Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

La Vida Loca

29. tammikuuta 2009

Attitude Before Intelligence - ABI 2009

Photobucket

Tunnisteet: ,

27. tammikuuta 2009

nähdä oma sokeutensa ja kuunnella erehdyksiensä puhetta

Olen niin saamaton ja edelleen kai jollain tavalla kipeä viikonlopun jäljiltä. Kaikki mahdolliset paikat on kipeänä (siis sellaisetkin paikat joista luulisi etteivät edes VOI kipeytyä) eikä tee mieli liikahtaakkaan. Kuumetta on iltaisin (vähän, mutta on) mutta aamuisin taas ei. Voi voi. Filosofian koe meni hirvittävän huonosti, sillä en JAKSANUT keskittyä ja kirjoittaa niitä asioita jotka OLISIN TIENNYT! Kuinka surkeaa. Laadin hienot ja laajat listat asioista joita tiesin kysymykseen liittyen, mutta itse vastauksista tuli lyhyet, suppeat ja suurimmaksi osin myös tehtävänannon ohittavat. Mikä suuri harmitus mutta toisaalta haluan vain nukkua kunnes paranen ja päästä pian lukiosta pois. 

Jäljellä vielä psykologian koe ylihuomenna ja matematiikan preli ensiviikolla. Sitten alkavatkin ne kaikista karmeimmat koitokset; ylioppilaskirjoitukset. Äidinkielen eilistä tekstitaitopreliä tehdessäni koin hirvittävää avuttomuutta ja osaamattomuutta - saa varmaan olla tyytyväinen jos lopulliseksi arvosanaksi niistä virallisista koitoksista napsahtaisi edes C. Olen saanut tekstitaito-kurssilla harjoitustöistä 5/6, 4/6 ja 4/6. Näissä tehtävissä minulla on kuitenkin ollut paljon aikaa ja mahdollisuus pitää kirjoittamisen aikana pieniä taukoja tai tehdä jotain ihan muuta - ylioppilaskirjoituksissa on pidettävä hirveää kiirettä että ehtii edes kirjoittaa ne kaikki 3 vastausta, eikä 2 tuntia/tehtävä yksinkertaisesti riitä riittävän syvälliseen analyysiin. Siis minun kohdallani. Mierdaaaaaaa!

Haluan parantua koska terveenä en ole koskaan näin negatiivinen ja alakuloinen! :( Onneksi huomenna ei ole koetta = ei tarvitse nousta sängystä.

Lisäksi tähän loppuun voisin vielä ilmaista ärsyyntymykseni Nina Mikkosta kohtaan - siis tätä ruudinkeksijää jonka mielestä HUONOT ÄIDIT menevät töihin sen sijaan että hoitaisivat lasta kotona. MITÄ?? Itse olen ollut tarhassa jo ihan pienestä asti, ja minulla on kyllä kaikkein paras äiti. Mot.

Tunnisteet: ,

22. tammikuuta 2009

'Well, now that we have seen each other,' said the unicorn, 'if you'll believe in me, I'll believe in you.'

Pitäisi kirjoittaa filosofian kurssille essee Blade Runnerista - elokuvasta, joka oli jopa vielä tylsempi kuin tuontyyppiset elokuvat yleensä. Mitä roskaa! Uskomatonta ettei netistä löydy kuin positiivisia arvosteluja ja kommentteja ko. elokuvasta. Kyseessä on muka KLASSIKKO, mutta minusta kyseessä oli vain klassisen tylsä miehille suunnattu pätkä jossa kuvataan läheltä ihmisten märkiä kasvoja luultavasti 3/4 koko elokuvasta. Pfff. No, selväähän se on ettei minuun kolahda tällainen kun en muutenkaan ole mikään elokuvaihminen.

Tunnisteet:

21. tammikuuta 2009

Rapeat kalapalat

"Oikeaa koulua" jäljellä 2 päivää! Ensiviikon maanantaina alkaa koeviikko, jonka jälkeen meillä on 12. päivä penkkarit! Wehee! Meillä on tällainen kalenteri koulussa seinällä osoittamassa aamuja siihen varsinaiseen penkkaripäivään:

Photobucket

Muuten ei kai ole mitään erikoista tekeillä. Minulla on 284293 kirjaa kesken enkä tiedä minkä lukisin ensimmäisenä loppuun. Luultavasti tuon Paulo Coalhon "veronika päättää kuolla". Niin. 

Löysin myös vanhan lehtileikkeen jossa oli ihkaensimmäinen kirjoittamani lehtijuttu - 12-vuotiaana! Olinpa ylpeä! Haha.

Tänään koulussa oli näitä kuuluisia kalapaloja (hyi!) joiden annossuositus herätti yleistä hilpeyttä:

Photobucket
Photobucket

Analyyttinen tarkastelu lienee silti paikallaan, sillä tuo vasemmanpuolimmainen kalapalahan on selvästi suurempi kuin nuo 2 muuta - olisiko tässä tapauksessa aika kutsua poliisit paikalle?

Tunnisteet: ,

14. tammikuuta 2009

Kirjojen suurkuluttaja! Jes!

Uutisissa sanottiin, että suomalaiset käyttävät yhä enemmän rahaa kirjoihin - suurkuluttajan rajaksi määriteltiin 10 ostettua kirjaa vuodessa. Itse ostin vuoden 2008 aikana laskujeni mukaan 12 kirjaa (joista tosin 2 tai 3 lahjaksi, lasketaanko niitä?). Mielestäni on kuitenkin otettava huomioon se, etteä olin vuodesta 2008 Suomessa vain 5,5kk - kuinka paljon kirjoja siis olisin ostanut jos olisin ollut maisemissa koko vuoden? Kyllä tuo suurkuluttajan raja on silti jo ylitetty, pitäisköhän tästä olla ihan ylpeä? ;)

Viime vuonna (2008) kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni kirjamessuilla, ja vaikka vielä matkalla sinne olin melkoisen skeptinen ja uskoin kyllästyväni kuoliaaksi, muuttui mielipiteeni heti kun sain jonkinlaisen kokonaiskuvan messujen tapahtumista - enkä varmasti jätä tätä kertaa ainoaksi vaan haluaisin jo nyt päästä sinne uudelleen!

Tunnisteet:

Kiukkua ja kalapuikkoja

Eilinen päivä oli melko kamala. Olin hirvittävän väsynyt, ja sain tavallista vähemmän aikaan koulussa. Matematiikan tunnilla poltin hermoni pariin otteeseen ja väittelin opettajan kanssa Zenonin Akhilleus-paradoksista (opettajan lopulliseksi argumentiksi jäi "kreikkalaiset eivät ymmärtäneet geometriaa.") Samaisella tunnilla ärsyynnyin valitettavan paljon siksi, että oivalsin meillä olevan n. +- viikko koeviikon alkuun, jonka jälkeen jakso on ohi ja lukuloma edessä. Ärsyttävää tässä on se, että olemme koko tämän jakson aikana edenneet matematiikan ylioppilaskirjoituksiin valmistavalla kertauskurssilla sivulle 64!!! Kirjassa on sivuja lähes 200 joten selvää on ettei etenemisvauhti ole ollut oikea, eikä siksi myöskään oppimisnopeus. Itse en voi sanoa oppineeni ko. kurssilla mitään - siis ihan oikeasti MITÄÄN! Olin kuvitellut että kävisimme tällaisella kurssilla läpi perusasioita ja harjoittelisimme vanhoilla yo-kokeilla. Paniikki omasta pärjäämisestä tosipaikan tullen kasvaa taas..

Lisäksi olen harmitellut viimepäivinä omaa lusmuamistani koulun suhteen kahtena ensimmäisenä lukiovuotena - päättötodistukseni keskiarvo tulee olemaan huomattavasti alhaisempi kuin mihin olisin halutessani pystynyt. Vaan sillepä ei voi enää mitään. Historian kohdalla numerorivistössä näkyy tapahtunut opettajanvaihdos: varsinainen opettaja jäi muistaakseni isyyslomalle(??), jonka seurauksena hänen tilalleen tullut (!&"%€/&%!"€%#-) sijainen sai omalla tylsyydellään aikaan sen, että numerorivi näyttää nyt tältä: 8, 8, 9, 5, 6 !!!! Tai sitten minusta vain tuli aiempaa vähempiälyinen? Äidinkielestä olen saanut tasan yhtä monta kasia kuin ysiäkin, eli tämä viimeinen kurssi jää ratkaisemaan mihin suuntaan ko. aineen keskiarvo liikahtaa.

Hirvittävää on myös se, että minulla on päällä jonkinlainen elämä-kriisi (kutsun sitä kahdenkympin kriisiksi)! Aika ei tunnu riittävän kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä; ylioppilaskirjoituksiin lukeminen, pääsykokeisiin valmistautuminen, kaunokirjallisuus, lehdet, nettiblogit, blogiin KIRJOITTAMINEN, koulujuttuihin panostaminen kunnolla, urheilu, viihde, matkustaminen, kavereiden kanssa hengailu, työnhaku, nukkuminen... Vuorokaudessa on liian vähän aikaa ja nukkumaanmeno viivästyy aina odotettua pidempään. Kriisin ainekset ovat siis ajan ja unen puute, sekä pelko siitä että elämä menee liian nopeasti ohi ja kuinka pian juhlinkin jo 20 sijasta viidettäkymmenettä syntymäpäivääni.. Naurettavaltahan se kuulostaa mutta on ahdistavaa ajatella miten paljon kaikkea mielenkiintoista ja ihanaa tehtävää ja nähtävää maailmassa on eikä aika koskaan riitä!

Ja vielä hieman eilistä kiukkuisuuttani korostaakseni voisin todeta, että olin lähestulkoon raivoissani lukiessani eurovaaliehdokas Timo Tapanisen blogista keskustelua siitä, kuinka "naisen euro on 85 senttiä". Itse blogiteksti ei aiheuttanut lievää huvitusta kummempia suuria tunteita, mutta muutamat kommentit saivat jo muutenkin ärtyneen mielialan vuoksi pään verisuonet lähes räjähtelemään.

Tänään löytyi netistä silti jotain hauskaakin: Vantaankosken yläasteelle oli viime viikolla kutsuttu poliisit paikalle, sillä oppilas oli ottanut ruokailussa yhden ylimääräisen kalapuikon!! Järjetöntä. [Linkki uutiseen.]

Tunnisteet: , , ,

8. tammikuuta 2009

Järjettömyys ja epätoivo!

Lukiossa on paljon järjettömyyttä. Miksi on niin tärkeää käykö henkilö X tunneilla vai ei, sillä itsehän hän siitä kokeessa kärsii? Miksi opettajia kiinnostaa käyvätkö opiskelijat tunneilla vai eivät? Päinvastoin luulisi että opettajienkin kannalta olisi parempi, jos tunneilla kävisivät vain aiheesta motivoituneet - siis ne joita oikeasti kiinnostaa tehdä jotain. Miksi, oi MIKSI niitä poissaolon syitä pitää selvittää? Lukionhan piti olla vapaaehtoinen oppilaitos? Välillä tuntuu naurettavalta katsoa vierestä kun jotkut opettajat vaativat poissaoloselvityksen lisäksi ties minkälaisia todistuksia ja alibeja. Kaipa tälle kaikelle on selityksensä....... (Ymmärrän tämän tiukkaipoisuuden vielä pakollisten kurssien kohdalla, mutta miksi vielä niillä syventävillä ja soveltavillakin kursseilla täytyy niuhottaa?!) 

Itseäni aihe ei onneksi juurikaan kosketa sillä käyn mieluummin kuuntelemassa tunnilla mitä sanottavaa opettajalla on, kuin opiskelen asiaa itsekseni kotona kirjasta. Tämäkin riippuu tietysti aina opettajasta ja aina on niitä joiden opetusmetodit eivät vastaa omia mieltymyksiä tai tue oppimistekniikoita. Ja sitten on kursseja joiden sisältö on niin naurettavaa/tylsää/turhaa/mitä tahansa että tunneilla kulutettu aika tuntuu silkalta veden kantamiselta avannosta toiseen. 

Tällä hetkellä minulla on työn alla mm. äidinkielen ylioppilaskirjoituksiin valmentava kurssi, joka on hyödyllinen ja kiva, koska siinä saa arvokasta palautetta omille kirjoituksille. Toisaalta silloin tällöin kohdalle osuvat rimanalitukset ja niistä saatu kritiikki saavat aikaan halun lopettaa kaikki kirjoittaminen ikiajoiksi. Mielenkiintoinen on myös psykologian 5-kurssi, jossa käsitellään persoonallisuutta ja mielenterveyttä. Matematiikan kertauskurssi näyttää tässä vaiheessa abivuotta olevan turhistakin turhin - siitä ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään (enkä nyt ole ainoa joka on tätä mieltä). Ja sitten on filosofia! Kurssin alkaessa olin vähintäänkin innoissani sillä kurssin sisältö vaikutti juuri siltä mikä minua ko. aineessa eniten kiinnostaa. Pettymys on ollut suuri, sillä olemme käyttäneet suurimman osan ajasta LAUSELOGIIKAN (P ei implikoi sitä, että ei ole niin, että Q tai R. Disjunktiivinen syllokismi ja modus tollens. God.) parissa. Onko mitään tylsempää? Jos joskus ajattelin että biologia on turhaa, niin tämä se vasta turhaa onkin. Melkein tekee mieli kiroilla. Tämä kuuluu kategoriaan "ei auta muu kuin yrittää kestää sillä pian tämä on jo ohi".

Meinasi unohtua! Yöllä koin harvinaislaatuisen pitkän lucid-dreamingin! Yleensä olen saanut nämä unet kestämään vain hetken, ehkä juuri siihen asti että saan tarkistettua että onko tämä nyt unta vai totta. Mutta viimeyönä ehdin lentää, uida ja ottaa aurinkoa KARIBIALLA! Siitä herätessäni olin vähintäänkin tyytyväinen ja iloinen. Lentämistä en ollut yrittänyt vielä koskaan.

Photobucket

Tunnisteet: ,

4. tammikuuta 2009

Goodbye Andy!

Andy on nyt lähtenyt. Aika kuluu niin hirveän nopeasti. Tänään myös kuulin, että meillä tämän kevään abeilla olisi n. 14 koulupäivää jäljellä lukiota!?! Kuinka uskomattomalta se kuulostaakaan. Toisaalta se työmäärä jonka tietää olevan edessä kauhistuttaa: kokeita ja jo ennen koeviikkoa palautettavia töitä on paljon. Lisäksi olisi jo aika aloittaa aktiivinen lukeminen pääsykokeisiin! Mutta mikä olisikaan ihanampaa kuin päästä VIHDOIN lukiosta pois ja kohdata kaikki se akateeminen vapaus joka edessä odottaa (tosiasiassa tämä "akateeminen vapaus"tulee  varmaankin olemaan vain katkera tieto siitä kuinka EI ole päässyt opiskelemaan ja kuinka seuraava vuosi kuluu jossain hampurilaisravintolan tai marketin kassalla. Jeah..)

Photobucket
Ylemmässä kuvassa ovat Kotka-Haminan seudun tämänhetkiset vaihto-oppilaat + 3 meitä  suomalaisia veteraaneja eli ex-vaihtareita! Alemmassa kuvassa minä ja Andy kun oli aika sanoa goodbye! :(
Photobucket
Katsoin nyt toista kertaa The Golden Compass-elokuvan enkä voi muuta kuin todeta, ettei se vedä millään tavalla vertojaan alkuperäisteokselleen. Aluksi ihmettelin miksi rouva Coulter tuntui niin oudolta ja syy selvisi kun tarkistin asian kirjasta: hänenhän pitäisi olla MUSTATUKKAINEN ja niin hämmentävän kaunis ettei kukaan voi häntä vastustaa. Ja elokuvassa ruma ja vaalea. Voi voi. Myös monet sellaiset kohtaukset ja yksityiskohdat oli jätetty leffasta pois mistä henkilökohtaisesti pidin kirjassa eniten. 

Aaaah saisinpa aikaan enemmän! Voisin tehdä uudenvuodenlupauksen ja yrittää vähentää tätä raastavaa saamattomuutta, mutta tuskimpa sekään lupaus pitää. Voihan sitä silti yrittää! Niin..

Tunnisteet: , , , ,