Huolestumus iskee !

Siis apua. Menetin just yöuneni... Huolestuin äkillisesti omasta taloudellisesta pärjäämisestäni nyt opiskelujen alkaessa. Mistä voin katsoa paljonko saan opintojen ohella tienata (siis siten, etten joutuisi kuitenkaan makselemaan takaisin opintotukia jne), jos sattuisi niin onnellisesti että löytäisin itselleni iltaduunin pariksi päivää viikossa? Miksi tällaisia rajoituksia on? Kenen elämää se vaikeuttaisi, jos joku joka jaksaa tehdä opintojen ohella vähän töitäkin tienaisi pari sataa kuussa enemmän... Ei ymmärrä...

:(

Edit:

Pikaisen googlettelun jälkeen olo on hieman rauhallisempi.. Olen kuitenkin ollut toukokuusta lähtien töissä, ja saanut ihan ok summan säästettyä opintoja varten. Lisäksi minulle ovat sukulaiset keränneet viimeiset 5 vuotta "juttuja tulevaan kotiin" (=lautasia, laseja, kulhoja, mukeja, kahviastioita, myös löytyy kahvin- ja vedenkeittimet, sauvasekoitin...jne jne jne jne), minun ei sis tarvitse ostaa yhtikäs mitään astioita eli siinä tulee säästettyä kyllä pitkä penni. Minulla on valmiina sänky, telkkari, tietokone, ruokapöytä, tuolit.. Ja muuta pientä. Ei tässä mitään hätää pitäisi todellakaan olla. Tuo kelan laskuri on silti vähän hämärä, mutta luotan nyt kai sitten siihen että kaikki lopulta kuitenkin sujuu ihan hyvin :).

Milloinkohan minun kannattaisi alkaa puuhaamaan sitä opintotuen hakemista? Tämä aiheuttaa kyllä ihan hirvittävästi päänvaivaa.. kääk !

Korvikset pikkutytölle?

Ihmetyttää, että miksi koko valtakunta kohisee nyt siitä että Martina Aitolehti on käynyt laittamassa korvikset lapselleen. Olen lukenut monia blogeja joissa kihistään kiukusta ja vaaditaan lapsentekoa luvanalaiseksi tai muuta vastaavaa - huhutaan tulehdusriskeistä sekä siitä että liikkeitään hallitsematon vauva saattaa repäistä itseltään korvalehden rikki. Minua tämä ei oikeastaan suuremmin hetkauta - jos vanhemmat pystyvät huolehtimaan lapsen korvisten puhdistamisesta jne. niin miksikäs ei? Minkäs ikäisinä etelän mailla yleensä laitetaan ne korvikset yleensä, tietääkö kukaan suurinpiirtein? Siellä päinhän on ihan yleistä että tyttölapsilla on ihan pikkulapsesta asti korvikset. 2,5 viikkoa kyllä kieltämättä kuulostaa aika aikaiselta.......

Meksikossa lähes poikkeuksetta kaikilla tytöillä on korvikset. Muistan kun yhdellä suomalaiskaverillani ei olut reikiä korvissa, ja kaikki ihmettelivät että kuinka se oli edes mahdollista. Siellä oli kulttuurillinen asia että naisilla on oltava koruja :). Minunkin host-siskollani oli ollut korvakorut jo ihan vauvasta lähtien, ja muistan kun hän kerran kysyi äidiltään että miksi hänellä oli korvikset. Äiti ykskantaan vain totesi että koska tämä on tyttö. Hassua.

En minä kyllä silti varmastikaan veisi omaa lastani rei'itettäväksi ennenkuin hän sitä tajuaisi itse pyytää ;).

Näin unta etten saanut asuntoa Porvoosta, ja jouduin sen seurauksena muuttamaan Tampereelle !! Olen sopinut meneväni katsomaan yhtä aikalailla täydellistä asuntoa ensi tiistaina, toivotaan että saan sen, jos on yhtä mahtava kuin miltä kuvissa näyttää :) !!

Borgå

Tosiaan, kerroin jo aiemmin että kutsu suorittamaan ammattikorkeakoulutukintoa kolahti postiluukkuun alkuviikosta. Olen ollut hyvin tyytyväinen, toivon että tämä muutos antaa uutta potkua tähän tämänhetkiseen ilottomaan elämääni :). Lisäksi iloitsen oman asunnon etsimisestä - vaikka se onkin yllättävän vaikeaa !! Olin kyllä kuullut, että Porvoossa on ollut viimeaikoina havaittavissa vuokra-asuntojen hintojen huomattavaa nousua, mutta nyt kohtuuhintaista yksiötä etsiessäni olen huomannut että ihan halvalla ei selviä. Mutta eiköhän tämä tästä ;).

Nyt seuraa gallup ! Minun on valittava suomen, ruotsin ja englannin pakollisten kieliopintojen lisäksi joko venäjää, ranskaa tai saksaa. Mitä valitsisin? Venäjää en edes harkitse, joten vaihtoehdot ovat

a) saksa

b) ranska

Saksaa olen lukenut vähän, mutta olen unohtanut lähes kaiken. Pohjaa siis olisi takaraivosta kaivettavissa, ja siitä olisi apua sillä olen todella kovapäinen mm. kielioppiasoiden suhteen. Ich habe deutsch gelernt, aber ich habe alles vergessen !

Toisaalta taas ranskan kieli on NIIN KAUNISTA!! Ja samalla niin vaikeanoloista.. En tiedä, osaisinpa päättää ! je t'aime ! Voulez vous..... ;D

Porvooseen ! Borgå !

Pääsin sinne kouluun. Kirjoitan heti paremmalla ajalla kunnon postauksen aiheesta!

Ps. Niin hätkähdyttävän moni päätyy tänne hakusanoilla "teosvertailun kirjoittaminen", että alan kohta tuntea velvollisuudekseni kirjoittaa aiheesta jotain :D !

Pps. Sinä joka googletit "Mitä tarkoittaa La Vida Loca?":

La Vida = Elämä, 

Loco (/a) = Hullu

La Vida Loca = Hullua elämää/Hullu elämä

:)

PARANORMAL ACTIVITY... kamalaa !!

Olen järkkymättömän järkyttynyt. Siis aivan kauhuissani. Syy: vihaan kauhuelokuvia. Miksi? Koska kuten blogin lukijoille lienee jo selväksi käynyt, olen äärimmäisen pelokas ja säikky ihminen. Menetän yöuneni pienimmästäkin, luulen aamuyöllä pihalla pomppivia kaneja murhaajiksi ja nukuin 16-vuotiaana yhden elokuvan takia seuraavat puoli vuotta valot päällä. (Tässä kohtaa voitte kauhulla miettiä vanhempieni ilmeitä kun sähkölasku kolahti postilaatikkoon) Olen myös aina kausittain avannut kaikki ovet vaistomaisesti vasemmalla kädellä - siltä varalta että oikealla täytyisi tirvaista mahdollista oven takana vaanivaa murhamiestä. Siis miten älytöntä !! Järki sanoo kyllä että "se on vain elokuvaa", mutta minkäs sille voi jos on säikky :D. 

Äiti muuten totesi kerran, että on se kumma että pihalla loikkiva pupu voi yöllä olla minusta pelottava mutta Meksikossa seikkailu yksinään ei pelota sitten yhtään. Mistäköhän se mahtaa johtua?

Yleensä välttelen kauhuelokuvia, koska tunnen itseni jo (tähän ikään, heh) siinä määrin hyvin että tiedän ettei se vain sovi minulle. Minulle sopivat ihanat, siirappiset elokuvat kuten The Notebook tai Ps. I Love You. Muihin elokuvausuosikkeihini lukeutuvat mm. Atonement, Da Vinci Code, Memento, Angels & Demons, The Curious Case of Benjamin Button, Linnunradan käsikirja liftareille, Spidermanit, Pirates of the Caribbean, Totoro, Spirited away, Liikkuva linna, Leijonakuningas. Että sellasta !!

Tämä kamala Paranormal Activity tuli katsottua itseasiassa ihan vahingossa - L kysyi katsoisimmeko jonkin elokuvan ja minä sanoin etten jaksa kuitenkaan katsoa ja että kävisin nukkumaan, joten hän saisi valita minkä tahansa elokuvan. VIRHE !!! Kiinnostuin elokuvasta alussa sillä se oli erilainen kuin elokuvat yleensä, minibudjetilla tehty ja viikossa kuvattu kahden henkilön elämään keskittyvä pätkä. Enkä minä tietenkään voinut jättää elokuvan katsomista enää puolivälissä kesken, vaikka jo ounastelinkin olevani vielä seuraavana yönä klo 00:58 blogaamassa aiheesta "en uskalla nukkua sillä pelkään että demonit tappavat minut". Phui ! Tässä välissä huomautettakoon että herätyskello hoputtaa minua nousemaan sängystä työntekoon klo 3:50am. 

En pelkäisi varmasti niinkään jos minun ei tarvitsisi nukkua tänä yönä yksin - minun tuurillani L kuitenkin matkasi takaisin armeijan leipiin eikä ole tulossa kotiin ainakaan seuraavan kahden viikon aikana. Että tervetuloa vaan unettomat yöt ja kiukkuiset aamut ! Noh, ehkä tästä tällä kertaa selvitään vähän pienemmällä hässäkällä kuin silloin viimeksi :)

Paranormal activityn traileri nähtävissä täällä.

Eu conto as horas pra poder te ver !

Mia kertoi kommenttilaatikossa että olisi mielenkiintoista kuulla jotain inttilesken arjesta ! Ja voin kertoa: se on KURJAA ! Tokihan L hoitaa velvollisuutensa, en minä sillä mutta kyllä se MINUSTA on silti hyvinkin kurjaa, että joudun - joskus melko tiiviiseenkin yhdessäoloon tottuneena - kärvistelemään viikot yksikseni. Täytynee olla iloinen ettei ole mokoma lähdössä rauhanturvaajaksi ;). Puhelimessa tulee puhuttua jonkin verran ja viestejä läheteltyä puolin ja toisin - hyvin tässä on pärjätty vaikka odotettua useamman viikonlopun L onkin kasarmilla viettänyt.

Olen joskus viimeaikoina itsekseni hymähdellen selaillut erään nimeltä mainitsemattoman nuorten aikuisten nettiyhteisön "inttilesket II/09"-ryhmiä, ja todennut että kyllä monet tuntuvat kärsivän inttileskeydestä paljon itseäni enemmän. Monet ovat intoutuneet kirjoittamaan jopa runoja, joita julkaistaan ryhmissä otsikoilla "ikävä!!!", "ikävä hanipupumussukkaa", "VIHAAN ARMEIJAA" tai jotain muuta lennokasta ja hauskaa. Siis on minullakin ikävä mutten kyllä kehtaisi mitään runoja kirjoittaa :D Johan siitä L:kin jo ahdistuisi !?!

Joka tapauksessa; tämän tekstin kirjoitushetkellä L:n armeijaa on jäljellä vielä ruhtinaalliset 235 päivää, eli 127 päivää on jo onnellisesti takana päin.

Btw, viimeksi kun kirjoitin epäilevään sävyyn espanjankielisestä keskustelukurssistani, olikin kurssin anti samana iltana jotain paljon parempaa kuin kertaakaan aiemmin - keskustelunaiheena oli ensin Italiassa tapahtunut Krusifiksi"konflikti" ja sitä myötä uskonnollisten symbolien käyttö yleisesti julkisilla paikoilla ja julkisissa tiloissa. Hengenheimolasta en ryhmästä löytänyt, kukaan ei jakanut kanssani samaa mielipidettä ja olin aistivinani keskustelijoiden välillä jonkinlaisten sukupolvien välisen kuilun - keskustelunaihe oli kuitenkin mitä mielenkiintoisin vaikkei todellakaan helppo. Kiva juttu !

Btw2: Jos minua palelee ja minulla on KYLMÄ, niin miten joku toinen ihminen voi siihen tulla sanomaan "ei sinulla voi olla kylmä" - miksi ei voisi? Kukas se tämän kropan parhaiten tunteekaan...

I want you to need me.. ihana kappale !

fairytails don't always have a happy ending, do they?

Rakkaat lukijat ! Olen siirtynyt jokin aika sitten google analyticsin käyttöön, ja tänään tarkastellessani blogiini johtaneita hakusanoja hakukoinesta tein pari ilmiselvää sekä myös pari tyrmistyttävää huomiota ;) 

Useiten käytetyt hakusanat olivat yllätyksettömästi "la vida loca", "la vida loca sari", "la vida loca blogi" sekä "sarrrri". TYRMISTYS (joopa joo ;)) valtasi mieleni, kun huomasin että nyt ovat suomen toivot eli tulevan kevään ylioppilaat yrittäneet googlettaa tekstitaitovastauksia !!! Mm. hakusanoilla "Suomi on kaunis ja kämäinen" sekä "urheiluharrastus kasvattajana" oli tullut useitakin vieraita blogiini. Pahintahan tässä on että yksi tuolla ensin mainitulla otsikolla kirjoitettu teksti blogista löytyykin - tosin sitä on käytännössä kenenkään mahdotonta sellaisenaan käyttää sillä se on hyvin henkilökohtainen ja kertoo tarinansa minun omien kokemuksieni kautta. 

Mutta HUOMIO ABITURIENTIT ! Nyt loppukoon se huijaus ja kirjoittakaa itse omat juttunne ;) (ok, haluan silti uskoa että vain olette etsineet muiden ajatuksia samasta aiheesta ennen kuin tartutte itse toimeen ;) !) hehh! Kyllä minulla on ollut täällä hauskaa kun olen seuraillut millaisilla hakusanoilla blogiini päädytään. :)

Aamulla herätessäni olen aina täynnä ideoita ja intoa blogaamista ajatellen - töistä palattuani taas en melkein koskaan jaksa paneutua sen suuremmin ja vallitseva ajattelumalli tuntuu tällä hetkellä olevan se klassinen "huomenna sitten".

Minulla on tänään sitä kansalaisopiston keskusteluryhmäilyä kaksi tuntia - eikä minulla ole minkäänlaista halua raahautua sinne. Väsyttää, ja olen skeptinen - ryhmä tuntuu minusta liian suurelta, luontevaa keskustelua ei synny kun 16 ihmistä puhuu vuorotellen. Muut kuuntelevat kun yksi puhuu. Puheenvuoroja omalle kohdalle sattuu todella vähän. Usein myös puheenaiheet ovat sellaisia joista ei oikein osaa sanoa mitään - viimeksi puhuimme muistaakseni burkhan käytöstä, josta minulla ei ollut minkäänlaista etukäteen muodostettua mielipidettä ja minun panokseni keskusteluun  oli pelkästään kommentti "en tiedä aiheesta mitään joten minusta tuntuu typerältä lähteä arvioimaan sitä". Toisaalta taas espanjan puhumista en haluaisi jättää, vaikka se ei tällä hetkellä enää tuota minulle samanlaista intohimoista iloa kuin aiemmin - ei toisaalta mikään muukaan. Viimeaikoina en ole kokenut millään lailla mielekkääksi oikeastaan mitään sellaista mistä olen aiemmin nauttinut. Minua ei nykyään juuri mikään nappaa, ei HUVITA. Odotan edelleen käänteentekevää muutosta elämässä ! Huoh :)

Eilen tosin koin onnenhetkiä pienen Niilo-koirani kanssa! Tämä osuus tekstistä katosi selittämättömästi jäljettömiin, mutta tiivistän asian siten että olimme leikkimässä 15-20cm korkeassa nuoskalumessa pienen koiran (jalat n. 10cm pitkät) kanssa ja lopputulos oli, että jouduin kantamaan toppatakkiin puetun hurmurini kotiin tämän lähes vaipuessa uneen sylissäni. Jotain tällaista olisi tarvittu:

Sormet ristissä

Pääsykoe tuntui omasta mielestäni helpolta ja siltä kuin se olisi mennyt ihan hyvin - tiedä sitten jos kaikilla muillakin on samanlaiset aatokset ja taso korkea. Valintakoetilaisuuteen oli kutsuttu n. 160 hakijaa ja n. 100 putoaa pois. Saa nähdä kuinka käy !

Aineistoesseetehtävässä meillä oli puoli tuntia aikaa lukea 14-sivuista pro gradun osaa, joka käsitteli matkailumarkkinointia ja Suomea matkailumaana. Tämän jälkeen teksti kerättiin pois, ja meillä oli puoli tuntia aikaa kirjoittaa essee aiheesta "matkailumarkkinoinnin haasteet". Kirjoitin mielestäni hyvän jutun - toivotaan ettei oma arvostelukyky ole huonontunut :D !

Matematiikassa osasin 3/4 tehtävästä täysin. 3 ensimmäistä olivat tosi helppoja. Viimeisestä vaikeammasta tehtävästä saatan hyvällä tuurilla saada osapisteitä hyvästä yrityksestä. ;)

Haastettelussa kysyttiin mm. omia hyviä ja huonoja puolia. Sanoin huonoksi puolekseni sen, että olen aivan järkkymättömän ankara itselleni. Voih. Muuten haastattelutilanne oli hyvin rento ja mukava, työhaastattelunomainen.

Nyt sitten sormet ja varpaat ristiin kaikille lukijoille ;) ! Saisin jotain kirjoitettavaakin jos elämään tulisi suuria muutoksia kuten muutto uudelle paikkakunnalle, ensimmäinen oma asunto, uusi koulu... jne jne jne !

Tuloksia on odotettavissa aikaisintaan 23.11, luultavasti paria päivää myöhemmin. Jännittävää !

Pääsykokeet huomenna.. kääk!

Huomenna olisi sitten ne ammattikorkeakoulun pääsykokeet. Saa nähdä miten käy, vielä ei jännitä mutta varmaan sitten kun yritän nukkumaan käydä ja aamulla matkalla sinne.

Olen huolissani omista matematiikan taidoistani. Voi ei. Olen huolissani myös kaikista muista taidoistani. Tutkin myös tänään vuokra-asuntojen hintoja Porvoossa, aika kallista näyttää olevan, mutta olenhan kyllä saanut aika hyvän summan rahaa kokoon jo nyt. Paljonkohan saan opintotukea sitten joskus kun johonkin kouluun mahdollisesti pääsen? Kelan jutuista ei tajua mitään.

Alle 3kk vanha iMacini räjähti käsiin - vietin toissapäivänä 40min applen tukipuhelimessa vain saadakseni kuulla kuinka kone on rikki, ja että minun on joko omalla kustannuksellani lähetettävä se lähimpään huoltoon (Helsinkiin!!) tai kiikuttaa se sinne itse. Huollossa ei - luonnollisestikaan - kaiveta esiin kovalevyn mukana kadonneita tiedostoja, vaan MYÖS TÄMÄ ON HALUTTAESSA TEHTÄVÄ OMAAN LASKUUN JOSSAIN MUUALLA !!!!! Luulisi että applen kaltaisella yrityksellä olisi mahdollisuus kohdella asiakkaitaan hiukan paremmin, ja sitäpaitsi: saako 1500€ tietokone hajota ALLE KOLMEN KUUKAUDEN KÄYTÖN JÄLKEEN???? Miten tämä on mahdollista.... Olen kuitenkin niin peruskäyttäjä, en lataa epäilyttäviä materiaaleja tai vieraile arveluttavilla nettisivuilla. En myöskään kaltoinkohtele konetta saati pudottele sitä lattialle. Ei voi siis omasta käytöstä olla kiinni... Raivostuttaa. :(

Sotapojat kävivät ovella, olin räjähtäneen näköinen ja hihittelin vain etten nyt tällä kertaa taida lahjoittaa mitään - myös poikia hymyilytti, en tosin tiedä mikä.

Vanha tietokoneeni on tullut kaivetuksi esiin naftaliinista, voisin melkeimpä tehdä jonkinlaisen kuvakatsauksen sieltä löytyneistä about 7438756678 vuotta vanhoista kuvamateriaaleista. Voi nolouden nolous !

Toivottakaa onnea pääsykokeeseen ! ;)

Vida, devuelveme mis fantasias, mis ganas de vivir la vida, devuelveme el aire...

Olen ollut tässä viimeiakoina melko hukassa tai ennemminkin hämmennyksissä tämän blogin ja muutenkin koko blogimaailman suhteen. Olen jopa useaan otteeseen miettinyt blogaamisen lopettamista - välillä on tuntunut ettei minulla ole mitään sanottavaa, ei mitään annettavaa tälle blogille tai yhdellekään sen lukijalle. Oma tietty uskollinen lukijakunta tuntuu löytyvän, mutta muuten en tiedä kuinka paljon tänne ihmisiä eksyy. Ja kuinka moni satunnainen kulkija palaa la vida locaan?

Näin kuitenkin toissayönä unta, jossa ISÄNI tuli sanomaan minulle ettei minun tulisi välittää siitä mitä muut minusta kirjoitusteni perusteella ajattelevat, ja etten saisi missään tapauksessa lopettaa blogaamista varsinkaan siksi, että pidän siitä jollain kierolla tavalla niin paljon. Oikeassa elämässä en voisi koskaan kuvitella että isäni sanoisi minulle mitään tuollaista, joten siksi kai siinä unessa oli niin paljon painoarvoa niillä sanoilla ;).

Päätös on siis tehty, en toistaiseksi lopeta blogin pitämistä, vaan jatkan samaan malliin kuin ennenkin. Toivoisin kuitenkin vähän apua lukijoilta: mistä minä voisin kirjoittaa? Mikä teitä kiinnostaisi?

Hyvä ystävä totesi vähän aikaa sitten että on tylsää etten kirjoita omasta elämästäni enempää. Sanoin ettei minun elämässäni tapahdu yhtään mitään - käyn töissä ja odotan töistä tultuani iltaa että pääsen nukkumaan jotta seuraava päivä voisi tulla... Ja sama rumba uudelleen.

Minulla on muuten ensiviikolla Haaga-Helian Porvoon toimipisteen pääsykokeet - kyseessä on matkailualan ammattikorkeakoulututkintoon johtava koulutusohjelma, jonka käytyäni olisin tutkintonimikkeeltäni restonomi. Alan sopivuudesta minulle en oikein tiedä, mutta aion ottaa pääsykokeet todella tosissani koska haluan päästä jollain tavalla eteenpäin tässä tyhjiöltä tuntuvassa tilassa jossa en tiedä mitä sitä opiskelisi, mitä elämällä tekisi ja mitä mistäkin ajattelisi. Toivotaan parasta :)

Ps. Espanjaa ymmärtävät varmaan tajuavat otsikon perusteella tämänhetkisen mielentilan. Että silleen...