Hiljaiseloa, vuosipäivä, joulu ja elämä

Hei taas. Olen ollut hissukseen, on ollut kiirettä ja stressiä sekä muuta, enkä ole jaksanut keskittyä kirjoittamiseen.

Muutto stressaa minua yllättävän paljon - on niin paljon kaikenlaista mitä pitää muistaa ja hankkia ja tietää. Mutta ennen kuin vuolaasti kerron viimeaikojen tapahtumista saanen esitellä informatiivista kuvamateriaalia:

Rommileivokset mansikkakuorrutuksella, onnea Sari ♥ Lari 1v, söpö tarina. Hyvä tarina.

Huomenna on viimeinen työpäiväni. Saan lomailla ja muuttaa rauhassa viikon verran, ja koulu alkaa 12. tammikuuta. Koulun alku ei jännitä, mutta muuttaminen jännittää paljonkin. Päässä pyörii kaikenlaisia kysymyksiä, ajatuksia, pelkoja ja onneksi kuitenkin myös innostusta. Mitä pitää ottaa mukaan? Minne minun täytyy muuttoilmoituksen ohella ilmoittaa uusi osoitteeni? Millaiset pölypussit käyvät pölynimuriini? Mitä jos eksyn matkalla kouluun? Mitä jos en saa Porvoosta yhtään kaveria? Mitä jos en saa töitä koulun ohelle? Mitä jos minulla ei pian olekaan rahaa ruokaan? Miten minulle ja L:lle nyt käy? Mitä jos en pärjääkkään itsekseni?

Olen haaveillut omaan asuntoon muuttamisesta sellaiset kevyet 5 vuotta aktiivisesti. Haave on toteutumassa, ja tuleva asuntokin on kaunis ja ihana. Olen hyvin tyytyväinen. Toisaalta minua kauhistuttaa. Näin unta etten osannut uudessa koulussa mitään. Toivotaan ettei niin käy.

Joulupukki toi uutta kotia varten mm. kahvinkeittimen, leivänpaahtimen, suola- ja pippurisirottimet, vieraskirjan, iittalan karelia-ruokailuvälinesarjan (haarukat, veitset, tee- ja ruokalusikat) sekä paljon paljon muuta tarpeellista kattilasta paistinpannuun. Kahvia ja suklaata kun on riittämiin, niin pärjää aina. Uusi tunnuslauseeni :).

Joulunalusviikko oli töissä hyvin kiireinen. Joulutorttua tehtiin muutaman hengen voimin tuhansia kappaleita, onneksi niitä ei tarvitse nyt ainakaan vuoteen tehdä yhtään enempää ! Parhaana päivänä uusi oma ennätykseni oli 17 pyöritettyä taikinaa - tavallisena päivänä teen ehkä keskimäärin 0-8 taikinaa. 17 taikinaa tarkoittaa numeroina mm. n. 62l vettä, reilua sataa kiloa jauhoja ja lähes 70kg margariinia. Selkä ja hartiat olivat hetken aikaa todella kipeät !

Tänään minua odotti tilinauhassa ikävä ylläri. Olin huomaamattani ylittänyt tulorajani ja maksanut sen johdosta vuoden viimeisiä veroja lähes kolme kertaa normaalia enemmän. Huoh. Marssin sitten työpäivän jälkeen verotoimistoon pyytämään vuoden 2010 verokorttia, sillä haluan saada lomakorvaukseni pienemmällä prosentilla. Verotoimisto oli tällä kertaa hyvin positiivinen yllätys - virkailija ei ollut sama tyly täti kuin viimeksi, vaan tosi mukava nainen joka selitti minulle tarkkaan kaikki jutut mitä minun piti tietää sekä miten minun pitäisi asiani verohallinnon kanssa hoitaa. Ihana. Kiitos!

Oivallus: en ole vielä esitellyt tämän vuoden piparkakkutaloani:

Kuvat ovat vähän huonoja, mutta kyllä niistä kai ihan hyvän käsityksen siitä saa millainen talo on kyseessä. Ihan kiva, muttei kylläkään sellainen kuin halusin. Räkä!

Tänään minulla on vielä ohjelmassa kiilteen tekeminen työpaikan jäähyväiskakkuun, sekä tavaroiden läpikäyminen ja toivottavasti jonkinasteinen pakkaaminen pahvilaatikoihin. Kivaa !

Siskot suomessa

Noniin. Nyt pientä katsausta siitä mitä ehdimme viikon aikana meksikon vieraiden kanssa tekemään. Ylenpalttista matkustelua rajoitti melko paljon se, että olin itse aamut ja aamupäivät töissä - siitäkin huolimatta ehdimme käydä mm. Helsingissä, Kotkassa ja Lappeenrannassa. Melko paljon päiviimme sisältyi tutustumista Haminaan ja sen ympäristöön, minun elämääni ja perheeseeni sekä L:n perheeseen. Tarinaa lienee helpompi kertoa kuvin, joten:

Haminan raatihuone. Klassinen nähtävyys ympyräkaupungissamme.

Ohjelmaan kuului myös lyhyt kierros Haminan valleilla:

Tässä Veronica ihastelee sauna-kylttiä...

Lappeenrannan hiekkalinnaa katsomassa

.. Ja paikallisen jäätelön maistiaiset. Vaniljaa, suklaata ja cappuccinoa. Tykkäsivät.

Hiekkalinnan viereisellä hiekkalaatikolla riitti leluja myös vähän isommille

Paavo Pesusieni-fanaatikko Magui...

Perinneruokaa.. Heeeeh

Korkeasaaressa !

Korkeasaaren apinat + Magui ja vero

Korkeasaaresta matkasimme lautalla kauppatorille katsastamaan pakolliset Helsinki-nähtävyydet:

Kävimme syömässä Forumin Chico's-ravintolassa..

.. Sekä kampissa kokeilemassa miten meksikolainen kihara taipuu suoraksi!

Kotkassa ohjelmaan kuului yksinkertaisesti shoppailua sekä lyhyt kaupunkikierros + sapokassa samoilua:

Muita mainitsemisen arvoisia asioita lienevät mm. se, että äitini ja pikkusiskoni kuskasivat tytöt minun töissä ollessani katsomaan hevostamme(/hevostaan, en tiedä miten tämä pitäisi ilmaista kun se hevonen on äitini omistama mutta pikkusiskoni omima? hehs), ja se että vietimme yhden lähes kokonaisen päivän tutustuen L:n sukuun. Yksi päivä oli myös pyhitetty vierailulle työpaikallani. Viimeisenä iltana vuokrasimme elokuvia ja katsoimme niitä sipsejä ja popcornia napostellen - erittäin hyvä ratkaisu, sillä tyttöjä oli jo kolmen viikon ajan kuljetettu paikasta toiseen jatkuvalla syötöllä eikä noin pitkään jatkuva matkalaukkuelämäkään ole mitään erityisen rentouttavaa.

Kiva viikko oli, mutta onneksi nyt on pari viikkoa aikaa hengähtää ennen seuraavan erän saapumista ;).

Lento-onnettomuuksia ja ylppäreitä

Olen hirvittävän järkyttynyt tästä maanantaisesta lento-onnettomuudesta! Katsoin tv-uutisia itku silmässä miettiessäni koneessa olleiden läheisiä, jotka odottavat rakkaitaan kotiin tai edes jotain tietoa heistä. Leikin usein pienenä Cast Away- ja Robinson Crusoe-tyylisiä leikkejä; yritin tahallani eksyä metsään, jotta joutuisin pärjäämään luonnon armoilla yksinäni. Nämä leikit tulivat mieleeni, kun mietin mahtoiko tuosta onnettomuudesta kukaan selvitä ja ajautua autiolle saarelle..... Tyyliin Lost?

Lauantaiset ylppärit on nyt tosiaan juhlittu, ja "elämä siintää edessä". Sen suhteen tunnen olevani täysi pettymys kaikille ja ahdistun ihmisten kysellessä jatkosuunnitelmista. Olin myös järkyttävän pettynyt kouluni lakitusseremoniaan - juhlapuheet eivät liikuttaneet (vaikka minä liikutun normaalisti jopa katsoessani salkkareita!!) ja lähinnä odotin ärsyyntyneenä tilaisuuden päättymistä. Juhlassa oli myös paljon mielestäni epäolennaista, sillä itse en välitä mistään ylitaiteellisista musiikkiesityksistä ja vielä vähemmän voin sietää "seurakunnan tervehdyksiä" jolla on mielestäni erittäin vähän tekemistä ylioppilaaksi pääsyn kanssa??? Rehtorin juhlapuhe tuntui olevan suunnattu riemuylioppilaille ja keskittyi LAMAAN??? Mitä?? Noh, eipähän tarvinnut pyyhkiä valuneita meikkejä poskilta. 

Juhlaosuus täällä kotona meni erittäin hyvin - vieraita oli sopivasti, aurinko paistoi ja sain ihania lahjoja. Ja minulla oli se IHANA Meksikosta tuotu juhlamekko.. Ei ollut kenelläkään samanlaista ;).

Kattaus oli toiveeni mukaisesti vaaleanpunainen..

Tein Dooley's-kakkua taas, tällä kertaa tuli onnistuneempi !

Tässä kuvassa näkyvät pienesti ihanat kynnet, jotka piti valitettavasti sunnuntai-iltana repiä pois (minulla ei saa töissä olla pitkiä kynsiä).