Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

La Vida Loca

29. lokakuuta 2009

Viisautta

"Ja jos kaksi höperöä asuu samassa saaressa, niin he joko tietävät toisistaan kaiken tai eivät halua tietää toisistaan mitään. Todennäköisesti sekä niin että näin. Nimittäin: eivät halua tietää, koska tietävät."
-Pikku Myy

Tunnisteet:

27. lokakuuta 2009

Hammaslääkäripelkoa käsittelevä teksti poissa......

Niin. Poistin sen edellisen tekstin, sillä olin sitä kirjoittaessani todella poissa tolaltani sekä vihainen. Minun henkilökohtaisen elämäni tragediat jääköön tämän blogimaailman ulkopuolelle, sillä en myöskään jaksa puolustautua tätä kommentoineille asiassa joka on minulle niin äärettömän vaikea. Olkoot. :(

Minä ja minun äärirationaalinen ajatteluni 8).

Tunnisteet:

21. lokakuuta 2009

Mainoksia

Puhuimme tänään töissä mainoksista jotka ovat jääneet mieleen vuosien varrella. Kotona sitten selasin rakasta youtubea löytäen mm. tällaisia helmiä:










Mahtavaa !!!

Tunnisteet:

19. lokakuuta 2009

Kolumnin kirjoittamisen sietämätön vaikeus... ja muu mierda

Yritin kirjoittaa kolumnia paikallislehteen. Se on ollut minulle kohtuullisen hankalaa joka kerta, tosin aina hyvin palkitsevaa. Tällä kertaa tekstiä ei syntynyt hiestä ja kyynelistä huolimatta. Olen pitkään lohduttanut itseäni huonon itsetunnon puuskissa ajatuksella siitä että vaikken mitään muuta osaisikaan niin ainakin kirjoittaminen suht.koht. hyvin sujuu - nyt kun sekin takkuilee tuntuu ettei mitään jää jäljelle. L ei voinut eilen käsittää miksi itkin omaa surkeuttani ja sitä miten joku ihminen voikaan olla niin tavattoman keskinkertainen kuin minä. Ei mitään erityisalaa. Ei mitään erityisosaamista. Olisi kiva, jos löytyisi sellainen asia jossa voisin olla aivan ylivertainen, ja johon voisin keskittyä intohimolla ja antaumuksella. Ei pitäisi kai valittaa mutta kai minä saan omassa blogissani kertoa että miltä nyt tuntuu?

Minusta on myös todella hankalaa valita aihetta kirjoitukseeni - en nimittäin tahdo kenenkään tunnistavan itseään tekstistäni. Voisin helposti tulla loukanneeksi minulle läheisiä ihmisiä kärkevillä mielipiteilläni. Kuinka vapauttavaa olisikaan kirjoittaa juuri siitä mistä itse haluaa! Vaan kun se ei ole niin yksinkertaista.. Välitän yksinkertaisesti liikaa siitä satunko loukkaamaan jotakuta. Siis minulle tuttua ihmistä, tuntemattomista viis.

Sitä paitsi: jos olen hyvä kirjoittamaan, miksi en menestynyt paremmin äidinkielen ylioppilaskokeessa? Koska kaikki olikin vain turhaa illuusiota, ja olen kirjoittajanakin keskinkertainen? Hurraa ! Eikä minua auttanut koetilaisuudessa sekään, että osaisin esimerkiksi nyt tunnistaa tämän blogitekstin otsikossa olevan intertekstuaalisen yhteyden Milan Kunderan "Olemisen sietämätön keveys"-kirjan kanssa. Se siitä tekstitaidosta.

Seuraava masentava asia.
Minä olen mielestäni surkea englanninkielen puhuja. Ymmärrän englantia hyvin ellen jopa erinomaisesti, osaan lukea ja kirjoittaa sitä. Mutta joskus en osaa puhua englantia ollenkaan. Siksi ehkä opinkin espanjan niin nopeasti? Pakko oli kommunikoida enkä halunnut käyttää englantia. Onneksi en paljastunut, sillä meksikolaiset perheenjäsenenikään eivät englantia osanneet. Hahaa!

Englanninkielessä ovat hankalia sellaiset sanat, joissa on r-kirjain, esim. wear, swear, right, worry..... En kertakaikkiaan osaa sanoa tuota r-kirjainta. Ja minä muka oikea maailmanmatkaaja. HAH!

Ok. Ehkä vähän ylireagoin. Kyllä minua silti hävettää puhua englantia siksi etten osaa sanoa em. esimerkkisanoja täydellisesti. Puhun mieluiten espanjaa. Arriba !

Muuten. Jos paikalla ei ole muita suomalaisia paranee englanninkielentaitoni huomattavasti. En pelkää virheitä jos muut suomalaiset eivät kuuntele. Mistä johtunee?

Kaiken tämän valituksen ja surkeuden keskellä totean kuitenkin, että minulla oli tänään oikein mukava työpäivä!! Vaikka työpaikkani onkin erinomainen itsetunnonlatistaja noin muuten.

Olen myös hyvin iloinen muutamasti uudesta blogista jotka olen löytänyt, ja joita olen ryhtynyt viimeaikoina seuraamaan. Yhteen olen jäänyt suorastaan koukkuun: Bosborin rannalla

Tunnisteet: , ,

13. lokakuuta 2009

Es la emoción más directa que hay, mas no será infinita porque somos fuego en el fuego..

Tekisi mieli kirjoittaa tulenpalavia tekstejäa siitä, kuinka olen kokenut itseni kaltoinkohdelluksi erilaisissa asiakaspalvelutilanteissa. Haluaisin haukkua minua viimeksi hoitaneen hammaslääkärin ja toivoa julkisesti tämän kuolemaa - mutta lapsellistahan se olisi, eikä hän sitäpaitsi varmasti ollut ollenkaan pahantahtoinen, korkeintaan ammattitaidoton. Toinen kohtaamani tyyppi oli paikallisen verotoimiston täti, joka kohteli minua tylysti ja sai minut tuntemaan itseni täydelliseksi idiootiksi. Mutta ehkäpä hänellä oli vain huono päivä ja muina päivinä kohteleekin asiakkaitaan silkkihansikkain ja hymyillen? Enhän minä tiedä, muuta kuin sen että kyseessä on tutun tutun äiti, eli sehän on jo lieventävä asianhaara. Ihan tavallinen ihminen varmasti. Joissakin paikoissa henkilökunta ei vaivaudu edes tervehtimään asiakasta, ellei tämä itse hakeudu juttusille taikka apua pyytämään - tällöinkin saa usein tuntea tietynlaista häpeää siitä, että tulipa häirittyä ihmistä työssään. Vaan mikäs sen asiakaspalvelijan työnkuvaan kuuluikaan?

Niimpä niin. Olisin itse varmaan maailman huonoin asiakaspalvelija. Tai maailman huonoin lääkäri, sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä jne jne jne. Äidin mukaan minulta puuttuu muiden hoivaamisessa oleellinen kyky empatiaan. Se siitä.

Vielä kun keksisi, että missä sitä voisi itse olla hyvä? Ei-toivottujen ammattien ja alojen lista on pitkä, miten löytäisin jotain sinne toivottujen listalle? Karu totuus on, ettei mistään sellaisesta mitä olisi oikeasti kivaa ja mielekästä tehdä ei saa niin paljoa palkkaa, että se tyydyttäisi tällaista prinsessa-elämästä haaveilevaa. Tai no: onko kenelläkään tarjota minulle paikkaa esimerkiksi erilaisten turistirysien ja niissä tehtävien retkien ja matkojen arvioijana? Matkatoimistojen tarjoamien hotellien koenukkujana? Siis työ, jossa saa matkustaa ja tavata uusia ihmisiä, jossa saa tutustua uusiin paikkoihin, olla paljon tekemisissä ulkomaalaisten kanssa? Työ, jossa huominen ei koskaan ole samanlainen kuin eilinen? Onko ehdotuksia?

Saapas nähdä tipahtaako postiluukusta tällä viikolla pääsykoekutsua vaiko ei - turhauttaa ajatella, etten pääse ikinä kotoa pois. Älkää toki käsittäkö väärin - mikäs tässä majaillessa, ei valittamistakaan mutta alkaa tuntua että alkaisi olla jo aika. Pliis. Jotain omaa.

Tunnisteet: , , , ,

11. lokakuuta 2009

Manda una señal <3

Tätä olen kuunnellut viimeaikoina enemmän kuin mitään muuta.. Aivan ihana kaunis kappale!

Tunnisteet: ,