Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

La Vida Loca

30. toukokuuta 2009

Tänään !

Ylppärit !

19. toukokuuta 2009

Kurkistus !

En minä nyt sitten millään jaksanut odottaa enää sinne lakkiaispäivään asti, vaan päätin julkaista kuvia - TOSIN VAIN YKSITYISKOHDISTA - täällä blogissa etukäteen. ;)

Photobucket
Photobucket
Photobucket

Tunnisteet: , ,

18. toukokuuta 2009

Ylioppinut luuseri

Olen nyt sitten virallisesti ylioppilas. Se tuntui hetken kivalta - oma EMCBB-rivi vaikutti ihan kohtuulliselta ja olin tyytyväinen myös siihen, että äidinkielen pisteeni nousivat lautakunnassa sen verran, että C:nä lähtenyt kokeeni palasi M:nä takaisin. Tein kuitenkin sen virheen, että selasin facebookista muiden tuloksia - ja tunnen nyt itseni täydelliseksi luuseriksi ja alisuoriutujaksi jonka keskittymiskyky on huono ja itsekuri vielä huonompi. Vai olenkohan minä sitten vaan tyhmä? 

Miksi kaikki muut pystyvät suoriutumaan ylioppilaskokeista L:n arvoisesti, kun minä en yltänyt edes espanjassa kuin E:hen vaikka puhun ko. kieltä täysin? Masentaa. Tämän lisäksi minua masentaa se, että kevätjuhlassa tietyt pari henkilöä aina kuittaavat kaikki stipendit, eikä meille keskinkertaisuuksille jätetä mitään. Surku. Masentavaa on myös se, ettei metropoliasta tullut pääsykoekutsuja - ennakkotehtävänikin olivat siis surkeita. MITÄ MINÄ OSAAN? :(

Surkealta tuntuu myös, että vaikka lukiokurssien keskiarvot ovat kirjoittamissani aineissa hyviä, en silti pystynyt niitä vastaaviin suorituksiin. Äidinkielen keskiarvoni tulee olemaan päättötodistuksessani 9, samoin psykologian, englanti minulla on 7 paikkeilla ja matematiikkakin taitaa olla sen 7-8, en nyt muista tarkkaan. Näitä numeroita vastaaviin arvosanoihin en kuitenkaan yltänyt - miksi? Olisikohan sitä pitänyt sittenkin kirjoittaa se filosofia, kun kuitenkin on lukion oppiaineista se mikä eniten kiinnosti. Niin. Vai mitä se olisi muuttanut?

Ostin eilen lakin, ja tänään äidille lyyran. Kävin myös poliisiasemalla viemässä todistuksen siitä, että olen käynyt ajokortin kakkosvaiheen (eli toisin sanoen maksanut 300€ tyhjästä...). Kuvan vaihtaminen korttiin ei kuulemma onnistu, vaikka olen siinä täysin eri näköinen kuin nyt. Mutta kaipa siitä tunnistaa....

Pyysin ylppärilahjaksi moottoripyörää, ei taida olla kovin realistiset toiveet..................


Tunnisteet: , ,

6. toukokuuta 2009

kulttuurishokin pohdintaa ja vaihtarijuttuja

Sain n. kuukausi sitten tällaisen kommentin:

"Itse olen lähdössä meksikoon vaihtoon todennäköisesti seuraavan lukuvuoden jälkeen ja olisi todella mielenkiintoista lukea jonkinlaisia "yhteenvetoja" vuodesta nyt kun olet asustellut Suomessa jo kohta vuoden vaihtarivuoden jälkeen. Esimerkiksi olisi mukava lukea mitä olisit tehnyt vaihtovuodessasi toisin, mitä olisit halunnu tehdä, mitä asioita olisit jälkeenpäin ajateltuna jättänyt tekemättä.. Kadutko mitään vuodestasi? Toinen kiinnostava asia olisi jonkinlainen yhteenveto siitä, mitä vaihtonlähtijän tulisi miettiä etukäteen, mihin asiohin varautua jo Suomessa ennen vaihtoonlähtöä tms."

Nyt minulla on viimein aikaa vastata tähän!

Mitä olisin tehnyt toisin/jättänyt tekemättä?
- En varmaan loppupeleissä olisi tehnyt mitään toisin - ellen sitten olisi pyrkinyt kiertelemään enemmän ympäri Meksikoa. Loppujen lopuksi tutustuin kuitenkin huomattavan suureen osaan Meksikosta, ja tunnen enemmän maata kuin monet paikalliset joten tuskin loppujen lopuksi tätäkään. Olisin tietysti jättänyt laukkuni hotellille sinä iltana kun se varastettiin, jos olisin etukäteen tiennyt sen kohtalosta ;).

Mitä olisin halunnut tehdä?
- Olisin halunnut jäädä Meksikoon viisumin umpeutusmispäivään asti. Palasin 2 viikkoa ennen viisumini umpeutumista, ja vaikka 14 päivää tuntuu vähältä ottaen huomioon että oleskelin maassa vuoden, on 14 lisäpäivää vaihto-oppilaalle kuitenkin paljon. Asioita joita haluaisin Meksikossa tehdä on rajattomasti ja siksi on vaikea arvioida mitä olisin halunnut tehdä nimenomaan vaihtovuoteni aikana.

Kadunko mitään?
- Vuoden alussa pahimman kulttuurishokin kourissa kyllä "kaduin" syvästi valintaani lähteä maahan josta en tiennyt mitään tai jonka kieltä en osannut, mutta kielen tarttuessa nämäkin tunteet unohtuivat. En kadu sitä, että lähdin joskus vaihto-oppilaaksi, en kadu että valitsin Meksikon, en kadu mitään mitä tein tai mitä koin.

Mitä vaihtoon lähtevän tulisi miettiä etukäteen ja mihin olisi hyvä valmistautua jo Suomessa?
- Maasta riippumatta vaihto-oppilaaksi lähtevän tulisi mielestäni olla mahdollisimman tietoinen siitä, että kulttuurishokki iskee aina jollakin tavalla. Jotkut kärsivät vähemmän, jotkut - kuten minä - kärsivät paljon. On hyvä tietää jo etukäteen suurin piirtein kulttuurishokin vaiheet ja oireet, sekä vain kylmästi hyväksyä se, että alkuvuodesta itkettää ja harmittaa. On myös hyvä muistaa, että vaihtovuotta kestää vain sen vuoden, eikä sitä aikaa saa koskaan takaisin. Suomeen ei ole kiire - täällä on kyllä aikaa syödä fazerin sinistä ja saunoa vaikka koko loppuelämä. Suurin osa maailman ihmisistä ei koskaan koe mitään vastaavaa, monet ihmiset eivät ole koskaan edes käyneet ulkomailla - ei siis auta roikkua kahden maailman välillä internetin välityksellä ja huomata vuoden lopulla että "hups, istuin koko vuoden sisällä mesettämässä Suomeen." Ilo irti!

!! Huomautan tässä välissä, että kirjoitan oman kokemukseni pohjalta keskittyen lukio-ikäisten vaihto-oppilasohelmiin. Tällöin kohdemaassa tulevaa vaihtaria odottaa perhe ja valmis turvaverkko, kouluasiat on hoidettu valmiiksi ja järjestö järjestää erityisiä matkoja. Tilanne on siis erilainen, kuin yliopistovaihdossa !! 

Ennen vaihtoon lähtöä on mielestäni ehdottoman tärkeää varautua jo etukäteen siihen, että host-perhe nyppii. On hyviä host-perheitä, mutta täydellisiä perheitä ei ole - ei Suomessa eikä ulkomailla. Ei auta, maassa maan tavalla eli vaihto-oppilas sopeutuu perheen tapoihin eikä päinvastoin. Kiukuttaa, mutta kiukuttakoon - kärsivällisyys kuitenkin palkitaan ja vuoden jälkeen on helppo palata takaisin kun välit ovat kunnossa. En suosittelisi perheenvaihtoa kovin heppoisin perustein, toisaalta sietämättömään perheeseenkään on turha jäädä pilaamaan ainutlaatuista vuottaan. Osa perheongelmista menee kuitenkin varmasti varsinkin alussa kulttuurishokin piikkiin.

Nyt kun kirjoitin tuosta kulttuurishokista muistui mieleeni, että ennen vaihtoon lähtöäni (eli n. 2 vuotta sitten, kääk!) luin jostain, että monesti sosiaaliset, puheliaat ja avoimet ihmiset kokevat kulttuurishokin pahempana kuin ujot ja hiljaiset. Tämä nauratti minua silloin, enkä tainnut oikein ymmärtää että miksi olisi näin - luontevaahan olisi että ujot ja hiljaiset kärsisivät enemmän kuin sosiaaliset. Jälkeenpäin ajateltuna tuossa taitaa kuitenkin olla jotain perää. Sosiaaliset ihmiset ovat hyvin tottuneita puhumaan, harrastamaan small talkia ja olemaan huomion keskipisteenä, ja heillä on laaja sosiaalinen verkosto johon turvautua vaikean tilanteen edessä. Uudessa maassa asetelmat muuttuvat eikä turvaa saakaan enää mistään, sillä sosiaalista verkostoa ei uudessa asuinpaikassa vielä ole. Ujot ja hiljaiset ihmiset taas ovat tottuneet käsittelemään enemmän asioita itsekseen, eivätkä siksi ehkä kärsi niin paljoa sosiaalisten kontaktien vähyyden vuoksi. Aika karkeita yleistyksiä mutta pointti varmaan tuli selväksi. 

Turun yliopiston nettisivuilta löytyi tällainen karkeahko jaottelu kulttuurishokin vaiheista: LINK.

Mitäköhän vielä.. Unohdinko jotain tärkeää? Pitäisikö jotain tarkentaa?

Tunnisteet: , , , ,

5. toukokuuta 2009

Kuvia Meksikosta

Ajattelin tässä aikani kuluksi esitellä joitakin kuvia matkalta!

Photobucket
Tälläisissä lämpötiloissa liikuttiin meillä etelässä. Pueblassa oli valitettavasti paljon kylmempää.

Photobucket
Chiapasissa tilasimme koko perheen kesken tällaisen sekamelskan lounaaksi. Sisältönä ainakin 3 eri lihaa, guacamolea, quesadilloja, juustoa, salaattia, tostaditoja...

Photobucket
Tässä kuvassa juodaan SALMIAKKIKOSSUA ! Yllätyksekseni ystäväni Diana pitikin siitä.. Ensi kerralla täytyy viedä täysikokoinen pullo ;).

Photobucket
Toinen host-perheistäni läksiäisissäni. Vasemmalta papá Cesar, Mamá Luzma, minä, veli Alejandro ja pikkusisko Maria-Andrea.

Photobucket
Chiapasin matkalla kävimme uimassa paikassa nimeltä Cascadas De Agua Azul. Sää oli kostea ja KUUMA, mutta vesiputouksen vesi oli jäätävän kylmää. Tämä oli toinen kerta kun vierailin näillä vesiputouksilla, mutta tällä kertaa aikaa oli enemmän kuin viimeksi ja pääsin uimaan.

Photobucket
Toinen host-perheeni, samana läksiäisiltana juuri ennen lähtöäni. Takarivissi papá Pedro ja mamá Magnolia, eturivissä siskoni Veronica ja Magnolia, sekä tietysti minä keskellä.

Photobucket
Tämä intiaanityttö ihaili hiuksiani ja teki minulle letin. Hän myös ohjeisti minua ostamaan kaupasta "väriä purkissa" jos joskus haluaisin kokeilla mustia hiuksia.

Photobucket
Photobucket
Nämä kuvat ovat Mexico cityn "semi-slummialueelta". On surullista että vaikka Meksikolla on kaikkea, on siellä silti paljon köyhiä ihmisiä.

Photobucket
Tämä on ehdoton suosikkini kaikista kuvista. Rakastan Spidermania, ja pulitin tästä kuvasta vaivaiset 10 pesoa ! Kyllä kannatti !

Photobucket
Cancunin CoCo BonGossa oli noudatettava perinteitä, ja noustava baaritiskille tanssimaan! Mahtavaa!

Photobucket
Snorklaamassa Xcaret-teemapuistossa Cancunin ja Playa del Carmenin välimaastossa.

Photobucket
Xcaretissa oli valtava määrä kilpikonnia, osa yli metrin mittaisia ja 15-vuotiaita. Pidin kuitenkin enemmän näistä pienistä, vain muutaman kuukauden ikäisistä jotka lasketaan pian takaisin mereen.

Photobucket
Misol Ha:n vesiputouksilla Chiapasissa. Kuvassa ensimmäisen host-perheeni naisväki! ;)

Photobucket
Palenquessa yövyimme Chan-Kah-nimisessä hotellissa. Hotelli on keskellä viidakkoa, ja siellä voi öisin kuulla mm. apinoiden kiljuntaa. Todella mahtava hotelli, josta mm. kävely-yhteys Palenquen pyramideille. Suosittelen kaikille Palenquen matkailijoille!

Photobucket
Viimeiseksi näkymää hotellimme (Club Regina) parvekkeelta Cancunista.

Niin ja se mekko - sain sen ostettua! En kuitenkaan julkaise kuvaa ennen varsinaista juhlapäivää. ;)

Tunnisteet: , ,