Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

La Vida Loca

27. kesäkuuta 2008

Yöllisiä hetkiä

Epäreilua, että kun olen yksin kotona, niin koirat saavat minut hermoromahduksen partaalle varsikin näin öisin. Niillä tuntuu nousevat suojeluvietti ihan uudelle tasolle kun täällä olen pelkästään minä, ja nyt esimerkiksi taisivat nähdä pihalla jonkin pikkueläimen (kissa, jänis, orava, lintu) ja nyt on käynnissä järkyttävä haukkuminen ja murina ikkunassa, enkä minä tietenkään vielä meksikolaisen ajattelutapani (=100% murtovaras tappaja hiipii pihamaalla valmiina tulemaan ikkunasta sisään) vuoksi uskalla hievahtaakaan saati komentaa niitä olemaan hiljaa. :D En meinaa vielä muistaa ettei niitä pahoja setiä taida täällä meidän pihalla niinkään liikuskella samalla tapaa kuin siellä kaukana. :)

Ensimmäiset 4 valokuva-albumia valmiina (n. 1000 liimattua kuvaa!)!! Projekti etenee hämmästyttävän hyvää vauhtia, olin ennen aloittamista täysin varma että ensimmäisen albumin valmistuttua en jaksaisi liimata enää ainuttakaan kuvaa saati kirjoittaa jotain ;). Nyt on liima loppu ja suru kun intoa ja tarmoa olisi vielä toistaiseksi riittänyt tuohon puuhaan.. :D

Nyt tuli isompi koira sängyn viereen vartioimaan, ja pienempi tuhisee jo tässä sängyllä pää MINUN tyynyllä!! Ihana.

Tunnisteet:

Video

Siempre lloro mucho cuando veo los videos de mi despedida.. :( No quisiera estar quejando todo el tiempo. Perdon!! Pero es que y es que y es que y si .. Los extraño. Me siento mucho homesickness de mexico y me siento que yo no debo estar aqui. Pero aqui me necesitan, mi familia, mis amigos, escuela..


Tunnisteet: ,

26. kesäkuuta 2008

mi cumple!!!

videomateriaalia mun synttäreiltä ;)



Tunnisteet:

Pensamientos

Tajusinpa juuri, etten ole näissä tunnemyrskyissäni, ikävän aalloissani, masennuskohtauksissani ja ilon hetkissäni ehtinyt (saanut aikaan) kirjoittaa minkäänlaista loppuyhteenvetoa meksikossa asutusta vuodestani. Kaipa senkin voisi nyt tehdä, kello on 2 aamuyöllä ja nyt tuntuu siltä.

Lähdin Meksikoon heinäkuussa 2007 parinkymmenen muun suomalaisen 16-19-vuotiaan vaihto-oppilaan kanssa. Lentokentällä olin todella hermostunut, ja yritin uskotella (varsinkin itselleni) ettei tuntunut missään, eipä niin. Itku pääsi ensimmäisen kerran kuitenkin vasta mexico cityn Zocalolla olevassa hotellissa, kun huonekaveri oli jo sikeässä unessa ja itse jäin miettimään että mitä tässä on nyt tullut tehtyä. Elämäni suurin hulluus ja nyt vuoden jälkeen voin sanoa että kyllä kannatti.
Photobucket
Veracruzin osavaltiossa sijoituskaupunkiini Coatzacoalcosiin matkustin mexico citystä muutamaa päivää myöhemmin, ja saavuin lentokentälle todella peloissani. Vastassa oleva väenpaljous oli hämmentävä enkä aluksi ollut löytää minua hakemaan tullutta host-perhettäni ihmismassan seasta. Lopulta he kuitenkin löytyivät, sain kukkia ja minut vietiin autolla kotiin.

Host-perheen talo tuntui aluksi tottumattomalle hirvittävän yksinkertaiselta ja kummalliselta. Kodin tuoksu oli mielestäni jotenkin erikoinen, muistan sen tarkasti. Ensimmäiset viikot kuluivat aikamoisen hämmennyksen vallassa, itkin varsinkin ensimmäisinä kahtena yönä paljon.

Suuri shokki minulle oli alueella vallitseva merellinen ilmasto, +38°C keskilämpötila ja lähes sataa hipova kosteusprosentti. Se uuvutti minut (sen lisäksi etten osannut kuulemaani kieltä käytännössä lainkaan) totaalisesti ja ensimmäisten kahden viikon aikana nukuin helposti 14 tunnin yöunia.
Photobucket
Vastoin odotuksiani host-perheeni ei puhunutkaan englantia, enkä minä puolestani pystynyt kommunikoimaan espanjaksi (lähtiessäni olin vielä kuvitellut että osaamillani fraaseilla ja sanoilla pärjäisi, just joo..). Alku oli siis siltäkin kannalta hankalaa, sillä jouduin näyttelemään, piirtämään ja etsimään sanoja sanojen perään sanakirjasta. Eräs taktiikka sanojen opettelussa meillä oli host-siskoni kanssa aikakauslehtien katseleminen. Minä osoitin kuvissa esiintyneitä esineitä ja kysyin haparoiden ja epäröiden "que es?" (=mikä on?) ja host-sisko kuin harakka räkättäen toisti minulle samoja sanoja tuhannetta kertaa enkä silti tuntunut oppivan yhtikäs mitään. Esim. sana taivas (cielo) oli minulle jostain syystä vaikea. Muistan vielä sen kuvankin, tyttö ja poika juoksemassa rannalla. Minä tietysti tiesin sanan PLAYA ja olin ylpeä itsestäni.

Kun kieli lähti sujumaan, lähti sujumaan kaikki muukin, ja olen näin jälkikäteen ajatellen tullut siihen tulokseen, että avain kulttuuriin ja sen aitoon tuntemiseen on juuri se paikallinen kieli. Olisinhan minä tietysti voinut puhua englantia kavereideni kanssa, mutta silloin minulta olisi mennyt ohi kaikki muu, ja näin olisin ollut ikusesti hieman ulkopuolinen.

Joulu ja vuodenvaihde olivat minulle erittäin vaikeat, sillä jouluna minulla nousivat kunnolla pintaan ikävä ja kaipuu suomen kotiin, rakkaiden ihmisten keskelle suomalaisten jouluruokien ääreen. Joulu meksikossa oli todella erilainen eikä rehellisesti sanottuna lainkaan mieleeni. Uusivuosi kului niin kurjasti etten viitsi edes kirjoittaa siitä, tulen vain huonolle tuulelle jos ajattelen sitä!!

Viimeiset 5 kuukautta meksikossa kuluivat kuin siivillä. Lähennyin parhaiden ystävieni kanssa entisestään, ja eron hetki oli minulle todella kivulias kokemus. Kotiinlähtö oli lähempänä kuin olin osannut odottaakaan. Vaikka minulle oli tuhanteen kertaan kerrottu, kuinka vaihto-oppilasvuoden viimeiset kuukaudet kuluvat todella nopeasti, en ollut osannut odottaa että loppu olisi edessä niin nopeasti.

Kannattiko? En varmasti ole elämäni aikana itkenyt niin paljoa kuin itkin vuoteni aikana meksikossa. Saapumiseni jälkeen itkin koti-ikävääni suomeen, jouluna niinikään koti-ikävää, tammikuussa Diegon lähtöä, ja pian huhti-toukokuussa minulta alkoivat pikkuhiljaa valua lähtöahdistuksen kyyneleet. Aamut "tänään jäljellä"-laskurissani hupenivat ja samassa suhteessa kyynelten määrä kasvoi. Läksiäisissäni iskin enemmän kuin koskaan ennen. Lentokentällä ja lentokoneessa itkin vielä lisää. Kotona omassa huoneessani itkin taas. Ja nyt, lähes kaksi viikkoa paluun jälkeen kyyneleet ovat silmissäni edelleen todella helposti eikä ikävälle näy loppua. Vaihto-oppilasvuoteni on ollut elämäni kivuliainta, mutta samalla kasvattavinta, opettavaisinta ja ehdottomasti PARASTA aikaa. Vaikka itkemäni kyyneleet ovat olleet runsaslukuisia ja kärsimäni ikävän hetket surullisia, en vaihtaisi kokemaani mistään hinnasta pois. Opin uuden kielen, sopueuduin todella erilaiseen kulttuuriin ja rakensin elämäni tyhjästä uudelleen.

Niille jotka harkitsevat vaihto-oppilaaksi lähtöä, yksinkertainen neuvo: LÄHTEKÄÄ!! Kokekaa jotain sellaista kuin minä, tulkaa vahvemmiksi jokaisesta vastoinkäymisestä, rakastukaa, olkaa onnellisia ja oppikaa, nähkää, kokekaa!! Minun vuoteni arvoa ei voi rahassa mitata.

Rakastan Meksikoa. VIVA MEXICO CABRONES!!

Photobucket

Tunnisteet: ,

25. kesäkuuta 2008

Miedos

Jostain syystä abivuoden kurssivalinnat (jotka menen tekemään huomenaamulla..) ahdistavat. Tuntuu niin ratkaisevalta kaikki, eikä tulevaisuudensuunnitelmista ole edelleenkään sen suurempaa (lue:mitään) aavistusta!! Minua huolestuttaa opiskelumotivaation löytyminen, sillä mitään erityistä päämäärää ei tässä vaiheessa vieläkään ole ilmaantunut. Lisäksi minua mietityttää, että olenko mahtanut unohtaa kaikki kahden ensimmäisen lukiovuoden asiat tyystin vaiko kokonaan. (heh..........). Toisaalta taas meksikolaistunut puoleni hokee alituiseen päässä, ettei tässä nyt mitään hätää vielä ole, ja että rauhallisin mielin katselemaan mitä sieltä koululta sitten löytyy. Noh, aamulla sinne sitten kurssitarjotin kourassa kyselemään.

beso

Tunnisteet:

me haces falta tu..!

Tunnisteet: , ,

24. kesäkuuta 2008

Meksikon ihmeitä autossa






Tunnisteet:

23. kesäkuuta 2008

Kaukokaipuu

Te extraño mas que nunca y no se que hacer
despierto y de recuerdo mal amanecer
espera otro dia por vivir sin ti
el espejo no miente me veo tan diferente
me haces falta tu

La gente pasa y pasa siempre van y van
el ritmo de la vida me parece mal..

Tuntuu niin oudolta. Ajattelen edelleen espanjaksi. Tuntuu toimettomalta ja väsyneeltä. Hoidin tänään asioita ja tulin vähän paremmalle tuulelle. Ei kai sitä saisi jäädä kotiin katselemaan valokuvia siitä mikä ei palaa, pahentaa vain asioita. Pero ni modo, asi es a vida y que puedo hacer..

LOS QUIERO VEEEEER!!!! LOS EXTRAÑO MAS QUE NUNCA Y NO SE QUE HACER!!!

PhotobucketPhotobucket

Tunnisteet:

uusi alku

Blogi jatkuu tästä lähtien uudessa osoitteessa, sillä meksikon elämäni lienee nyt sitten virallisesti ohi, ja paluun jälkeistä elämää tarinoin täällä bloggerissa tarkemmin. Blogin nimi on "la vida loca" (=hullua elämää), sillä siltä se joskus tuntuu :) Toivottavasti tämänkin kiinnostaa jotakuta!!

Vanha blogi löytyy edelleen osoitteesta http://mex_sarri.vuodatus.net , jos vuosien 2007-2008 seikkailuni meksikonlahden rannalla kiinnostaa jotakuta uutta lukijaa.

Tervetuloa! :)