Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

La Vida Loca

28. maaliskuuta 2010

Matkasuunnitelma

Minullapa onkin matkasuunnitelma. Aion nimittäin lentää 24. toukokuuta Madridiin. Siskoni on siellä parhaillaan opiskelijavaihdossa, ja olen menossa katsomaan millaiselta se elo siellä päin maailmaa näyttää. Kyseessä on ihka ensimmäinen kertani Espanjan mantereella joten ihan innolla odottelen. Kolmen viikon lomani aikana piipahdamme myös MAROKOSSA (5 päivää) sekä PORTUGALISSA (viikonloppu). Kivaa.

Minä en vain oikein osaa suunnitella että mitä sitä tekisi. Madridin kanssa en erityisemmin aio päätäni vaivata sillä sisko saa melkolailla rauhassa kertoa ja näyttää sen mikä siellä on tärkeää ja kiinnostavaa. Sen sijaan olen tänään yrittänyt kovasti etsiä tietoja Portugalin Portosta sekä Marokon Marrakechista - vaan laihaksi ovat tutkimustulokseni jääneet. Olen saanut selville vain sen, että Marrakechin old town löytyy UNESCON maailmanperintökohteiden listalta ja että Porto on ainakin kuvien perusteella aivan lumoavan kaunis satamakaupunki.

Marokko pelottaa minua hyvällä tavalla. Hassua, että se on afrikkaa. En ole koskaan ollut tekemisissä arabien kanssa joten en oikein tiedä mitä odottaa. Olisiko lukijoilla yleispäteviä vinkkejä arabimaahan matkustavalle?

Entä olisiko jollakulla jotain omakohtaisia kokemuksia Portosta? Vinkkejä? Varoituksen sanoja?

Tunnisteet: , , ,

Silmissäin varmaankin rakkauden näät

Jos joskus joudun/pääsen naimisiin, niin haluan tämän häävalssiksi. Tämä on näytelmästä Myrskyluodon Maija, jonka olen käyny vuosia sitten äitini kanssa katsomassa Haminan kesäteatterissa. Esitys on - kuten näkyy - tehnyt suuren vaikutuksen. Ihana. Itkettää. Tosin, esittäjät ovat tässä youtuben ainokaisessa versiossa huonot, mutta menkööt.


Tunnisteet:

24. maaliskuuta 2010

Matkaoppaat?

Minä olen kauhunsekaisin tuntein katsonut matkaoppaita telkkarista. Olen täysin koukussa, mutta jokin siinä ohjelmassa saa sappeni kiehumaan. Tai ehkä juuri siksi katsonkin sitä?

Minä en tämän ohjelman takia KOSKAAN tahdo lähteä Deturin matkalle. Enkä varsinkaan tahdo koskaan matkustaa Alanyaan. Jos joskus matkustan Turkkiin niin suuntana on Istanbul, ja sitten voi katsella että mitä muuta kivaa sieltä löytyy. (Olen muuten joskus aikoinani Mika Waltarin "Yksinäisen miehen juna"-kirjan luettuani päättänyt matkustaa Istanbuliin heti tilaisuuden tullen!)

Koko ohjelma on minusta kauhean hassu. Siinä esitellään mukadokumentaarisesti oppaiden elämää turistirysässä - kuitenkin esimerkiksi kahdessa viimejaksossa on lähinnä jauhettu jonkun suoramyyntiyrityksen koulutustilaisuutta eikä oppaiden työtä ole seurattu juuri lainkaan. Ohjelma myös herkuttelee ihmiskohtaloilla usean jakson verran - on nähty Börjet, Sturet ja Håkanit. Aika erikoista että kaikki nämä häirikkötapaukset ovat ruotsalaisia? En hetkeäkään usko etteivätkö jotkut suomalaisetkin voisi olla yhtä onnettomia (ehkäpä ne suomalaiset sitten ovat vain kieltäneet kuvamateriaalin käytön?).

Ymmärrän toki että suurta yleisöä ei kiinnostaisi ohjelman katsominen, jos kaikki ruudussa vilahtavat asiakkaat olisivat miellyttäviä ja jos oppaiden työstä annettaisiin täysin realistinen kuva. Mutta.... Jotenkin tämä formaatti häiritsee minua.

Minä en pidä siitä miten oppaat "haukkuvat" (ehkä useimmissa tapauksissa vähän voimakas sana mutten nyt keksi muutakaan) asiakkaita selän takana. Tai ehkä minä en vain pidä siitä että sitä näytetään televisiossa? Luulevatko ne oppaat etteivät ne ihmiset jotka tietävät vilahtavansa telkkarissa muka katsoisi ohjelmaa ja näkisi jälkeenpäin kuinka heille on pyöritelty silmiä selän takana? Minulle tulee siitä asiakkaisen haukkumisesta ja vähättelystä epämukava olo. Jos minä lähden Deturin matkalle, pyörittelevätkö oppaat silmiään minun selkäni takana? Haukkuvatko he minua heti kun en ole kuulemassa? Toisaalta kuolen uteliaisuudesta - mieleni tekisi lähteä ihan paikan päälle katsomaan kuinka todellisen kuvan ohjelman näistä Deturin oppaista antaa. ;)

Ja kyllähän minä tajuan että matkaoppaillakin menee hermot asiakkaidensa kanssa, ja tiedän että he saavat vapaa-ajallaan puhua ja tehdä mitä lystäävät. Itse kuitenkin melko varmasti varoisin sanojani aika paljon jos tietäisin tv-kameran olevan minua kuvaamassa.

Minä en myöskään pidä siitä miten ohjelma alkaa: alkuspiikissä annetaan ymmärtää, että Alanya on kielitaidottomien ensikertalaisten matkakohde, joka kuskaa asiakkaat Turkkiin Pihtiputaan perukoilta?!? No ehkä minä ylireagoin. Kai siinä vaan halutaan olla hauskoja. Minä olenkin tosikko 8).

Hohh. Olikohan tässä kirjoituksessa loppujen lopuksi mitään järkeä? Tuliko pointti selväksi ollenkaan? Tässä vielä yksi klippi, jos joku on tältä ohjelmalta vielä välttynyt :).

Tunnisteet: ,

11. maaliskuuta 2010

Dame tu aire, un día mas..

Minulla on ensiviikolla ammattikorkeakoulun enimmäiset tentit. Vähän jännittää kun ei tiedä millaisia ne kokeet tulevat olemaan, mutta onneksi aina on mahdollisuus uusia jos menee pieleen ensikertalaisella. Minulle on taas tullut muutamia kysymyksiä:
Vielä yksi kysymys, minkä pituisia päiväsi on? Olen ollut nyt työelämässä jo jonkin aikaa ja nyt ollaan miehekkeen kanssa molemmat hakemassa opinahjoon jolloin tulot pienenevät kaaaauhian paljon. Ennättääkö opintojen ohella tehdä töitä lainkaan? 
Meillä suuri osa opislelijoista käy töissä työn ohella joko iltaisin tai viikonloppuisin. Kyllä siis ehtii, paljon riippuu periodista että millaisia päivät ovat. Melko paljon tulee töitä tehtäväksi myös vapaa-ajalla mutta kun ottaa alusta asti hyvän asenteen ja suunnittelee ajankäytön järkevästi niin että aikaa jää muullekin kuin työlle ja koululle niin kyllä pitäisi elämän sujua ihan mallikkaasti. Minä etsin parhaillaan töitä koulun ohelle! Toivottavasti tärppää edes joskus, mutta hankalalta vaikuttaa...
Nyt kun sä oot päässyt vauhtiin näiden 'toive postausten' kanssa, niin voitko kirjoittaa/kertoa elämästä vaihtarivuoden jälkeen? Tarkoitan tällä lähinnä RotEx -juttuja ja, että minkälaista toimintaa on vaihtarivuoden jälkeen rotareiden puolesta? 
Elämä vaihtovuoden jälkeen... Samaa kyseli eräs toinen parhaillaan vaihto-oppilasvuotta viettävä ja piakkoin Suomeen palaileva vaihtari jokin aika sitten. Voinen toki kertoa yleisestikin miltä elämä vaihtovuoden jälkeen on tuntunut, kun sitäkin on minulta kysytty.

Paluushokki oli vuoden jälkeen minulla hyvin rankka, ja luulen ettei kovin moni edes lähipiirissä tajunnut koskaan kuinka rankkaa ja vaikeaa aikaa minulla oli yli kaksi vuotta vaihto-oppilasvuoden päättymisen jälkeen. Tuntui ettei mikään ole mitään, mikään ei ollut minkään arvoista ja sitä halusi pitää vaikka väkisin kiinni siitä elämästä jonka oli jättänyt Atlantin toiselle puolelle.

Pää kapinoi jatkuvasti vastaan Suomen kylmyyttä, suomalaisuutta, suomalaisia tapoja ja suomalaista kulttuuria. Kaikki oli huonoa ja/tai väärin. Ja pahinta oli ettei kukaan ymmärtänyt mistä se johtui - eihän kukaan tiennyt kuinka ihana ja mahtava vuosi minulla oli maailman äärissä ollut. Ja totta on myös se, että vaikka kirjoittaisin siitä päivittäin ja näyttäisin kaikki mahdolliset kuvat ja videot, ei kukaan pystyisi silti ymmärtämään mistä minä puhun. Se oli aluksi hyvin musertavaa, mutta nyt voin vihdoin hyvillä mielin todeta että olen käynyt paluushokkiprosessini läpi - se on ollut vaikea ja kivikkoinen, mutta en epäile hetkeäkään etteikö se palvelisi minua sellaisenaan joskus tulevaisuudessa.

Nyt vasta suostun myöntämään (lähinnä itselleni), että Meksikossa on kaiken sen ihanan lisäksi myös hyvin paljon huonojakin puolia. Niinkuin on kaikkialla - tarkoitan tällä lähinnä sitä etten väkisin yritä maalata Meksikoa omassa ja muiden mielissä silkaksi paratiisiksi. Paratiisihan Meksiko on, mutta jokaisessa paratiisissa on aina käärmeensä ;).

Minä olin ennen Porvooseen tuloani hyvin onneton. En tiennyt minne elämä minua veisi ja mikä minun tulevaisuuteni olisi - hetken olin jo varma että minulle kävisi hassusti leipomourani kanssa: että löytäisinkin itseni vääntämästä pullaa maanisdepressiivisenä leipäkoneena eläkeikään asti. Nyt minulla on ihana ja kaunis koti Porvoossa ja mahtavia ystäviä, ja tulevaisuudensuunnitelmat tuntuvat loksahtaneen paikoilleen. Täällä on minun hyvä.

Suurin osa vaihto-oppilaista selvinnee paluushokeistaan melko vähällä, mutta sitten on näitä minunlaisiani tapauksia jotka sopeutuvat takaisin Suomeen hyvin hitaasti ja huonosti - varmasti on myös niitä jotka eivät sopeudu takaisin koskaan.

Minun piirini rotarit suomessa (en kuollaksenikaan jaksa tarkistaa piirin numeroa) järjestivät meille palanneille vaihto-oppilaille rebound-tilaisuuden jossa saimme jakaa kokemuksiamme muiden entisten vaihto-oppilaiden kanssa. Samassa tilaisuudessa meillä oli rotexista ihminen kertomassa toiminnasta johon meillä olisi mahdollisuus osallistua - kaikki me taisimme laittaa nimemme listaan jossa ilmoittaduimme uusiksi rotexeiksi, mutta luulenpa että varsinaisia rotexien hommia ovat päässeet hoitamaan vain muutamat henkilöt.

Minä yritin ilmoittautua kahteen eri tilaisuuteen avuksi, mutta minulle ilmoitettiin molemmilla kerroilla ettei minua tarvittaisi. Päätin siis lopettaa yrittämisen - jos minua ei sinne haluta, niin en myöskään sinne väkisin änkeä. Minulla on siis hyvin negatiiviset kokemukset rotexin toiminnasta. Kurjaa, mutta no can do. Heh heh. (:D) Rotexista kerrotaan kuitenkin lisää siellä rebound-tilaisuudessa. Minulla on siitä aikalailla vähän sanottavaa.

Tunnisteet: , , , , , , , , , ,

2. maaliskuuta 2010

Haaga-Helia Porvoo jatko-osa :D

Edelliseen tekstiin tuli niin suuri liuta lisäkysymyksiä että katsoin parhaaksi julkaista tällaisen osa 2-tekstin. :)

Mites tuo ruotsin kieli? Oma ruotsin taitoni on jotain ihan alkeisruotsi lauseita ja jotain yläastejuttuja mitä muistan. En ole käyttänyt Ruotsia 8 vuoteen - eli en myöskään puhu/ymmärrä/kirjoita sitä. Olenko ainoa onneton? Englanti on kyllä vahva mutta tuo ruotsi... Ihan hävettää! Sinä aloitit ilmeisesti opiskelemaan ranskaa? Mitä kieliä koulussa voi opiskella?

Näistä kieliasioista: Minä en osaa ruotsia tällä hetkellä ollenkaan. Olen opiskellut sitä viimeksi joskus lukiossa, enkä ole käytönnössä käyttänyt sitä koskaan missään. Taitoni rajoittuvat tasolle "jag heter" ja "tack". Ja ei, se ei ole ollut este kouluun pääsemiselle tai elämälle Porvoossa vaikka kaupunki vahvasti kaksikielinen onkin. Niin ruotsissa kuin englannissakin järjestetään tasotestit joista huonommin selviytyneet sekä muuten vaan halukkaat ohjataan tai kevyesti pakotetaan ns. palikkakursseille eli kertaamaan. Hyvä systeemi, jonka ansiosta unohtuneeseen ruotsiin/englantiin ei pitäisi kenenkään koulunkäynnin kaatua. Ruotsin kieltä ei paria suomenruotsalaista vahvistusta lukuunottamatta suurin osa meidänkään porukasta juuri osaa - aina on mukana muutama huippu mutta kyllä meitä uunoja taitaa silti olla enemmistö. Sekaan vaan sanoi mummo mustikkametsässä !

Pakollisina kielinä siis opiskelemme suomea, ruotsia ja englantia. Meidän on myös valittava yksi vapaavalintainen "uusi" kieli - ranska, saksa tai venäjä. Porvoossa voi opiskella myös espanjaa mutta sitä ei valitettavasti lasketa pakollisiin kieliopintoihin. Muita kieliä voi mahdollisuuksien mukaan opiskella myös Pasilan toimipisteessä, siellä on sitten tarjolla kaikkea mahdollista kuten esimerkiksi kiinaa.

Mites sitten opiskelijat, onko kaikki naisia? Entä minkä ikäisiä aloittaneet opiskelijat on, itse kun olen hieman vanhempi kuin juuri lukiosta tullut.

Vaikka ala onkin hyvin naisvaltainen ja samoin myös koulun oppilaat ovat suurimmaksi osin naisia, on siellä myös paljon miehiä (ja poikia;)). Meidän ryhmässämme taisi aloittaa ennätysmäärä poikia tänä vuonna ! Porukkaa on aivan kaiken ikästä - osa on suoraan lukiosta tulleita mutta suurin osa on tehnyt tässä välissä jotain muuta, ollut töissä tai ulkomailla ja kuka mitäkin. Hyvin erilaisia taustoja löytyy. Meillä on ihan kaiken ikäisiä, ihan aikuisopiskelijoita myös.

Minkälaista Porvoossa on asua?

Porvoossa on ollut ihanaa asua. Minulla ei toki ole hirveästi vertailukohtia mutta kyllä olen todella positiivisesti yllättynyt vaikken erityisen pessimistisin mielin liikkelle lähtenytkään. Paikka on pieni, mutta toisaalta Helsinki on ihan lähellä. Osa porukasta tulee Helsingistä joka päivä, ei suuri ongelma sekään mutta jäävät toki aikalailla paitsi opiskelijariennoista täällä Porvoon päässä.

Tiedätkö jo, tuleeko koulusta pitkiä harjoitteluja missä on mentävä pois kotiseudulta? Tai peräti maasta pois?

Harjoitteluita meillä on 6kk, jotka voi suorittaa esim seuraavasti:
6kk samassa paikassa kotimaassa
6kk samassa paikassa ulkomailla
3kk ulkomailla ja 3kk kotimaassa
3kk ulkomailla ja 3kk jossain muualla ulkomailla
jne. Eli pakko ei ole lähteä maasta pois mutta olisihan se toki suotavaa ainakin tuon 3kk verran. Lisäksi koulutusohjelmaan on mahdollista sisällyttää vaihto ulkomailla, joko 6kk tai vuosi. Ei pakollinen mutta toki ottaen huomioon että mitä tässä opiskellaan niin hyvähän se olisi vähän maailmaa nähdä.

Suurin stressini on se että minulla ei ole lukiopohjaa vaan ammattikoulututkinto. Toivottavasti se ei nyt siihen kosahda!

Ei kosahda. Kaikenlaisia ihmisiä mahtuu mukaan!

Ja vielä sitä kysyisin; Millainen koulurakennus on? Kuvista päätellen vanha. Onko ihan nykyaikainen? Lähellä linja-autoasemaa?

Koulurakennus on hyvin vanha, mutta meille rakennetaan parhaillaan uutta kampusta joen toiselle puolelle Näsin S-marketin viereen. Sinne kouluun tulevat sitten vuoden 2011 tammikuussa kaikki Porvoon ammattikorkeakoululaiset, eli Point-talon tradenomiopiskelijat, me Pomo-talosta sekä laurea-ammattikorkeakoulun hoitsut. Eli uutta ja modernia tilaa luvassa ! Nykyinen koulu on parinsadan metrin päässä keskustasta ja linja-autoasemasta, uusi tulee hieman kauemmas mutta kuitenkin ihan kävelymatkan päähän.

Opiskelusta yleensä.. Koko homma perustuu sellaiselle kuin PBL = problem based learning eli hyvin vähän teoriaa ja hyvin paljon käytönnön harjoitusta ja ryhmätöitä. Olin hyvin skeptinen etukäteen, mutta nyt olen todella tyytyväinen. Tämä metodi on osoittautunut erinomaiseksi myös minunlaisilleni keskittymishäiriöisille luupäille. Motivoivaa ja opettavaista ! Tässä koulussa on ihan ensimmäistä kertaa tuntunut siltä ettei harjoituksia teekkään vain opettajaa varten koska opettaja käskee, vaan omaa ammattitaitoa hioakseen ja itse oppiakseen. Hyvin hedelmällistä, sanon ma. :)

Tunnisteet: , ,

1. maaliskuuta 2010

Haaga-Helia Porvoo

Edelliseen tekstiin tuli tällainen kommentti:
"Moi! Haen nyt keväällä myöskin Porvooseen opiskelemaan matkailua. Mitä pääsykokeissa on? Minkälaista matematiikka, minkälaista englantia? Onko ruotsia? Millainen haastattelutilanne on? Miten harjoittelit pääsykokeisiin - vai harjoittelitko? Kiitos miljoonasti jos viitsit vastata, mitä laajemmin sen parempi :D"
Ihanaa! Siis juuri tästä tykkään kaikkein eniten, että voin kirjoittaa jotain josta on hyötyä jollekin toiselle.

Eli: Pääsykokeissa oli neljä erillistä osiota: essee, matematiikka, englanti sekä haastattelu. Esseen aiheena oli muistaakseni jonkinlainen matkailumarkkinointiin liittyvä teksti, josta piti kirjoittaa sivun mittainen analyysi. Aikalailla helppo nakki, vaikka aikaa oli tosi vähän.

Matematiikka taas oli naurettavan helppoa; siis yläaste-tasoa, ja vaikka minua jännitti etukäteen hirveästi juuri tuo matikka-osuus niin suuri voitonriemu valtasi minut heti kun sain paperin eteeni. Vinkki hakijoille: kerratkaahan prosenttilaskut! Tästä ei oikeasti tarvitse huolehtia, mutta älkää silti unohtako laskimianne kotiin.

Englannin osuudessa tehtävänantona oli kirjoittaa lyhyt kirjoitus siitä millainen on hyvä asiakaspalvelija - tämä osuus meni minulla luultavasti kaikista heikoiten mutta kuten näkyy, olen koulussa onnellisesti sisällä. Tässä kokeessa oli siis käsittääkseni tarkoitus vain mitata kielen sujuvuutta ja sanaston laajuutta. Ei mitään vaikeita rakennekokeita, hyvä.

Haastattelussa meidän oli jaettu kahden hengen ryhmiin aakkosjärjestyksessä, ja meitä olivat haastattelemassa yksi koulun opettajista ja yksi edustaja jostakin matkailualan yrityksestä. Haastattelu oli todella rento ja mukava toimitus, eikä siellä piinattu onneksi kokelaita ruotsinkielisillä kysymyksillä ;). Reippaus ja oma-aloitteisuus kunniaan. Kannattaa valmistautua haastatteluun samalla tavoin kuin työhaastatteluihin eli mieti valmiiksi vastauksia ilmiselviin kysymyksiin. Miksi haluat tähän kouluun? Miksi haluat matkailualalle? Mitä odotat koulutusohjelmalta? Miksi juuri sinut tulisi valita? Mitkä ovat hyvät ja huonot puolesi? Jne.

Valintakoetilaisuuden yhteydessä meille oli järjestetty melko kattava infotilaisuus, jossa kerrottiin kaunistellen siitä mitä tuleman piti, jos kouluun sattuisi pääsemään. Mitään edessä odottavasta tehtävämäärästä tai ennemminkin tehtävien vuorista ei hiiskuttu sanallakaan mutta ihan realistinen info noin muuten. Kannattaa käydä kuuntelemassa jos valintakoetilaisuuteen pääsee.

Pääsykokeisiin ei siiskään juuri voi valmistautua, paras tapa on vain ilmaantua paikalle omana itsenään ja loistaa haastattelussa. Minä kävin edellisiltana nopeasti läpi juuri nuo prosenttilaskut, muuten en valmistautunut ollenkaan.

Toivottavasti tästä oli apua. Vastaan toki mielelläni myös lisäkysymyksiin jos moisia ilmaantuu :) !

Tunnisteet: , ,