Kysymyksiä blogimaailmasta

Yhdessä jos toisessakin blogissa on nyt puhuttu jonkun naistenlehden numerossa olleesta kirjoituksesta, jossa oli haastateltu muutamia aktiivisia bloggaajia ja heiltä oli kysytty erinäisiä kysymyksiä liittyen blogin pitämiseen jne. Minusta ne kysymykset olivat ihan hauskoja ja varmaan tekee välillä ihan hyvää miettiä että mitä varten ja kenelle sitä blogia tuleekaan kirjoitettua. Nyt aion vastata lehdessä olleisiin kysymyksiin itse, ja haastan myös kaikki halukkaat vastaamaan samoihin kysymyksiin omissa blogeissaan!

Miksi kerrot elämästäsi blogissa?
Hmm. Se on jäänyt tavaksi - aloitin joskus n. 15-vuotiaana. Kirjoitin silloin lähinnä siksi kun muutkin kaverit kirjoittelivat, se oli sellaista kevyttä ja aivan liian henkilökohtaista, en koskaan enää kirjoittaisi mitään niin intiimiä.. Siellä blogissa käytiin läpi kaikki mahdolliset rakkaushuolet ja ihastuksen ja/tai vihastuksen kohteet! Voi hirvitystä.

Myöhemmin avasin uuden blogin kirjoittaakseni kuulumisiani Meksikosta, en nimittäin halunnut kirjoitella satoja sähköpostiviestejä ja toistella samoja asioita kaikille eri ihmisille ja oli kätevää kun kaikki halukkaat pystyivät lukemaan tarinoita samasta osoitteesta ja sinne oli niin kätevää laittaa kuviakin joukkoon.

Meksikosta palattuani perustin tämän La Vida Loca:n ensin kertomaan siitä millaista oli paluu Suomeen ja miten elämä lähti rullaamaan sen jälkeen kun maailman ihanin aika Meksikossa oli ohi. Ja tähän minä olen nyt ns. jumahtanut ja olen hyvin rakastunut La Vida Loca:an! Kuten olen jo varmasti miljoona kertaa täällä todennut: bloggaaminen on ihan paras harrastus minulle ja on hyvin tärkeää että blogini on omannäköiseni.

Tämä kuva ei nyt varsinaisesti liity tähän postaukseen mitenkään mutta minusta tämä vain on niin erinomainen! Tässä ollaan matkailuoikeuden luennolla! Minä olen tuo hassumman näköinen.

Mikä on hienointa, mitä bloggaaminen on elämääsi poikinut?
Blogi on tuonut minulle paljon ystäviä ja rutiinia kirjoittamiseen. Vaikka tämä ei mitään varsinaista asiatekstiä olekaan niin on silti mukavaa kun tekstintuottaminen ei ole jäänyt pelkästään vain koulutehtäviin. Mutta ne blogiystävät. Suurinta osaa heistä en ole koskaan tavannut IRL mutta rakastan heitä silti valtavasti! Kiitos kun olette olemassa ♥!

Mikä trendi on nyt mielestäsi ajankohtainen?
Ne kaikki miljoonat muotiblogit ja "päivän asut" tuntuvat olevan tosiaan se suurin juttu nyt. Harmi ettei itseäni jaksa kiinnostaa moisten lukeminen, olisi nimittäin mistä valita.

Tässä minun päivän asu-kuva! Tosin ei tältä päivältä ;).

Sitaatti blogista:
Tähän valitsin tuon tekstin joka minulla on tuolla yläpalkissa:

No pretendo parar.

¿Quién camina cuando se puede volar?

Mi destino es andar.

Kyseinen pätkä on Shakiran laulusta Gitana. Vapaa suomennus: "Minä en aio pysähtyä. Kuka kävelee kun voi lentää? Minun kohtaloni on kulkea."

Ps. Ja jos keksitte lisää hyviä kysymyksiä liittyen bloggaamiseen tai oikeastaan ihan mihin vain, niin vastailen mielelläni! :)

Lonely Planet

Tämä postaus on nyt vähän kuin mainos, mutta halaun ajatella sen ennemminkin vinkkinä! :D

Eli siis. Jos joku ei tiedä mitä ovat lonarit eli LP:t eli Lonely Planet-kirjat, niin voin ensiksi kertoa niiden olevan ehkä maailman suosituimpia matkaoppaita reppureissaajien ja budjettimatkailijoiden keskuudessa. Ja nyt niitä kirjoja saa Lonely Planetin nettikaupasta kolme kahden hinnalla! Eli tilattaessa kolme kirjaa saa niistä halvimman ilmaiseksi. Erillisiä postikuluja ei myöskään tarvitse maksaa jos tilauksen arvo ylittää 35€. Ja nuo kirjat ovat oikeasti tosi paljon halvempia tuolla nettikaupassa kuin esim. suomalaisesta kirjakaupasta ostettuna.

    

Minulla oli ennestään Madrid city guide-kirja, ja nyt minulle ovat tulossa postissa Mexico travel guide, South America on a Shoestring sekä Europe on a Shoestring. Jeee! Toisaalta harmittaa, koska olisin halunnut erityisesti Central America on a Shoestringin, mutta ne olivat päässeet tilapäisesti loppumaan. No, toisella kerralla sitten :)

   

Destination Finland ja sata tapaa tappaa sielu !

Olen jo kertonut useampaankin otteeseen siitä 1000 places to see before you die-kirjasta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt samassa paketissa saapunut "sata tapaa tappaa sielu". En ole tätä jälkimmäistä vielä juurikaan selaillut, mutta aihe ainakin on mielenkiintoinen. Siinä narsistien uhrit kertovat kokemuksistaan ja kärsimyksistään. Onneksi kuitenkin ilmeisesti myös onnellisia loppuja.

Tästä on kirjoitettu monenlaisia arvosteluja. En ole kuitenkaan erityisemmin halunnut niitä lukea, etten saisi mitään vääränlaisia ennakkokäsityksiä. Yleensä tämäntyyliset kirjat kyllä minuun osuvat ja uppoavat oikein voimalla. Jos jotain mullistavia tunteita herää, niin palaan varmasti kertomaan tästä enemmän. Jos en enää koskaan sanallakaan mainitse tätä, niin jokainen vetäköön omat johtopäätöksensä.

Meillä on koulussa ihania tehtäviä! Viime perjantaina meillä oli varausjärjestelmä-kurssin etätehtävän palautus, ja minulla oli suorastaan ihanaa sitä tehdessäni. En tiedä mistä se mahtaa johtua, sillä suurin piirtein kaikki muut ovat tuskailleet sen kanssa kyllästymiseen asti ja monet palauttivat sen auttamatta myöhässä. Opettaja kävi meille sanomassa että jos tehtävä on annettu tammikuussa ja palautuspäivä on 16. huhtikuuta niin silloin ei auta selitellä miksi ei ole ehtinyt tehdä. Oli minusta ihan oikeassa :D!

Tehtävänantona oli suunnitella matka kuvitteelliselle henkilölle ja tämän mahdollisille matkakumppaneille. Päätin itsekkäästi hyötyä tehtävästä ja suunnittelin mukamas-matkan student travellers Salla&Milla:lle Portugalin Portoon ! Tarkoitus oli ottaa selvää lennoista, junista, viisumeista, valuutasta ja kaikesta mahdollisesta matkaan liittyvästä, ja kirjoittaa niistä korkeintaan 5 sivun raportti.

Seuraavana projektina onkin sitten kulttuurintuntemuksen etätehtävä, jossa aion - yllättäen - paneutua Latinalaisen amerikan kulttuuripiirin tutkimiseen. Tästä saa kirjoittaa 8 sivua eli mikään kovin suuri homma ei kyseessä kuitenkaan ole. Mukava juttu, ihana tehtävä, ihana koulu!

Viime viikolla meillä oli moneen oppiaineeseen vaikuttava ryhmätyö , Destination Finland jossa esiteltiin omalle opetusryhmälle jokin suomalainen "turistikohde" englanniksi. Minun ryhmäni teki esityksensä Kotkasta, ja minäkin selvisin siitä englanninkielisestä osuudesta ihan kunnialla. Esitystä olivat arvostelemassa matkailumaantieteen opettaja, joka arvioi esityksen sisältöä, viestintätekniikan opettaja joka arvioi powerpoint-esityksen tasoa sekä tietenkin englanninopettaja tarkkailemassa kielellistä sujuvuutta. Olen kyllä hyvin helpottunut että se esitys on ohi. :D

Ja niillä tuhkapilvillä on sitten sellainen kuukausi aikaa poistua ilmatilasta!

Porvooseen ! Borgå !

Pääsin sinne kouluun. Kirjoitan heti paremmalla ajalla kunnon postauksen aiheesta!

Ps. Niin hätkähdyttävän moni päätyy tänne hakusanoilla "teosvertailun kirjoittaminen", että alan kohta tuntea velvollisuudekseni kirjoittaa aiheesta jotain :D !

Pps. Sinä joka googletit "Mitä tarkoittaa La Vida Loca?":

La Vida = Elämä, 

Loco (/a) = Hullu

La Vida Loca = Hullua elämää/Hullu elämä

:)

Kolumnia

Tällainen kolumni oli viimeviikolla paikallislehdessä. Jos tässä ei näy kunnolla niin juttu löytyy myös TÄÄLTÄ. :)

I want more life, fucker. Mitä on olla ihminen?

Heheh. Nyt kun olen päässyt vauhtiin näissä arkistojen penkomisissa, niin päätin julkaista tässä erään toisenkin harjoitustyön lukioajoilta. Olen joskus maininnut tästä tehtävästä blogissakin, koska koin sen melko vaikeaksi silloin. Voisiko joku Blade Runnerin nähnyt filosofi kertoa onko tässä mitään järkeä? Sain tästä muistaakseni 5/6 pistettä.

I want more life, fucker. Mitä on olla ihminen?

Blade Runner on vuoden 2019 Los Anglesesiin sijoittuva kyberpunkia edustava sci-fi-noir-elokuva. Elokuvan käsikirjoitus perustuu Philip K. Dickin romaaniin "Do Androids Dream of Elecric Sheep?"

Elokuva sijoittuu tulevaisuuteen, jossa monet ihmiset ovat jättäneet loppuunkulutetun maan ja siirtyneet erilaisiin siirtokuntiin, joissa käytetään työvoimana geneettisesti tuotettuja replikanteiksi kutsuttuja olentoja. Tyrell Corporationin suunnittelemat Nexus-6-replikantit ovat fyysisesti ihmisen kaltaisia mutta niiltä puuttuvat tunteet ja inhimillisyys. Ne ovat myös ylivertaisesti ihmisiä voimakkaampia ja ketterämpiä, sekä erityisen älykkäitä. Replikantit ovat Maassa laittomia, ja niitä metsästävät ja eliminoivat erikoistuneet poliisiyksiköt: Blade Runnerit.

Elokuvan alussa määrätään työkomennukselle entinen Blade Runner Deckard, jolle annetaan tehtäväksi eliminoida maassa piileskelevät replikantit Roy Batty, Leon, Zhora ja Pris. Näillä Nexus-6-mallin replikanteilla on tunneälyn kehittymisen estämiseksi vain neljä vuotta elinaikaa. Replikantit tulevat kuitenkin tietoisiksi itsestään, ja tulevat maahan etsimään luojaansa voidakseen vaatia tältä lisää elinaikaa. Tyrell Corporationin johtajalla on sihteerinään kokeellinen replikantti Rachel, jolle on asennettu keinotekoisia muisti-implantteja, joiden avulla hänen oletetaan selviävän tunteidensa kanssa - hän ei itse vielä elokuvan alussa tiedä olevansa replikantti ja käyttäytyykin muista replikanteista poiketen.

Elokuva itsessään oli äärimmäisen tylsä - hidas tempo, synkkä visuaalinen ilme (savu, keinovalot, pimeys, sade) sekä surkea piipittelevä soundtrack saivat silmät lupsahtelemaan useaan otteeseen, vaikka tarinan juonessa kaikkine syvämerkityksineen olisi ollutkin ainesta paljon parempaankin. Elokuvan filosofiset meritykset ja monitulkinnalliset yksityiskohdat antoivat kuitenkin paljon anteeksi.

Mielenkiintoisimmaksi tulkinnanvaraiseksi seikaksi elokuvassa nousee kysymys siitä, onko Deckard oikeasti ihminen, vai replikantti. Paljon kannatusta saaneen tulkinnan mukaan Deckard voisi olla Rachelin tavoin kokeellinen replikantti, ns. "täydellinen luomus" jolle on annettu entisen Blade Runnerin muistot, joiden ansiosta hän ei tule edes epäilleeksi omaa minuuttaan ja identiteettiään. Tätä tulkintaa tukevat useat yksityiskohdat, kuten unessa esiintyvä yksisarvinen (josta Gaff paljastaa olevansa tietoinen jättämällä elokuvan lopussa yksisarvis-origamin Deckardin ovelle), sekä replikanteille tyypillinen silmien kimallus. Toisaalta, jos Deckard on itsekin replikantti, miksei hän kestä saamiaan iskuja paremmin tai pysty antamaan samalla mitalla takaisin? Jos Deckard todella olisi replikantti, olisi elokuvakin huomattavasti mielenkiintoisempi. Itse kuitenkaan en tullut edes ajateleeksi tällaista vaihtoehtoa ennen taustatyön tekemistä ja toista katselukertaa. Deckardin ihmisyydelle tuntuu kuitenkin olevan huomattavasti enemmän perusteluja, kuten esimerkiksi paheet ja puutteet, joita lähes täydellisillä replikanteilla ei ole. Lisäksi Roy Battyn kuolinsanoissa ei olisi järkeä, jos Deckard olisi hänen laillaan replikantti: "I've seen things you people wouldn't believe..." Voisiko toisaalta olla mahdollista, ettei Batty tiennyt Deckardin todellista minuutta?

Toinen kysymyksiä herättävä seikka elokuvassa on replikanttien tietoisuus omasta itsestään, kuolemanpelko sekä halu elää ja kokea enemmän kuin mihin heihin asennettu neljän vuoden elinikä riittää - kaikki nämä ovat inhimillisiä piirteitä. Ovatko replikantit koneita vai ihmisiä? Eräs replikanteista siteeraa elokuvan aikana filosofi René Descartesia: "Ajattelen, siis olen". Descartes epäili kaikkea, mutta oli varma siitä, että henkisen minän (ajattelevan mielen) on oltava olemassa - siis replikanteilla on oma henkinen minänsä. Miksi heitä sitten ei kohdella kuin ihmisiä? Filosofisen aatesuunnan, eksistentialismin mukaan ihmisyys ei ole ennalta määritettyä, vaan jokaisella on vapaus valita oma tapansa elää ja toteuttaa omaa ihmisyyttään sekä luoda merkitys omalle elämälleen. Näinkin ajateltuna itsenäisesti ajattelevat replikantit ovat enemmän kuin koneita - mutta riittääkö ihmisyyteen vain tunne siitä, että on ihminen? Kuka määrittelee ihmisen?

Kokeellisen replikantin Rachelin kohdalla nousee esiin eräs keskeinen filosofinen ongelma. Tälle on annettu elokuvassa identiteetti - muistot ja kokemus omasta elämästä. Tämä identiteetti ei kuitenkaan ole hänen omansa, hän ei ole luonut sitä itse - todellinen persoonallisuus ja identiteetti kehittyvät vain nähtyjen ja koettujen asioiden kautta. Identiteetti ja muistot ovatkin itseasiassa Tyrellin sukulaistyttären. Kuka Rachel siis lopulta on? Onko hän vain klooni, vai onko hänellä oma henkinen minuutensa? Jos muistoni tai jopa koko aivoni vaihdettaisiin toisen ihmisen kanssa, kumpi olisi lopulta kumpi? Kun Rachel alkaa epäillä omaa (annettua) minuuttaan, hän tulee samalla luoneeksi oman tarinansa, ja siten myös oman identiteettinsä. Onko Rachel enää replikantti? Onko Rachel enää replikantti rakastuessaan Deckardiin? Mikä Deckard on?

Elokuvan loppupuolella Roy Batty kuitenkin löytää itsestään jotain, minkä piti olla replikantille mahdotonta - empatian. Kohtauksessa Deckard ja Batty ovat ensin leikkineet kissa ja hiiri-leikkiä yrittäen saada toisensa päiviltä. Deckardin joutuessa hengenvaaraan Batty kuitenkin pelastaa hänet, vain hetki ennen omaa kuolemaansa. Tässä kohtauksessa hämärän peittoon jää kyyhkysen merkitys - mistä se on tullut, miksi, onko se aito, mitä se symboloi?

Elokuvan loppukohtauksessa Deckard päättää karata rakastamansa replikantin, Rachelin kanssa. Kuinka ihminen voi rakastua koneeseen? Miten kone voi rakastua? Miten suhde ihmisen ja replikantin välillä voisi toimia? Kohtauksessa Deckardin päässä kuullaan sanat "It's too bad she won't live! But then again, who does?" Rachel ei ehkä eläisi pitkään, mutta ihminenkään ei ole ikuinen. Onko siis ihmisyyden kannalta merkitystä sillä, kuinka kauan elää?

Arkistosta

Kaivelin koneeni arkistoja, ja löysin sattumalta erään harjoitustekstin lukion loppumetreiltä. Julkaisen sen nyt täällä, koska tämä on mielestäni jotenkin.. No niin. Kertokaa te. Tämä on siksi ajankohtainen että Meksikon host-perheeni siskot ovat tulossa ensiviikolla viikoksi kylään, ja elokuun puolivälissä saan vieraikseni host-veljeni ja yhden yhteisen kaverimme. Kivaa, mutta samalla pelottavaa.

Mikko-Pekka Heikkinen kolumnoi Helsingin Sanomissa 15. heinäkuuta 2006 aiheesta "Suomi on kaunis ja kämäinen". Kirjoituksessaan Heikkinen moittii niin suomalaisia kaupunkeja kuin luontoakin, eikä vähemmälle huomiolle jää myöskään tavallinen Suomen kansalainen, jota hän tulee kuvailleeksi mm. tatuoiduksi kaljakorstoksi, töykeäksi ja epäkohteliaaksi. Heikkisen mukaan kauneinta suomea löytyy ainoastaan Etelä-Suomen kaupungeista ja lapin metsistä - kaikki muu on vain karmeita betonipunkkereita ja kulahtaneita valomainoksia. Herää kysymys, kuinka kukaan Suomalainen saattaakaan pitää omaa kotimaataan näin vähässä arvossa?

Ulkomailla ihmiset pitävät Suomea kylmänä ja teknologisena maana, jossa hiljainen kansa syö pingviininlihaa ja saunoo. Suomen korkeatasoinen koulutusjärjestelmä on maailmankuulu. Nokia tunnetaan kaikkialla maailmassa ja Martti Ahtisaari sai juuri nobelin rauhanpalkinnon - Suomea arvostetaan maailmalla paljon enemmän kuin edes itse tajuamme. Heikkisen kohdalla nousee esiin suomalaisille äärimmäisen tyypillinen vähättely ja aliarvostus niitä asioita kohtaan, joita itsellä on: naapurilla on hienompi auto - tai ruotsalaiset naiset ovat suomalaisia kauniimpia.

Heikkisen olisi ehkä syytä hakea hieman perspektiiviä ulkomailta ja muuttaa suomesta pois vaikka vuodeksi tai pariksi. Ulkomailla asuessaan ihminen huomaa oman maansa mansikkaisuuden ja koti-ikävä kulkee sydämessä kaiken aikaa. Kaukana Suomesta oppii arvostamaan jopa räntäsadetta ja lumitöitä - salmiakista puhumattakaan.

Oleskeltuani itse ulkomailla vasta muutaman kuukauden, sain kanssaihmisiltäni moitteita hiljaisuudestani ja sulkeutuneisuudestani - heidän mielestään oli väärin, etten minä jaksanut aina harrastaa kevyttä small talkia tai kiljua innosta aina nähdessäni jonkun, jonka tunsin. Arvostelu suretti minua ja pidinkin paljon yhteyttä Suomeen kertoen kohtaamastani epäoikeudenmukaisuudesta. Minua neuvottiin pitämään kiinni omasta Suomalaisuudestani ja kertomaan arvostelijoille miksi käyttäydyin niin. Ennen kaikkea minua kuitenkin neuvottiin olemaan ylpeä siitä mitä olin ja puskemaan eteenpäin - milläs muullakaan kuin kuuluisalla suomalaisella sisulla! Jälkeenpäin ajateltuna elämääni olisi helpottanut suunnattomasti, jos olisin malttanut päästää jo heti kättelyssä irti suomalaisesta jääräpäisyydestäni (sisustani!) ja lakannut ajattelemasta kuinka olen suomalainen ja juuri tällainen antisosiaalinen mököttäjä on suomalaisen oltava. Siis juuri sellainen millaiseksi Heikkinen kolumnissaan suomalaisen kuvailee.

Vieraassa maassa ja kulttuurissa minulta kysyttiin usein kysymyksiä Suomesta - monelle ei ollut selvää edes Suomen tarkka sijainti, ja monet erehtyivät jopa luulemaan, että Finlandia oli vain yksi yhdysvaltain osavaltioista. Tässä tilanteessa huomasin olevani ikäänkuin suomi-kuvan suurlähettiläs. Ihmiset, jotka eivät olleet koskaan ennen edes kuulleet suomesta, kertoivat minut tavattuaan haluavansa ehdottomasti matkustaa heti seuraavalla lomalla Suomeen. Näytin kuvia lapin tuntureista ja tykkylumesta kuusen oksilla, sekä tietenkin poroista ja joulupukista vahvistaen samalla Suomeen liitettyjä stereotypioita lumen ja jään maana. Nyt olen kuitenkin kauhuissani - Meksikolaiset ystäväni aikovat tulla katsomaan sitä upeaa ja kaunista Finlandiaa ihan paikan päälle eikä minulla tietysti ole aavistustakaan minne minä heidät voisin viedä nolaamatta itseäni totaalisesti. Pahinta tässä on, että olen tätä pohtiessani huomannut ajattelevani lähes Heikkisen tavoin: minun olisi kiidätettävä vieraani Helsinkiin ja siitä Lappiin - toivoton juttu. Tosiasia kuitenkin on, että he tulevat ihastumaan jo nähdessään Haminan ankkalammen tai Helsingin raitiovaunut. Sama ilmiö toteutui minun kohdallani ulkomailla - minulla on tuhansittain kuvia paikallisista eläimistä, kasveista, hedelmäpuista ja jopa roskalaatikoista, ihan vain siksi että ne olivat minulle ulkomailla eksoottinen ja kiehtova asia. Heikkisen tavoin kuitenkin myös minä olen suomen estetiikan suhteen kriittinen, ja siksi huolissani vieraitteni viihtyvyydestä. Tätä minun ei kuitenkaan tarvitsisi olla - Suomi on kaunis ja ehkä kämäinenkin, mutta mitä sitten? Tämä on minulle koti ja olen siitä ylpeä.

Kirjojen suurkuluttaja! Jes!

Uutisissa sanottiin, että suomalaiset käyttävät yhä enemmän rahaa kirjoihin - suurkuluttajan rajaksi määriteltiin 10 ostettua kirjaa vuodessa. Itse ostin vuoden 2008 aikana laskujeni mukaan 12 kirjaa (joista tosin 2 tai 3 lahjaksi, lasketaanko niitä?). Mielestäni on kuitenkin otettava huomioon se, etteä olin vuodesta 2008 Suomessa vain 5,5kk - kuinka paljon kirjoja siis olisin ostanut jos olisin ollut maisemissa koko vuoden? Kyllä tuo suurkuluttajan raja on silti jo ylitetty, pitäisköhän tästä olla ihan ylpeä? ;)

Viime vuonna (2008) kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni kirjamessuilla, ja vaikka vielä matkalla sinne olin melkoisen skeptinen ja uskoin kyllästyväni kuoliaaksi, muuttui mielipiteeni heti kun sain jonkinlaisen kokonaiskuvan messujen tapahtumista - enkä varmasti jätä tätä kertaa ainoaksi vaan haluaisin jo nyt päästä sinne uudelleen!

Feliz navidad..!

Viime aikoina on tapahtunut hurjasti ja on ollut oikein kivaa. Jouluna olin todella liikuttunut kaikesta siitä SUOMALAISUUDESTA joka kaikessa huokui, ja luntakin oli! Hieno juttu. Joulupukki ei taaskaan käynyt sisällä asti, mutta jätti muutamia kivoja lahjoja kuitenkin ;) Tärkeimpänä varmaan täytyy mainita iPod Touch, josta olen haaveillut siitä asti kun se on markkinoille tullut.  JA SITTEN! Kolme tuotantokautta Serranon perhettä. Ihanaa!

Lisäksi paketeista paljastui Philip Pullmanin Universumin tomu-trilogia ensimmäinen osa (minulla on jo hyllyssä osat 2 ja 3) + kirjaan perustuva elokuva KULTAINEN KOMPASSI!

 Ihanaa, en malta odottaa että saan kirjan luettua, sillä en uskalla katsoa elokuvaa ennen kirjan lukemista ;). Muuna kirjallisuutena sain hillittömän tiiliskiven: UNIO MYSTICA, jossa esitellään Mika Waltarin elämää ja teoksia. 800 sivua! Ihanaa!

Liisalta sain kolme Viivi ja Wagner-lasia (Nais-lasi, tarkkaile juomistasi-lasi ja possu pussaa-lasi). Lisäksi Lissun paketti sisäsi ihanan Muumi-sarjakuvakirjan jota olin aikonut toivoakin joululahjaksi, mutten yllättäen muistanut. 

Jonkinlaista vihjailua taisi olla tuon "tarkkaile juomistasi"-lasin ohella myös Riikalta saadussa "little miss drama"-tyynyssä..! Humph.

Kaikista ihaninta taisi kuitenkin olla Niilon saama toppapuku! 

Joulupäivänä päädyin (yllättäen?) Jaskaan, jossa portsarit olivat tapansa mukaan ihania (toivottavasti taas luette tän...)! Haha. Niin.

Ainiin, olen KAUHUISSANI koska Meksikoon lähettämäni joulupaketti ei ole vieläkään päässyt perille ja näyttää postin sivujen mukaan jumittuneen jonnekin välille Mexico City - Coatzacoalcos :(. Maanantaina tai tiistaina piti olla perillä, mutta nyt on jo perjantai. Noh, uskottelen itselleni että johtuu joulukiireistä..!

Hirveä teksti. Anteeksi, ensi kerralla keskityn paremmin ;).

Media-ähky/rakkaus!

Tällanen näky tällä hetkellä sängyn vieressä..

Löytyy muutama Suomen kuvalehti, Metropoli, City, Cosmopolitan, Jyväskylän yliopiston hakuopas, valmennuskeskuksen Haku-lehti, Platonin "Valtio", Pekka Virkamäen "Arka ja Ahdas Ismi", Hässi, Helsingin yliopiston tiedelehti, H. Niemisen ja M. Pantin "Media markkinoilla" sekä KICKS-magazine. Tämän lisäksi yöpöydällä nököttää 5 kaunokirjallisuusteosta. Wehee! Voiko tästä päätellä/huomata jotain? :)

Preli

Äidinkielen preliminääri meni päin risuja ja männynkäpyjä!! Kirjoitin ihan aiheen vierestä :( 

Tehtävänannossa käskettiin pohtia kehitysavun ja hyväntekeväisyyden eettisyyttä... Vedin mukaan kaiken maailman utilitarismit ja Darwinit! 

Ouououoöäöäöäää en halua tietää mitä sieltä tulee... :S

<---- Kuva tukan uusista raidoituksista!

Lukio-ikäisten pelot

Teen psykologian "tunteet, motiivit ja taitava ajattelu"-kurssilla tutkimusta lukio-ikäisten peloista. Yllättävän mielenkiintoinen aihe ja on tullut mietittyä paljon varsinkin omia pelkoja, ja vertailtua niitä muiden kanssa. Tiettyä eroavaisuutta löytyy, ja se tuntuu johtuvat siitä että olen ollut vuoden maailmalla ja katson siten asioita vähän eri kannalta. Kivaa! Olen huomannut myös tiettyjä eroja suomalaisen ja meksikolaisen 16-19-vuotiaan välillä ja nostankin siksi kulttuurierojen merkityksen melko vahvasti esille (Latinalainen amerikka - Eurooppa - Aasia jne...)

Philip Pullman!

Olen niin iloisesti yllättynyt Philip Pullmanin Salaperäisestä veitsestä !! En yleensä voi sietää mitään fantasiakirjallisuutta, mutta nyt tässä on syypää siihen etten tullut nukkuneeksi viime yönä kovin hyvin - en malttanut laskea kirjaa kädestäni! Siitä on jo pitkä aika kun viimeksi on käynyt näin, ja olinkin jo kaivannut sitä tunnetta :).

Tämä on kuitenkin kolmiosaisen kirjasarjan TOINEN OSA mutta luen sen ensimmäisen sitten joskus myöhemmin. Se kolmaskin minulla on jo yöpöydällä odottamassa!

Luin myös

Kaipausta ja kannibalismia

puoliväliin, ja pidin valtavasti siitäkin.

Erityisesti huomiota herätti seuraava kohta: 

"Tärkeimmät lauseet - ne jotka kertovat Moskovasta ja unelmista ja jotka eivät koskaan saaneet mahdollisuutta - ihminen lausuu ohimennen ja hiljaa, silloin kun käsi on jo ovenkahvalla, juuri ennen poistumista. On eri asia kaivata sitä, mikä on kerran ollut mutta sitten menetetty, kuin paikkaa, jossa ei ole koskaan ollutkaan. Tai ehkäpä molemmissa on lopulta kyse samasta. Paikasta jota ei ole."

DESESPERADA!!

Tunnen äärimmäistä surkeutta itsestäni. Ihankuin ei osaisi mitään. Haluan ulkomaille, Suomi ahdistaa. Kunpa aika nyt menisi nopeasti ja pääsisin lähtemään johonkin. Olisi taas jotain kirjoitettavaakin. Sain valmiiksi sen aineistoesseen jonka kanssa olen nyt viikon tuskaillut. Aineistona oli vuonna 2006 Helsingin sanomissa ilmestynyt kolumni "Suomi on kaunis ja kämäinen" jossa kirjoittaja haukkuu avoimesti niin suomalaista luontoa, suomalaisia ja suomalaisia kaupunkeja. Ihan kiva siitä kai tuli, lopulta. Tai jos ei tullut niin mierda!! Tässä pätkä:

"Vieraassa maassa ja kulttuurissa minulta kysyttiin usein kysymyksiä Suomesta - monelle ei ollut selvää edes Suomen tarkka sijainti, ja monet erehtyivät jopa luulemaan, että Finlandia oli vain yksi yhdysvaltain osavaltioista. Tässä tilanteessa huomasin olevani ikäänkuin suomi-kuvan suurlähettiläs. Ihmiset, jotka eivät olleet koskaan ennen edes kuulleet Suomesta, kertoivat minut tavattuaan haluavansa ehdottomasti matkustaa heti seuraavalla lomalla Suomeen. Näytin kuvia lapin tuntureista ja tykkylumesta kuusen oksilla, sekä tietenkin poroista ja joulupukista vahvistaen samalla Suomeen liitettyjä stereotypioita lumen ja jään maana. Nyt olen kuitenkin kauhuissani - Meksikolaiset ystäväni aikovat tulla katsomaan sitä upeaa ja kaunista Finlandiaa ihan paikan päälle eikä minulla tietysti ole aavistustakaan minne minä heidät voisin viedä nolaamatta itseäni totaalisesti. Tosiasia kuitenkin on, että he tulevat ihastumaan jo nähdessään Haminan ankkalammen tai Helsingin raitiovaunut. Sama ilmiö toteutui minun kohdallani ulkomailla - minulla on tuhansittain kuvia paikallisista eläimistä, kasveista, hedelmäpuista ja jopa roskalaatikoista, ihan vain siksi että ne olivat minulle eksoottinen ja kiehtova asia. --"

Kirjamessut!

Kirjamessujen satoa:

- Philip Pullman; Maaginen kaukoputki
- Philip Pullman; Salaperäinen veitsi
- Ilona Reiners; Kaipausta ja kannibalismia
- Ilon ja kivun kääntöpiiri; Afrikkalaisia novelleja Saharasta etelään
- Pekka Virkamäki; Arka ja ahdas ismi
- Olli Lagerspetz; Lika
- Jane Milton; Meksikolainen keittiö

Syyslomalla!

Miksi opettajat antaa töitä tehtäväksi syyslomaviikolle? Nyt esim. Lauantaihin mennessä pitää toimittaa filosofian opettajalle sähköpostina jotain esseitä + tehdä tiistaiksi äidinkielen otsikkokirjoitus. Puh!!

Äidinkielen juttuun on ainakin ihan typeriä aihevaihtoehtoja (esim. "arpeni", "urheiluharrastus kasvattajana" tai "Miten minusta tuli minä").... :S:S:S Typerää.

Toinen filosofian tehtävistä on seuraavanlainen:

- Jos saisit valita, mihin valtioon (millaiseen yhteiskuntaan) haluaisit syntyä? Muuttuisiko valintasi, jos et tietäisi ihonväriäsi, sukupuoltasi, terveydentilasi etkä vanhempiesi varallisuutta? Miksi?

Aika hauska, toivottavasti jaksan paneutua siihen kunnolla sitten, kun alan sitä tekemään (:D).

Kirjastokäynti

Angel, Anja - Kuoleman sokea piste
McGrath, Patrick - Tulisielu : tarina vallankumouksesta
Idström, Annika - Luonnollinen ravinto
Idström, Annika - Kirjeitä Trinidadiin

Kirjoja

Suosittelen lukemaan Annika Idströmin kirjoja!! Kahlasin viikossa Veljeni Sebastianin ja Sinitaivaan läpi enkä oo samanlaista liikutusta kokenut monia kirjoa lukiessa.. Hieno juttu. Mulla on lainassa myös Anna-Leena Härkösen Häräntappoase jonka jätin kesken luettuani alle 20 sivua koska se oli yksinkertaisesti niin surkea ja tylsä. 

heh..

✶ Sari sanoo: (0.29.09)
mua hävettää lukee niit mun juttui, ku huomaa miten on ollu naiivi sillon ja kuvitellu et ois jotenki epäonnistunu jos kirjottais siit et ei ookkaa jatkuvast kivaa ja hienoo tai et jos on ikävä
✶ Sari sanoo: (0.29.27)
en oo mistää negatiivisist tunteist kehannu aluks kirjottaa ku oon kelan et sit en ois onnistunu siin mun vaihto-oppilaisuudes :D

Koulua ja blogia..

Sain koko 89 sivun paketin tulostettua! Luin neljännelle sivulle asti enkä kehdannut lukea enempää, kuinka olen voinut olla niin naiivi ja typerä!! Kuvittelin oikeasti osaavani jotain espanjaksi kun sain tilattua kuumaa vettä sanakirjan avulla ja kokista hotellilta..!! aaaah!! Täytyy varmaan keskittyä lukemaan niitä juttuja siitä 6kk maassaoleskelun kohdalta kun alkaa jotain selkoa olemaan :D

Opettajien lomautukset on niin syvältä kuin voi vaan olla. Tekisi mieli kirjoittaa tulta ja tappuraa mutta telkkarista on juuri alkamassa niinkin tärkeä sarja kuin BIG BROTHER joka on mun mielestä psykologisen tutkiskelun kannalta todella mielenkiintoinen vaikka asukkaat ovatkin pääasiassa täysiä tolloja :D.

Äidinkielen 9-kurssi vaikuttaa kiinnostavalta ja toivottavasti pääsemme kirjoittamaan paljon. Psykologia on odotettua tylsempää mutta täytyy varmaan vaan asennoitua oikein. Filosofia vaikuttaa hauskalta, meillä on pieni ryhmä ja kokeen osuus kurssinumerosta tulee olemaan 40%, ja loput 60% koostuu tunnilla käydyistä keskusteluista ja niihin osallistumisesta. Aihepiirinä meillä on yhteiskuntafilosofia ja siinä päädyttiinkin heti tarttumaan niihin Kauhajoen ja Jokelan tapahtumiin. Myös psykologiassa Renny mainitsi jotain. Siinä onkin sitten kaikki meidän koululle tarjottu kriisiapu :D. Tosin, enpä usko itse ainakaan sellaista tarvitsevani sen enempää kuin kukaan muukaan, Kauhajoki on kuitenkin toisella puolella suomea eikä kosketa meitä ihan niin paljon kuin voisi kuvitella. Tai voinhan olla väärässäkin, itse ainakin olin todella järkyttynyt kun sain tapauksesta tietää. Johtunee siitä, etten ollut paikalla silloin kun Jokelassa paukkui.