että kyse oli vaihto-oppilaasta joka menee host-perheeseen! No, tuo vastaus oli nyt sellaiseen tapaukseen jossa alaikäinen menee host-perheeseen asumaan... Jos kyseessä on kuitenkin vaihto-opiskelija niin neuvoni on seuraavanlainen: MUCHA TEQUILA. Mucha fiesta. Arrrrribaaaaa!

Paras meksikolainen, paikanpäällä nautittu ruoka?
Tostadas de pollo eli kana-tostadat. Niihin kuuluu yleensä itse tostada (eli paahdettu tai upporasvassa valmistettu tortilla), papuja/papumuhennosta, kermaa, salaattia, kanaa/lihaa/mitä vaan.., salsaa, juustoa.. Riippuu vähän mitä siihen haluaa. Mutta yleensä noita!

Hain näitä herkkuja viimeisen puolen vuoden ajan melkein joka ilta, kun 100m päässä oli kadunkulmassa sellainen koju josta niitä sai. Minun tilaukseni oli aina sama: "3 tostadas de pollo sin frijoles!" eli 3 kana-tostadaa ilman papuja. En voi sietää papuja. Minulla ei ollut arkistoissani yhtään kuvaa niistä, mutta googlettamalla löytyy kuvia. Löysin myös tällaisen ohjeen jos joku haluaa kokeilla tehdä noita kotona: LINKKI.

Minä haluaisin kysyä että minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sulla on? Eli siis onko sulla jotain ihanaa unelmaa tai unelma-ammattia tai -maata jossa haluaisit olla tulevaisuudessa? Vai elätkö niin kuin päivä kerrallaan ja asenteella katsotaan-nyt-mitä-elämä-tarjoaa?
Ei minulla oikein ole varsinaisia suunnitelmia. En oikein edes halua suunnitella liikaa. Maailma on niin ihmeellinen paikka että se voi heittää minut ihan minne tahansa ja liika suunnittelu olisi vain harmiksi! Unelmahan on jo edellisessä postauksessa mainittu bloggaava ammattimatkaaja, mutta se unelma tuskin kovin kauas kantaa :D Unelmamaa.. Ehkä Espanja. En tiedä. Olen harkinnut että pitäisikö lähteä vaihtoon sittenkin aiemmista aatoksista poiketen MALESIAAN. En tunne Aasiaa ja siinähän sitä tutustuisi. Päivä kerrallaa ja tuulta päin!

Mitä koulun jälkeen? Uskotko lähteväsi opiskelemaan lisää vai tuntuuko kouluaherrus olevan ohi tämän jälkeen?
Ehkä opiskelen lisää. Melko luultavasti opiskelen lisää. En tiedä mitä, ajatuksia on ollut mutta ei mitään selkeää... En kuitenkaan oikein osaa vielä sanoa, olen aika alussa näidenkin opintojen kanssa ja minulla on edessä ainakin 6kk työharjoittelua ulkomailla sekä 6kk-1 vuosi vaihto-opiskelua jossain päin maailmaa ja tuollaiset jutut tuppaavat ainakin omalla kohdallani luotsaamaan elämää ihan eri suuntaan kuin mitä olin alunperin ajatellut. Mutta jos miettii että onko todennäköisempää että opiskelen lisää kuin että tyytyisin restonomin tutkintoon niin kallistun kyllä enemmän siihen että lähden vielä siitä jatkamaan johonkin suuntaan. Mutta siihen on vielä aikaa!

Käytkö töissä koulun ohella vai elätkö kesätyösäästöillä koko vuoden?
Alkuvuoden elin töistä säästämilläni rahoilla (olin 9kk töissä ennen koulun aloittamista) ja kevään tein töitä leipomossa. Olenkin siitä jotain vähän täällä kertonut, mutta tein siis öitä ja varhaisia aamuja ennen koulua ja se oli todella rankkaa. Menin töihin yleensä kolmeksi yöllä, ja siitä sitten kahdeksaksi kouluun. Nyt parhaillaan elelen kesätöistä säästetyillä rahoilla, ja etsin sellaista työtä jota voisi tehäd iltaisin ja viikonloppuisin. Ja toivotaan että etsivä löytää; mulla on maanantaina työhaastattelu! Kääk.

Kokkailetko meksikolaisia ruokia kotona Suomessa? Haluaisitko jakaa jonkun hyvän reseptin? :)
En kauheasti. Joskus jotain mutta tosi harvoin. Tacoja teen, mutta ne ovat aika suomalaisia versioita. Teen myös joskus Jamaica-mehua, joka tehdään keittämällä Jamaica-nimisiä kuivattuja kukkia kunnes niistä on liuennut voimakas punainen väri keitinveteen. Makeutetaan sokerilla ja juodaan kylmänä. Suurinta herkkua, nam!

Mutta rehellisesti puhuen, pidän paljon enemmän italialaisesta ja espanjalaisesta ruosta kuin meksikolaisesta. Meksikossa on upeita ruokalajeja mutta myös hirveitä floppeja kuten pozole. Siis siinäpä vasta sanoinkuvaamattoman hirveä ruoka! Meksikolaisilla on myös älytön fiksaatio tunkea korianteria joka ikiseen sapuskaan ja arvatkaas mitä! Vihaan korianteria. En voi syödä mitään missä on sitä. Voin pahoin jo hajusta. En tiedä miksi, yleensä en reagoi noin voimakkaasti ruokiin tai ruoka-aineisiin. Toinen yhtä kamala kuin korianteri on keitetty kaali. Yök.

Mutta se resepti. TÄÄLTÄ löytyy hyviä. Myös tuo aiemmin mainittu Tostadas de Pollo löytyy samalta sivustolta :).

Visited Countries

Create your own visited map of The World

Otin vähän varaslähtöä siinä mielessä, että merkitsin Marokon ja Portugalin jo nähdyiksi, kun niihin on enää niin vähän aikaa ;)!

Dame tu aire, un día mas..

Minulla on ensiviikolla ammattikorkeakoulun enimmäiset tentit. Vähän jännittää kun ei tiedä millaisia ne kokeet tulevat olemaan, mutta onneksi aina on mahdollisuus uusia jos menee pieleen ensikertalaisella. Minulle on taas tullut muutamia kysymyksiä:

Vielä yksi kysymys, minkä pituisia päiväsi on? Olen ollut nyt työelämässä jo jonkin aikaa ja nyt ollaan miehekkeen kanssa molemmat hakemassa opinahjoon jolloin tulot pienenevät kaaaauhian paljon. Ennättääkö opintojen ohella tehdä töitä lainkaan? 

Meillä suuri osa opislelijoista käy töissä työn ohella joko iltaisin tai viikonloppuisin. Kyllä siis ehtii, paljon riippuu periodista että millaisia päivät ovat. Melko paljon tulee töitä tehtäväksi myös vapaa-ajalla mutta kun ottaa alusta asti hyvän asenteen ja suunnittelee ajankäytön järkevästi niin että aikaa jää muullekin kuin työlle ja koululle niin kyllä pitäisi elämän sujua ihan mallikkaasti. Minä etsin parhaillaan töitä koulun ohelle! Toivottavasti tärppää edes joskus, mutta hankalalta vaikuttaa...

Nyt kun sä oot päässyt vauhtiin näiden 'toive postausten' kanssa, niin voitko kirjoittaa/kertoa elämästä vaihtarivuoden jälkeen? Tarkoitan tällä lähinnä RotEx -juttuja ja, että minkälaista toimintaa on vaihtarivuoden jälkeen rotareiden puolesta? 

Elämä vaihtovuoden jälkeen... Samaa kyseli eräs toinen parhaillaan vaihto-oppilasvuotta viettävä ja piakkoin Suomeen palaileva vaihtari jokin aika sitten. Voinen toki kertoa yleisestikin miltä elämä vaihtovuoden jälkeen on tuntunut, kun sitäkin on minulta kysytty.

Paluushokki oli vuoden jälkeen minulla hyvin rankka, ja luulen ettei kovin moni edes lähipiirissä tajunnut koskaan kuinka rankkaa ja vaikeaa aikaa minulla oli yli kaksi vuotta vaihto-oppilasvuoden päättymisen jälkeen. Tuntui ettei mikään ole mitään, mikään ei ollut minkään arvoista ja sitä halusi pitää vaikka väkisin kiinni siitä elämästä jonka oli jättänyt Atlantin toiselle puolelle.

Pää kapinoi jatkuvasti vastaan Suomen kylmyyttä, suomalaisuutta, suomalaisia tapoja ja suomalaista kulttuuria. Kaikki oli huonoa ja/tai väärin. Ja pahinta oli ettei kukaan ymmärtänyt mistä se johtui - eihän kukaan tiennyt kuinka ihana ja mahtava vuosi minulla oli maailman äärissä ollut. Ja totta on myös se, että vaikka kirjoittaisin siitä päivittäin ja näyttäisin kaikki mahdolliset kuvat ja videot, ei kukaan pystyisi silti ymmärtämään mistä minä puhun. Se oli aluksi hyvin musertavaa, mutta nyt voin vihdoin hyvillä mielin todeta että olen käynyt paluushokkiprosessini läpi - se on ollut vaikea ja kivikkoinen, mutta en epäile hetkeäkään etteikö se palvelisi minua sellaisenaan joskus tulevaisuudessa.

Nyt vasta suostun myöntämään (lähinnä itselleni), että Meksikossa on kaiken sen ihanan lisäksi myös hyvin paljon huonojakin puolia. Niinkuin on kaikkialla - tarkoitan tällä lähinnä sitä etten väkisin yritä maalata Meksikoa omassa ja muiden mielissä silkaksi paratiisiksi. Paratiisihan Meksiko on, mutta jokaisessa paratiisissa on aina käärmeensä ;).

Minä olin ennen Porvooseen tuloani hyvin onneton. En tiennyt minne elämä minua veisi ja mikä minun tulevaisuuteni olisi - hetken olin jo varma että minulle kävisi hassusti leipomourani kanssa: että löytäisinkin itseni vääntämästä pullaa maanisdepressiivisenä leipäkoneena eläkeikään asti. Nyt minulla on ihana ja kaunis koti Porvoossa ja mahtavia ystäviä, ja tulevaisuudensuunnitelmat tuntuvat loksahtaneen paikoilleen. Täällä on minun hyvä.

Suurin osa vaihto-oppilaista selvinnee paluushokeistaan melko vähällä, mutta sitten on näitä minunlaisiani tapauksia jotka sopeutuvat takaisin Suomeen hyvin hitaasti ja huonosti - varmasti on myös niitä jotka eivät sopeudu takaisin koskaan.

Minun piirini rotarit suomessa (en kuollaksenikaan jaksa tarkistaa piirin numeroa) järjestivät meille palanneille vaihto-oppilaille rebound-tilaisuuden jossa saimme jakaa kokemuksiamme muiden entisten vaihto-oppilaiden kanssa. Samassa tilaisuudessa meillä oli rotexista ihminen kertomassa toiminnasta johon meillä olisi mahdollisuus osallistua - kaikki me taisimme laittaa nimemme listaan jossa ilmoittaduimme uusiksi rotexeiksi, mutta luulenpa että varsinaisia rotexien hommia ovat päässeet hoitamaan vain muutamat henkilöt.

Minä yritin ilmoittautua kahteen eri tilaisuuteen avuksi, mutta minulle ilmoitettiin molemmilla kerroilla ettei minua tarvittaisi. Päätin siis lopettaa yrittämisen - jos minua ei sinne haluta, niin en myöskään sinne väkisin änkeä. Minulla on siis hyvin negatiiviset kokemukset rotexin toiminnasta. Kurjaa, mutta no can do. Heh heh. (:D) Rotexista kerrotaan kuitenkin lisää siellä rebound-tilaisuudessa. Minulla on siitä aikalailla vähän sanottavaa.

Vaihtarijuttuja taas.. vastauksia kommentteihin ja muuta

Kammottavaa, tunnen laiminlyöneeni uskollista lukijakuntaani joka tätä menoa varmasti vielä hylkää minut. ;) Minulla välähti hetki sitten että olen saanut parikin kommenttia, joissa pyydettiin kertomaan esim. vaihtovuoden kustannuksista jne. enkä ole vielä kirjoittanut siitä aiheesta mitään !

"olis kiva kuulla siitä, miten sait vanhempasi suostuteltua vaihtoon.. ja mistä rahat? ja seki toki kiinnostais, kuinka paljon vuosi tuli kustantamaan? ilman omia ostoksia tietenkin :D"

Vanhempiani ei tarvinnut suostutella lainkaan. Isosiskoni oli ollut vaihto-oppilaana jo aikoinaan ja suostuttelutyö oli tehty jo aiemmin + vaihtovuoden positiiviset vaikutukset olivat näkyvissä ihan lähellä. Minulle tämä osuus vaihdosta oli siis helppo, vanhempani suorastaan kannustivat minua hakemaan ohjelmaan ja ostivat minulle joululahjaksi punaisen matkalaukun joka sitten matkasikin seuraavana kesänä kanssani Meksikoon.

Kustannukset suomen Rotaryn kautta ovat minimaalisen pienet: suurimmiksi pakollisiksi kustannuksiksi tulevat mieleeni..

- järjestelymaksu (250€)

- rotary-takki (mitä se maksoi?? ei mitään hajua mutta ei kallis)

- vakuutukset

- viisumi (72€)

- lennot (Helsinki-Mexico City-Helsinki 1500€, Mexico city - Minatitlan 120€, host-perheeni maksoi vuoden lopussa lentoni Minatitlan-Mexico city).

- orientaatioleiri Mexico cityssä (kolmisensataa dollaria, sisälsi ateriat, retkiä, mahtavan hotellin kaupungin keskusaukiolla sekä tukea ja turvaa lentomatkoilla ja ensimmäisinä päivinä.)

Kustannukset riippuvat paljon siitä minne asti on menossa, minun lentolippuni oli voimassa vuoden lähtöpäivästä, ja sain valita paluupäivän mieleni mukaan - tällaiset lentoliput taitavat olla niitä economy-luokan kalleimpia mutta ehdottomasti paras ratkaisu vaihto-oppilaalle. Esimerkiksi euroopassa lentoliput ovat halvempia ja kustannukset pienentyvät tältä osin (ainakin aluksi, on myös hyvä ottaa huomioon maan yleinen hintataso sillä vaikka maahan lentäminen olisikin halpaa voi siellä asuminen olla kallista ja lopulta rahaa menee ihan yhtä paljon kuin jos olisikin lähtenyt jonnekin kauemmas. Paljon riippuu maasta.)

Rotary järjestää vuoden aikana myös retkiä, joille voi halutessaan osallistua. Meksikossa yleisin retki on ruta maya, ja sille osallistuvat lähes kaikki. Miedän piirimme järjesti kaksi rutaa, Ruta Mayan sekä Ruta Colonialin, enkä todellakaan suosittele kenellekään jäämistä pois näiltä vaihtarien yhteisiltä matkoilta. Ikinä. Missään tapauksessa. Näiden matkojen arvo on paljon suurempi kuin mitä rahassa voi mitata.

Retket: (sisältävät majoituksen, sisäänpääsyt turistikohteisiin sekä ruokailun.)

Ruta Maya n. 800 usd, (kesto n. 2vko)

Ruta Colonial n. 550€ (kesto n. 2vko)

Ruta Tajin 0€ (kesto alle vko)

Encuentro Nacional de Zacatecas n. 400 usd (kesto 5 pvä)

Tervetuliaisjuhla Tuxtepec 0€, (kesto n. 1 vko)

Tapaaminen Veracruz 0€

Piirikonferenssi Veracruz 0€

En oikeasti edes muista (hälyttävää!!) kaikkia näitä rotaryn järjestämiä juttuja, kaikki pakolliset olivat meille maksuttomia ja klubit maksoivat kuljetuksen kohteisiin. :)

Joitakin kuluja voi aiheutua jos vaihto-oppilas joutuu itse kustantamaan koulupuvut, kirjat jne. Minulla oli sellainen perhe joka totesi heti kättelyssä kohtelevansa minua kuin omaa tytärtä joten sain koulupuvut sunmuut itselleni ilmaiseksi. Kirjojahan ei ollut minun koko koulussani koskaan nähtykään, joten niihinkään ei palanut rahaa.

Tällä tavalla summaten vaihtovuosi voi vaikuttaa kalliilta jutulta mutta sen arvoa ei - ihan OIKEASTI - voi rahassa mitata. Nykyisessä rahan pyörittämässä maailmassa voi kuulostaa kornilta todeta rahan olevan vain rahaa, mutta itse ainakin rahakirstun päällä istumisen sijaan käytän mieluummin rahani johonkin sellaiseen josta saamani muistot kulkevat mukanani läpi elämän.

Puspus. :)

edit!

Pengoin hiukkasen tuotta meksikonaikaista blogiani, ja löysin tällaisia erityisiä sivuja:

Ruta Mayan ohjelma

Kuvia suomi-esitelmästäni

Kuvia valmistajuaisista

Ensimmäisen perheeni esittely

Toisen perheeni esittely

Viimeinen koulupäiväni

En ehkä tiedä mitä tehdä vaikka joskus olenkin varma ja joskus makaan aivan hiljaa ja uskallan vain epäillä

Olen syyllistynyt viimeaikoina blogin heittellejättöön johtuen milloin ulkomaanvieraista, milloin väsymyksestä ja milloin siitä ettei minulla ollut tietokonetta käsillä. Vanhan uskollisen läppärini korjaaminen ei ollutkaan sitten niin helppo juttu kun aluksi luulin, sillä käyttöjärjestelmän asentaminen uudelle kovalevylle ei sujunutkaan niinkuin piti ja kone piti taas viedä takaisin liikkeeseen - siellä niitä poikia jo nauratti kun tulin tas läppäri kainalossa kylään. Perjantain lähettivät viestin että kone olisi valmis, mutta kun menin hakemaan pikkuistani kotiin olikin liike suljettu ja ovella lappu että kesäaikaan palvelua saa vain maanantaista torstaihin !! Voi rähmä. Minulla on nyt kuitenkin jo onneksi tämä ihanaakin ihanampi uusi iMac eli pöytäkone, josta olen haaveillut jo kohtuullisen kauan. Tällä on parempi kirjoittaakin!

Minulla oli siis taas vaihteeksi vieraita Meksikosta, (host-)pikkuveljeni Alex ja yhteinen kaverimme Viriato. Viriato vietti Suomessa 4 päivää, ja Alex viihtyi viikon verran. Alex mieltyi Suomeen siinä määrin että pyysi minua tsekkaamaan hänelle opiskeluvaihtoehtoja täältä, saa nähdä miten siinä käy. Kuvia laittaisin toki mielelläni, mutta kuvankäsittelyohjelman hankkiminen uudelle koneelle on toistaiseksi viivästynyt joten kuvia luvassa sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Olen harkinnut lähteväni espanjankurssille parantelemaan kielioppitaitoja ja sanastoa. Kansalaisopiston ilmoittautuminen vain meni salakavalasti ohi, joten täytyy soitella heti maanantaina ja kysellä oisko peruutuspaikkoja tai jotain. Olisi kiva, opettajakin on ihan ihka-aito meksikolainen ;).

Siskot suomessa

Noniin. Nyt pientä katsausta siitä mitä ehdimme viikon aikana meksikon vieraiden kanssa tekemään. Ylenpalttista matkustelua rajoitti melko paljon se, että olin itse aamut ja aamupäivät töissä - siitäkin huolimatta ehdimme käydä mm. Helsingissä, Kotkassa ja Lappeenrannassa. Melko paljon päiviimme sisältyi tutustumista Haminaan ja sen ympäristöön, minun elämääni ja perheeseeni sekä L:n perheeseen. Tarinaa lienee helpompi kertoa kuvin, joten:

Haminan raatihuone. Klassinen nähtävyys ympyräkaupungissamme.

Ohjelmaan kuului myös lyhyt kierros Haminan valleilla:

Tässä Veronica ihastelee sauna-kylttiä...

Lappeenrannan hiekkalinnaa katsomassa

.. Ja paikallisen jäätelön maistiaiset. Vaniljaa, suklaata ja cappuccinoa. Tykkäsivät.

Hiekkalinnan viereisellä hiekkalaatikolla riitti leluja myös vähän isommille

Paavo Pesusieni-fanaatikko Magui...

Perinneruokaa.. Heeeeh

Korkeasaaressa !

Korkeasaaren apinat + Magui ja vero

Korkeasaaresta matkasimme lautalla kauppatorille katsastamaan pakolliset Helsinki-nähtävyydet:

Kävimme syömässä Forumin Chico's-ravintolassa..

.. Sekä kampissa kokeilemassa miten meksikolainen kihara taipuu suoraksi!

Kotkassa ohjelmaan kuului yksinkertaisesti shoppailua sekä lyhyt kaupunkikierros + sapokassa samoilua:

Muita mainitsemisen arvoisia asioita lienevät mm. se, että äitini ja pikkusiskoni kuskasivat tytöt minun töissä ollessani katsomaan hevostamme(/hevostaan, en tiedä miten tämä pitäisi ilmaista kun se hevonen on äitini omistama mutta pikkusiskoni omima? hehs), ja se että vietimme yhden lähes kokonaisen päivän tutustuen L:n sukuun. Yksi päivä oli myös pyhitetty vierailulle työpaikallani. Viimeisenä iltana vuokrasimme elokuvia ja katsoimme niitä sipsejä ja popcornia napostellen - erittäin hyvä ratkaisu, sillä tyttöjä oli jo kolmen viikon ajan kuljetettu paikasta toiseen jatkuvalla syötöllä eikä noin pitkään jatkuva matkalaukkuelämäkään ole mitään erityisen rentouttavaa.

Kiva viikko oli, mutta onneksi nyt on pari viikkoa aikaa hengähtää ennen seuraavan erän saapumista ;).

Vieraita muilta mailta

Meksikolaiset vieraani lähtivät tänä aamuna kohti kotia pitkän matkan jälkeen. Ohjelmassa oli ensin viikko Saksassa, viikko Belgiassa ja tämä viimeinen viikko minun kanssani Suomessa. Kotiin tultuani tänään löysin huoneeseeni piilotetun ihanan kirjelappusen yhdeltä kolmesta vieraastani. Ihana, liikutuin kyyneliin.

Seuraavia vieraita saankin odottaa elokuun 10. päivään.

Arkistosta

Kaivelin koneeni arkistoja, ja löysin sattumalta erään harjoitustekstin lukion loppumetreiltä. Julkaisen sen nyt täällä, koska tämä on mielestäni jotenkin.. No niin. Kertokaa te. Tämä on siksi ajankohtainen että Meksikon host-perheeni siskot ovat tulossa ensiviikolla viikoksi kylään, ja elokuun puolivälissä saan vieraikseni host-veljeni ja yhden yhteisen kaverimme. Kivaa, mutta samalla pelottavaa.

Mikko-Pekka Heikkinen kolumnoi Helsingin Sanomissa 15. heinäkuuta 2006 aiheesta "Suomi on kaunis ja kämäinen". Kirjoituksessaan Heikkinen moittii niin suomalaisia kaupunkeja kuin luontoakin, eikä vähemmälle huomiolle jää myöskään tavallinen Suomen kansalainen, jota hän tulee kuvailleeksi mm. tatuoiduksi kaljakorstoksi, töykeäksi ja epäkohteliaaksi. Heikkisen mukaan kauneinta suomea löytyy ainoastaan Etelä-Suomen kaupungeista ja lapin metsistä - kaikki muu on vain karmeita betonipunkkereita ja kulahtaneita valomainoksia. Herää kysymys, kuinka kukaan Suomalainen saattaakaan pitää omaa kotimaataan näin vähässä arvossa?

Ulkomailla ihmiset pitävät Suomea kylmänä ja teknologisena maana, jossa hiljainen kansa syö pingviininlihaa ja saunoo. Suomen korkeatasoinen koulutusjärjestelmä on maailmankuulu. Nokia tunnetaan kaikkialla maailmassa ja Martti Ahtisaari sai juuri nobelin rauhanpalkinnon - Suomea arvostetaan maailmalla paljon enemmän kuin edes itse tajuamme. Heikkisen kohdalla nousee esiin suomalaisille äärimmäisen tyypillinen vähättely ja aliarvostus niitä asioita kohtaan, joita itsellä on: naapurilla on hienompi auto - tai ruotsalaiset naiset ovat suomalaisia kauniimpia.

Heikkisen olisi ehkä syytä hakea hieman perspektiiviä ulkomailta ja muuttaa suomesta pois vaikka vuodeksi tai pariksi. Ulkomailla asuessaan ihminen huomaa oman maansa mansikkaisuuden ja koti-ikävä kulkee sydämessä kaiken aikaa. Kaukana Suomesta oppii arvostamaan jopa räntäsadetta ja lumitöitä - salmiakista puhumattakaan.

Oleskeltuani itse ulkomailla vasta muutaman kuukauden, sain kanssaihmisiltäni moitteita hiljaisuudestani ja sulkeutuneisuudestani - heidän mielestään oli väärin, etten minä jaksanut aina harrastaa kevyttä small talkia tai kiljua innosta aina nähdessäni jonkun, jonka tunsin. Arvostelu suretti minua ja pidinkin paljon yhteyttä Suomeen kertoen kohtaamastani epäoikeudenmukaisuudesta. Minua neuvottiin pitämään kiinni omasta Suomalaisuudestani ja kertomaan arvostelijoille miksi käyttäydyin niin. Ennen kaikkea minua kuitenkin neuvottiin olemaan ylpeä siitä mitä olin ja puskemaan eteenpäin - milläs muullakaan kuin kuuluisalla suomalaisella sisulla! Jälkeenpäin ajateltuna elämääni olisi helpottanut suunnattomasti, jos olisin malttanut päästää jo heti kättelyssä irti suomalaisesta jääräpäisyydestäni (sisustani!) ja lakannut ajattelemasta kuinka olen suomalainen ja juuri tällainen antisosiaalinen mököttäjä on suomalaisen oltava. Siis juuri sellainen millaiseksi Heikkinen kolumnissaan suomalaisen kuvailee.

Vieraassa maassa ja kulttuurissa minulta kysyttiin usein kysymyksiä Suomesta - monelle ei ollut selvää edes Suomen tarkka sijainti, ja monet erehtyivät jopa luulemaan, että Finlandia oli vain yksi yhdysvaltain osavaltioista. Tässä tilanteessa huomasin olevani ikäänkuin suomi-kuvan suurlähettiläs. Ihmiset, jotka eivät olleet koskaan ennen edes kuulleet suomesta, kertoivat minut tavattuaan haluavansa ehdottomasti matkustaa heti seuraavalla lomalla Suomeen. Näytin kuvia lapin tuntureista ja tykkylumesta kuusen oksilla, sekä tietenkin poroista ja joulupukista vahvistaen samalla Suomeen liitettyjä stereotypioita lumen ja jään maana. Nyt olen kuitenkin kauhuissani - Meksikolaiset ystäväni aikovat tulla katsomaan sitä upeaa ja kaunista Finlandiaa ihan paikan päälle eikä minulla tietysti ole aavistustakaan minne minä heidät voisin viedä nolaamatta itseäni totaalisesti. Pahinta tässä on, että olen tätä pohtiessani huomannut ajattelevani lähes Heikkisen tavoin: minun olisi kiidätettävä vieraani Helsinkiin ja siitä Lappiin - toivoton juttu. Tosiasia kuitenkin on, että he tulevat ihastumaan jo nähdessään Haminan ankkalammen tai Helsingin raitiovaunut. Sama ilmiö toteutui minun kohdallani ulkomailla - minulla on tuhansittain kuvia paikallisista eläimistä, kasveista, hedelmäpuista ja jopa roskalaatikoista, ihan vain siksi että ne olivat minulle ulkomailla eksoottinen ja kiehtova asia. Heikkisen tavoin kuitenkin myös minä olen suomen estetiikan suhteen kriittinen, ja siksi huolissani vieraitteni viihtyvyydestä. Tätä minun ei kuitenkaan tarvitsisi olla - Suomi on kaunis ja ehkä kämäinenkin, mutta mitä sitten? Tämä on minulle koti ja olen siitä ylpeä.

kulttuurishokin pohdintaa ja vaihtarijuttuja

Sain n. kuukausi sitten tällaisen kommentin:

"Itse olen lähdössä meksikoon vaihtoon todennäköisesti seuraavan lukuvuoden jälkeen ja olisi todella mielenkiintoista lukea jonkinlaisia "yhteenvetoja" vuodesta nyt kun olet asustellut Suomessa jo kohta vuoden vaihtarivuoden jälkeen. Esimerkiksi olisi mukava lukea mitä olisit tehnyt vaihtovuodessasi toisin, mitä olisit halunnu tehdä, mitä asioita olisit jälkeenpäin ajateltuna jättänyt tekemättä.. Kadutko mitään vuodestasi? Toinen kiinnostava asia olisi jonkinlainen yhteenveto siitä, mitä vaihtonlähtijän tulisi miettiä etukäteen, mihin asiohin varautua jo Suomessa ennen vaihtoonlähtöä tms."

Nyt minulla on viimein aikaa vastata tähän!

Mitä olisin tehnyt toisin/jättänyt tekemättä?

- En varmaan loppupeleissä olisi tehnyt mitään toisin - ellen sitten olisi pyrkinyt kiertelemään enemmän ympäri Meksikoa. Loppujen lopuksi tutustuin kuitenkin huomattavan suureen osaan Meksikosta, ja tunnen enemmän maata kuin monet paikalliset joten tuskin loppujen lopuksi tätäkään. Olisin tietysti jättänyt laukkuni hotellille sinä iltana kun se varastettiin, jos olisin etukäteen tiennyt sen kohtalosta ;).

Mitä olisin halunnut tehdä?

- Olisin halunnut jäädä Meksikoon viisumin umpeutusmispäivään asti. Palasin 2 viikkoa ennen viisumini umpeutumista, ja vaikka 14 päivää tuntuu vähältä ottaen huomioon että oleskelin maassa vuoden, on 14 lisäpäivää vaihto-oppilaalle kuitenkin paljon. Asioita joita haluaisin Meksikossa tehdä on rajattomasti ja siksi on vaikea arvioida mitä olisin halunnut tehdä nimenomaan vaihtovuoteni aikana.

Kadunko mitään?

- Vuoden alussa pahimman kulttuurishokin kourissa kyllä "kaduin" syvästi valintaani lähteä maahan josta en tiennyt mitään tai jonka kieltä en osannut, mutta kielen tarttuessa nämäkin tunteet unohtuivat. En kadu sitä, että lähdin joskus vaihto-oppilaaksi, en kadu että valitsin Meksikon, en kadu mitään mitä tein tai mitä koin.

Mitä vaihtoon lähtevän tulisi miettiä etukäteen ja mihin olisi hyvä valmistautua jo Suomessa?

- Maasta riippumatta vaihto-oppilaaksi lähtevän tulisi mielestäni olla mahdollisimman tietoinen siitä, että kulttuurishokki iskee aina jollakin tavalla. Jotkut kärsivät vähemmän, jotkut - kuten minä - kärsivät paljon. On hyvä tietää jo etukäteen suurin piirtein kulttuurishokin vaiheet ja oireet, sekä vain kylmästi hyväksyä se, että alkuvuodesta itkettää ja harmittaa. On myös hyvä muistaa, että vaihtovuotta kestää vain sen vuoden, eikä sitä aikaa saa koskaan takaisin. Suomeen ei ole kiire - täällä on kyllä aikaa syödä fazerin sinistä ja saunoa vaikka koko loppuelämä. Suurin osa maailman ihmisistä ei koskaan koe mitään vastaavaa, monet ihmiset eivät ole koskaan edes käyneet ulkomailla - ei siis auta roikkua kahden maailman välillä internetin välityksellä ja huomata vuoden lopulla että "hups, istuin koko vuoden sisällä mesettämässä Suomeen." Ilo irti!

!! Huomautan tässä välissä, että kirjoitan oman kokemukseni pohjalta keskittyen lukio-ikäisten vaihto-oppilasohelmiin. Tällöin kohdemaassa tulevaa vaihtaria odottaa perhe ja valmis turvaverkko, kouluasiat on hoidettu valmiiksi ja järjestö järjestää erityisiä matkoja. Tilanne on siis erilainen, kuin yliopistovaihdossa !! 

Ennen vaihtoon lähtöä on mielestäni ehdottoman tärkeää varautua jo etukäteen siihen, että host-perhe nyppii. On hyviä host-perheitä, mutta täydellisiä perheitä ei ole - ei Suomessa eikä ulkomailla. Ei auta, maassa maan tavalla eli vaihto-oppilas sopeutuu perheen tapoihin eikä päinvastoin. Kiukuttaa, mutta kiukuttakoon - kärsivällisyys kuitenkin palkitaan ja vuoden jälkeen on helppo palata takaisin kun välit ovat kunnossa. En suosittelisi perheenvaihtoa kovin heppoisin perustein, toisaalta sietämättömään perheeseenkään on turha jäädä pilaamaan ainutlaatuista vuottaan. Osa perheongelmista menee kuitenkin varmasti varsinkin alussa kulttuurishokin piikkiin.

Nyt kun kirjoitin tuosta kulttuurishokista muistui mieleeni, että ennen vaihtoon lähtöäni (eli n. 2 vuotta sitten, kääk!) luin jostain, että monesti sosiaaliset, puheliaat ja avoimet ihmiset kokevat kulttuurishokin pahempana kuin ujot ja hiljaiset. Tämä nauratti minua silloin, enkä tainnut oikein ymmärtää että miksi olisi näin - luontevaahan olisi että ujot ja hiljaiset kärsisivät enemmän kuin sosiaaliset. Jälkeenpäin ajateltuna tuossa taitaa kuitenkin olla jotain perää. Sosiaaliset ihmiset ovat hyvin tottuneita puhumaan, harrastamaan small talkia ja olemaan huomion keskipisteenä, ja heillä on laaja sosiaalinen verkosto johon turvautua vaikean tilanteen edessä. Uudessa maassa asetelmat muuttuvat eikä turvaa saakaan enää mistään, sillä sosiaalista verkostoa ei uudessa asuinpaikassa vielä ole. Ujot ja hiljaiset ihmiset taas ovat tottuneet käsittelemään enemmän asioita itsekseen, eivätkä siksi ehkä kärsi niin paljoa sosiaalisten kontaktien vähyyden vuoksi. Aika karkeita yleistyksiä mutta pointti varmaan tuli selväksi. 

Turun yliopiston nettisivuilta löytyi tällainen karkeahko jaottelu kulttuurishokin vaiheista: LINK.

Mitäköhän vielä.. Unohdinko jotain tärkeää? Pitäisikö jotain tarkentaa?

Kuvia Meksikosta

Ajattelin tässä aikani kuluksi esitellä joitakin kuvia matkalta!

Tälläisissä lämpötiloissa liikuttiin meillä etelässä. Pueblassa oli valitettavasti paljon kylmempää.


Chiapasissa tilasimme koko perheen kesken tällaisen sekamelskan lounaaksi. Sisältönä ainakin 3 eri lihaa, guacamolea, quesadilloja, juustoa, salaattia, tostaditoja...


Tässä kuvassa juodaan SALMIAKKIKOSSUA ! Yllätyksekseni ystäväni Diana pitikin siitä.. Ensi kerralla täytyy viedä täysikokoinen pullo ;).


Toinen host-perheistäni läksiäisissäni. Vasemmalta papá Cesar, Mamá Luzma, minä, veli Alejandro ja pikkusisko Maria-Andrea.


Chiapasin matkalla kävimme uimassa paikassa nimeltä Cascadas De Agua Azul. Sää oli kostea ja KUUMA, mutta vesiputouksen vesi oli jäätävän kylmää. Tämä oli toinen kerta kun vierailin näillä vesiputouksilla, mutta tällä kertaa aikaa oli enemmän kuin viimeksi ja pääsin uimaan.


Toinen host-perheeni, samana läksiäisiltana juuri ennen lähtöäni. Takarivissi papá Pedro ja mamá Magnolia, eturivissä siskoni Veronica ja Magnolia, sekä tietysti minä keskellä.


Tämä intiaanityttö ihaili hiuksiani ja teki minulle letin. Hän myös ohjeisti minua ostamaan kaupasta "väriä purkissa" jos joskus haluaisin kokeilla mustia hiuksia.

Nämä kuvat ovat Mexico cityn "semi-slummialueelta". On surullista että vaikka Meksikolla on kaikkea, on siellä silti paljon köyhiä ihmisiä.

Tämä on ehdoton suosikkini kaikista kuvista. Rakastan Spidermania, ja pulitin tästä kuvasta vaivaiset 10 pesoa ! Kyllä kannatti !

Cancunin CoCo BonGossa oli noudatettava perinteitä, ja noustava baaritiskille tanssimaan! Mahtavaa!

Snorklaamassa Xcaret-teemapuistossa Cancunin ja Playa del Carmenin välimaastossa.

Xcaretissa oli valtava määrä kilpikonnia, osa yli metrin mittaisia ja 15-vuotiaita. Pidin kuitenkin enemmän näistä pienistä, vain muutaman kuukauden ikäisistä jotka lasketaan pian takaisin mereen.

Misol Ha:n vesiputouksilla Chiapasissa. Kuvassa ensimmäisen host-perheeni naisväki! ;)

Palenquessa yövyimme Chan-Kah-nimisessä hotellissa. Hotelli on keskellä viidakkoa, ja siellä voi öisin kuulla mm. apinoiden kiljuntaa. Todella mahtava hotelli, josta mm. kävely-yhteys Palenquen pyramideille. Suosittelen kaikille Palenquen matkailijoille!

Viimeiseksi näkymää hotellimme (Club Regina) parvekkeelta Cancunista.

Niin ja se mekko - sain sen ostettua! En kuitenkaan julkaise kuvaa ennen varsinaista juhlapäivää. ;)

Turvallisesti kotona sikainfluenssan riivaamasta Meksikosta..

Pääsin turvallisesti kotiin. Mexico cityn lentokentalla oli melko rauhallista, suurin osa ihmisistä kulki kasvonaamarit naamalla. Ennen turvatarkastusta täytyi täyttää lappu, jossa kysyttiin nimeä, sukupuolta ja ikää. Ohessa oli lista oireista, joista piti rastia ne, joita siihen hetkeen mennessä oli ilmennyt. Lappu jätettiin valtavaan pinkkaan, jota kukaan tuskin koskaan edes tarkistaa. Turhaa. Lentokoneessa lähes kaikilla oli kasvonaamarit, myös henkilökunnalla. Frankfurtiin saavuttaessa koneessa kiersi muutama lääkäri kyselemässä oliko kenelläkään ilmennyt oireita. Frankfurtin lentokentällä ihmiset selvästi karttivat minua luultavasti johtuen paidastani, jossa luki suurin kirjaimin MÉXICO. Useimmat ihmiset suhtautuivat silti huumorilla, ja totesivat minun ollessa paikalla "VÄLTTÄKÄÄ SISÄÄNHENGITYSTÄ, PAIKALLA ON MEKSIKOLAINEN". Minulle annettiin lomake, jossa selitettiin toimintaohjeet oireiden ilmetessä jne.

Matka Mexico cityyn oli kaikessaan hyvin vaiheikas: kaverini joutuivat lähtemään Pueblasta Coatzaan "karkuun" ennen maanteiden sulkemista, joten jäin yksin kaverini asuntoon päiväksi. Asunnolta lähtiessäni heitin avaimet ikkunasta sisään (teloen samalla itseni piikkilankaan), matkustin taksilla bussiasemalle, bussilla (bussissa oli 4 ihmistä) lentokentälle (arvioitu matka-aika 2,5h, mutta koska liikennettä ei ollut käytännössä lainkaan matka kesti tunnin odotettua vähemmän). Lentoasemalla laukkuni kuljetettiin Lufthansan lähtöselvitykseen, josta selvisin lähes 10 kilon ylipainosta huolimatta maksuitta pienellä hymyllä. 

Rakastan Mexico cityn lentokenttää, sillä siellä ei tylsisty. Olin paikalla jo 4 tuntia ennen lentoani, mutta vietin puoli tuntia turvatarkastuksessa jäätyäni suustani kiinni, hetkeä myöhemmin tutustuin saksalaiseen tyttöön jonka kanssa juttelin toiset puoli tuntia, lopulta vietin lähes 2 tuntia TEQUILAKAUPASSA maistellen erilaisia tequiloita ja jutellen henkilökunnan kanssa. Frankfurtissa meininki on aika erilainen, ja tylsistyin kuoliaaksi vaikka odotusaikaa oli vain pari tuntia.. Lisäksi lähtöportti vaihtui pariin otteeseen ja aiheutti ylimääräistä ärsytystä.

Suomen kielen kuuleminen lentokoneessa ärsytti suunnattomasti, ja olisin halunnut sulkea korvani siltä. Jotkut sanat olivat aluksi hieman hukassa, mutta muutoin ei ehtinyt äidinkieli vajaassa kuukaudessa silti unohtua. Espanjan puhuminen takkuili Meksikossa aluksi paljon, mutta lähti vain parin päivän päästä rullaamaan entiseen malliin ellei jopa paremmin kuin ennen. Paljon oli silti unohtunut...

Yleisesti ottaen Meksiko oli ennallaan. Ihmiset olivat samoja, paikat näyttivät samalta ja kaikki oli niin kuin pitikin. Matka oli äärimmäisen onnistunut ja olen valtavan onnellinen että lähdin. Vastaanotto oli huikea niin koulussa kuin rotary-klubilla, väheksymättä ystäviä ja perheitä. Minut otettiin avosylin vastaan ja toivotettiin tervetulleeksi pian uudelleen. Olen onnellinen sinne luomastani verkostosta - minulla on Meksikossa aina paikka jonne mennä, ja joku joka huolehtii minusta. 

Totesin kahdelle parhaalle ystävälleni viimeisenä iltana, että vaihto-oppilaaksi lähtemisessä on se huono puoli, että siitä hetkestä lähtien kun jättää ensimmäisen kerran perheen lentokentälle elämä on täynnä hyvästejä ja lentokenttiä. Riippumatta siitä millä puolella maapalloa kuljen, aina on mielessäni joku siellä toisella puolella. Suomessa ikävöin AINA Meksikoa, ja Meksikossa ikävöin aina Suomea. Toisaalta, kaikkeen tottuu ja aidosti rakkaita ihmisiä ei tarvitse koskaan hyvästellä kokonaan. On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin.

Viimeiset neljä päivää Pueblassa sujuivat lähes odotusten mukaisesti. Aiemmin olin pitänyt Pueblaa yhtenä kauneimmista kaupungeista Meksikossa - mutta olinkin nähnyt vain historiallisen keskustan. Nyt, pyöriessäni keskustan ulkopuolella, opiskelija-alueilla sekä yliopistokampuksilla Puebla menetti suurimman hohtonsa. Lisäksi palelin jatkuvasti !! Inhoan kylmää, joten Pueblasta ei jäänyt niin hyvä maku suuhun kuin olin etukäteen kuvitellut. Kavereiden kanssa vietetty aika kuitenkin korvasi ilmastolliset ja esteettiset puutteet.

Ikävää lievittääkseni aina seuraavaan kertaan asti toin Meksikosta mukanani suuren pinon PULPARINDOJA, pussillisen CAJETA-karkkeja, Purkillisen CAJETA QUEMADAA, Miche-mix:iä micheladan tekoa varten, TAMARINDO-mehutiivistettä, JAMAICOOL-pusseja, JAMAICA-kukkia, New Mix-tequilasekoituksia (2kpl), El Jimador-tequilaa (700ml) + 2 El Jimador-juomalasia, purkillisen MOLEA, purkillisen CHILE HABANEROA, 2 tölkkiä LECHERAA, 3 pakettia FLAN-jauhoja, 3 Maná:n levyä + 1 Sin Banderan levy, Twilight-kirjan espanjaksi, meksikolaisen COSMOPOLITANIN, tökin MIRINDAA, pussillisen paikallista kaakaota, Tequila-suklaata (jose cuervo ja el corralejo), perinteisiä pueblalaisia karkkeja, 2 frida kahlo-taulua, 2 calendario azteca- aiheista "juttua" (toinen seinälle, toinen pöydälle), pussillisen kahvia, MANGOGO-pussin, lehtiä, CHIVAS-lippiksen + avaimenperän + kalenterin, Meksiko-aiheisen seinäkalenterin sekä koko Meksikon kattavan kartaston. Niin ja Chile Tajinia!

Mexico lindisimo y queridisimo !!

Hauskaa. Olen 14 paivan aikana ehtinyt kayda Mexico cityssa, Chetumalissa, Belizessa, Cancunissa, Playa del Carmenissa, Palenquessa, Casadas de agua azul ja Casadas de Misol Ha. Nyt olen taas Coatzassa, mutta taalla on melko tylsaa koska kaikki kaverini ovat opiskelemassa muualla. Lisaksi alan huolestua, silla en vielakaan ole saanut ostettua mekkoa ylioppilasjuhliini, vaikka se on ollut tavoitteena kokoajan. Hahah :D 23. paiva illalla tai 24 paiva aamulla lahden Coatzasta kohti Pueblaa, jossa olen viimeiset paivat. 28. paiva matkaan bussilla lentokentalle Mexico cityyn (Jasu, me acompañarias??), ja palaan Suomeen 29. pva illalla. Jannittaa, kauhistuttaa.. Meksiko on samanlainen kuin mita se oli 10 kuukautta sitten, se on ihana ja rakas ja valtava. Rakastan Meksikoa hetki hetkelta enemman. Miten sita voikaan menettaa niin taysin sydamensa jollekin....

Kohta lahden - en tieda minne - hengailemaan, ja huomenna menen vaihtariaikoijen KOULULLENI tapaamaan opettajia ja muita !! I-H-A-N-A-A!! :))) Ja huomenillalla menen myos tapaamaan rotary-klubiani! Maravillaaa....

pus pus

Ihanaa!

Kaikki hyvin edelleen. Lampoa sellainen +30 - +38°C ja aurinkoa paljon. Ja poltinkin jo itseni rannalla pelatessani beach volleyta. En jaksa kirjoittaa muilla koneilla mitaan oikeaa. Pidan paivakirjaa kasin, ja kirjoitan hyvan hetken tullen tai kenties matkan jalkeen kunnon yhteenvedon kaikesta.

Sen verran voisi sanoa, etta tuntuu kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan. Toisaalta tuntuu kuin olisin ollut vuosia poissa. Enemman tuota ensimmaista. Hassua. Ei ole mitaan parempaa, kuin nahda rakkaiden ihmisten kasvoilta, etta heista on ihanaa nahda minua - aivan yhta ihanaa kuin minusta on nahda heita. Mahtava tunne. Samoin kuin mahtava tunne on istua auton avolavalla juomassa coronaa, kun lampoa on yli +30°C ja lammin merituuli pualtaa kasvoille.. Ajettaessa rantabulevardilla ! M-A-H-T-A-V-A-A!!!

Huomenna lahden vahan kiertelemaan etela-meksikoon toisen host-perheeni kanssa, ja palatessamme lahden 2 paivaksi taman ensimmaisen perheen kanssa Chiapasiin. Sielta palatessani olen muutamia paivia Coatzassa, ja loppumatkan ajan aion olla Pueblassa.. Jasu creo q llego el 24 o 25 a Puebla y el 28 en la noche me regreso a Finlandia..!!

Mexico city

Taalla ollaan nyt ! Meksiko on aivan niin ihana kuin muistinkin ! Olen taivaissa taman onnellisuus-ryopyn kourissa ! On taalla surullisiakin asioita, esimerkiksi ikkunasta nakyva slummialue. En ehdi nyt juurikaan kirjoittaa muuta, kuin etta olen hengissa ja edelleen jumissa mexico cityssa, koska en semana santan vuoksi saanut lippuja eilis-illaksi niinkuin oli suunnitelmissa. Lahden kohti coatzaa kuitenkin tana iltana ja saavun perille huomenaamulla klo 6. ihanaaaa !!!!

Ei kai muuta :) paremmalla ajalla lisaa !

Feliz !

Olen erittäin onnellinen tällä hetkellä - lukio näyttäisi nyt sitten olevan takana päin ja minä virallista lakitusta vaille ylioppilas ! Todella palkitseva olo, vaikka monia asioita olisikin voinut lukioaikana tehdä toisin. Nyt pitäisi jaksaa ryhtyä pääsykoe-urakkaan, joka tosin tuntuu vähän takkuilevan. Toisaalta kun saa rutiinin siihenkin niin eiköhän se lähde sujumaan sekin !

Olen onnellinen myös koska 1) olen saanut töitä kesäksi; 2) olen lähdössä lauantaina Lappiin laskettelemaan, lumilautailemaan ja hiihtämään; ja 3) lähden 6. huhtikuuta reiluksi kolmeksi viikoksi Meksikoon! Mahtavaa. Meksikon matkan aikana on tarkoitus ainakin ostaa mekko ylioppilasjuhliin, juhlia spring breakia, käydä Belizessä, mahdollisesti pistäytyä Pueblassa ja ehkä myös Veracruzissa. I-H-A-N-A-A!! Voin jo kuvitella kuumuuden ja kosteuden iholla, tuoreet hedelmät, tacot, tostadat, tequilan, cerveza indion, antrot, ystävät, rannan, auringon joka lämmittää...!!!!!!!! Odotan tätä  matkaa tosi paljon. Toisaalta pelkään - mitä jos mikään ei olekaan niinkuin ennen? Ikävää on että jotkut parhaista ystävistäni opiskelevat muualla, eivätkä pääse opiskeluidensa takia minua katsomaan. Toisen kerran sitten.....!

Tällasia tuliaisia ainakin lähdössä mukaan, lisäksi jotain suklaata ja lapista varmaankin löytyy jotain söpöä Suomi-krääsää ;). Tuo HIM:n seinälippu on tyttökavereistani parhaalle, koska hän fanittaa kyseistä bändiä mahdottomasti ja omistaa kaikki yhtyeen levyt ja singlet, sekä on myös tapetoinut huoneensa Ville Valo:n kuvilla. Hauskaa ;).

Vuosi sitten oli viimeksi joulu!

Aloin miettiä, missä olen ollut tasan vuosi sitten. Tässä asiaa havainnollistava kuva:

Harmikseni kuitenkin huomasin, etten ole tullut ottaneeksi yhden ainuttakaan kuvaa meksikolaisesta joulunvietosta! Uskomatonta. Joitakin hajanaisia kuvia löysin, mutta.. Harmi.

Kirjoitin perinteisestä suomalaisesta joulusta espanjankieliseen blogiini, ja nyt ajattelin tehdä pienen katsauksen toisinpäin: meksikolaisesta joulusta suomenkielellä. Päätin tarkistaa, millaisia asoita nostin esiin vuosi sitten. Olen kirjoittanut silloiseen blogiini joulusta mm. näin: 

"Joulun tuoksujen ja perinteiden puuttuminen aiheutti outoja tunteita koko päivän. Meillä oli talo täynnä maman sukua, eikä ollut paikkaa jonne mennä viettämään pieni hetki yksin ja muistella suomalaista joulua. Joulupiparitaikinaa olisi tehnyt mieli maistaa ja olisi ollut ihanaa väkertää valtava kasa joulutorttuja ja syödä itse suurin osa. Rakkaimmat joululaulut (levy jonka olen saanut vuonna -91 ja siitä lähtien joka joulu kuunnellut) soi kerran läpi stereoissa mutta aiheutti minulle niin hulluja pahan olon ja ikävän kohtauksia että katsoin viisaammaksi vähin äänin siirtää sen takaisin koteloon. Perhe kuuntelikin mieluummin reggaetonia kuin suomalaista rauhallista joulumusiikkia."

Puoli vuotta Meksikossa oleskelun jälkeen en ollut vielä aivan täysin integroitunut sikäläiseen kulttuuriin, ja kärsinkin hirveästä koti-ikävästä varsinkin jouluaattona. Meille tuli koko talo täyteen ihmisiä, joita en ollut koskaan tavannut, ja minun olisi pitänyt pystyä olemaan osa heidän perhettään samalla hetkellä kun he astuivat ovesta sisään. Mahdoton tehtävä.

Todellinen jouluun valmistautuminen meni omalta osaltani melko lailla ohi, sillä vietin 2 viikkoa ennen joulua kiertäen Jukatanin niemimaata ja Etelä-Meksikoa. Olen siitä jälkeenpäin melko harmissani, mutta minkäs sille voi. Olihan sielläkin kivaa (heh). Tässä muutamia kuvia matkan varrelta:

Yllä olevassa kuvassa Campechen keskustan jouluvaloja. 

Alemmassa niinikään Campechen valoja, mutta rantabulevardilla. Teksti kokonaisuudessaan ei mahtunut kuvaan, mutta siinä luki "FELIZ NAVIDAD 2007" (=hyvää joulua 2007)

Joulupukki autoilemassa..

"Joulukuusi", muodostettu palmunlehvistä ja koristeltu mm. sombreroin.

En ole aivan varma, onko ihan oikeasti niin että (perinteinen) meksikolainen jouluruoka on sitä, mitä meillä syötiin. Toisesta blogistani:

Jouluruoka ei sisältänyt mitään samansuuntaista kuin suomalainen joulupöytä. Meillä oli kalkkunaa, vihersalaattia ja jotain outoa mössöä joka sisälsi jauhelihaa, suolapähkinöitä, herkkusieniä ja jotain kammottavaa maustetta. Söin kiltisti pienen palan kalkkunaa ja täytin vatsani salaatilla.

Nyt joku meksikossa enemmän aikaa viettänyt voisi valistaa minulle, ovatko ko. ruoat perinteistä jouluruokaa vai vain joku host-perheeni typerä villitys? Huoh.

Joululahjoja meillä avattiin puolenyön aikoihin, ja jokainen sai vain yhden lahjan(!).

Lopuksi vielä pari kuvaa Monterreystä LOKAKUUN ALUSSA:

(myös tuo ylempänä oleva puhallettava joulupukki on Monterreystä)