冬来たりなば春遠からじ - "Jos talvi tulee, kevät ei ole kaukana"

Huokaus. Tämä päivä on ollut niin kamala. En ala erikseen luettelemaan vastoinkäymisiä joita tänään on tullut vastaan mutta todettakoon vain että väsyttää rankasti ja ärsyttää että joudun mm. soittelemaan ympäriinsä saadakseni asioita sumplittua. Ja inhoan puhelimessa puhumista kaikissa muodoissaan, varsinkin jos joudun soittelemaan johonkin virallisempaan paikkaan kuten esim. pankkiin. Päälle vielä miljoona tenttiä ja raporttia, paukkuvat deadlinet, koulunkäynnin mielekkyyden totaalinen puute (oi kyllä, olen se sama joka puoli vuotta sitten oli onnellinen siitä miten oli löytänyt oman alansa!!), uusintatentit, aivan satavarmasti hylsyksi menevä markkinoinnin tentti perjantaina, työvuoro sunnuntaina vaikka minun piti mennä Haminaan juhlimaan mummin 80v-syntymäpäiviä... Kaksinaamaiset ihmiset, negatiivinen energia, yleinen ilkeys ja juoruilu, PAHAT ihmiset, tietämättömyys, kylmyys, pimeys, ikävä ja kaipuu erinäisiin paikkoihin...

Anteeksi että negistelen täällä mutta miksenpä saisi täällä blogissa ilmaista sitä että välillä näitä huonoja päiviä vaan on, jopa minulla vaikka olen normaalisti melko yleispositiivinen ihminen. No, varmasti se aurinko jo huomenna paistaa. Ja jaksan soittaa sinne pankkiin. Ja niihin muihin paikkoihin.

Tällaisina päivinä täytyy kuunnella piristävää musiikkia joka tekee välittömästi paremmalle tuulelle! Tässä muutama esimerkki piristävistä kappaleista.

Tämä on jotenkin niin liikuttava! You make me feel like I'm the only girl in the world <3

Tätä kuuntelen nykyään aina kun tunnen itseni jollain tavalla huonoksi. Olen painiskellut itsetunto-ongelmien parissa viimeaikoina kovastikin ja tämä on ollut ahkerassa kuuntelussa. Kumpa sitä vain uskoisi ettei tarvitse olla mikään super-ihminen jotta voisi olla jollekin rakas tai tärkeä. Ja että minä olen tällaisenakin varmaan ihan hyvä. Vaikea juttu.

Life is short, so learn from your mistakes, and stand behind the choices that you make. Face each day with both eyes open wide, and try to give, don't keep it all inside.. <3 Tämä ei ehkä ole sieltä piristävimmästä päästä mutta lyriikat ovat jotenkin kovin kannustavat.

Videoita ja muistoja parin vuoden takaa

Liikkistää, rakastuttaa, itkettää, nuputtaa, itkettää taas, ikävöittää, nuo ajat olivat ihania, voisinpa palata niihin edes hetkeksi takaisin! Ihanaa että olen elänyt kaiken tuon! Ihanaa että nuo kaikki ihmiset ovat olleet osa elämääni! Yrittäkääs arvata minkämaalaisia ihmisiä videolla esiintyy.

1. Mistä tulee tyttö joka sanoo suomeksi "minä rakastan sinua"?
2. Entä poika joka soittaa kitaraa?
3. Portugalia puhuvat ovat kai niin ilmiselvästi brasilialaisia että turha edes kysyä :D
4. Boca Del Rio-lippispäinen poika "que pedooo!!"?
5. "HEY NO MAMES GGGGGUEYYY DONDE ESTA MI LIBRETAAA?"-poika?
6. Cerveza por favor-paitainen poika?
7. Keltapaitainen tyttö bussin takarivillä?
8. Hänen vieressään istuva tyttö, "Sariiii te amo"
9. Punapaitainen "loulouuu, holaa"-poika (aika ilmiselvä vissiin :D)

Koska on jotenkin niin liikkistä huomata eroja esim. noissa aksenteissa. Brasilialaisilla on aika leimallinen aksentti. Ja käytös. :D

Menen ihan kananlihalle tuossa lopussa kun lauletaan tuota Mexico en la piel-kappaletta yhdessä <3! Ajatuksesta siitä kuinka eri puolilta maailmaa, erilaisista taustoista ja tarinoista tulleet ihmiset kohtasivat toisensa Meksikossa ja rakastuivat, toisiinsa ja Meksikoon. Kuinka hieno onkaan maailma!

Minulla on tällainen vihko.

Tämä vihko on vajaan parin sentin paksuinen tuhti paketti täynnä RAKKAUTTA. Rakkauden sanoja. Joka sivulla. Tämä on yksi kalleimmista aarteistani.

Rakas Marlen. Kiitos näistä kauniista sanoista ja kuvista. Ja kyllä, lupaan sanoa terveisiä kaikille suomen papitoille. Terkkuja vaan!

Rakkautta Suomen ja Ranskan välillä. Marie <3

Nancy Taiwanista. Awwww!

Tässä tuo tuolla videollakin esiintynyt juttu. Koko hommahan lähti siitä kun olimme ravintolassa syömässä, ja listalla oli "MILANESA"-jotain. Ja siitähän ne brasilialaiset sitten saivatkin idean! Mitä tänään on ruoaksi? MILANESA-FILADESA-FINLANDESA! Eläköön kaksoismerkitykset. :D

Voi rakas Jing kuinka kaipaan sinua! Jonain päivänä tupsahdan luoksesi Thaimaahan ja hukutan sinut halauksiin!

Liikkistä!! Google translatorilla aikaansaatu sauomenkielinen teksti. Rakastan sinua sisko suomi! Me siento surullinen! Ihana.

Tämä video on yksi monista läksiäisissäni kuvatuista. Minulle kuvattiin kokonainen melkein puoli tuntia kestävä kooste juhlista mutta valitsin tähän nyt vain kaksi osaa siitä sillä en usko että ketään kiinnostaa katsoa puolta tuntia minua vollottamassa :D !! Tässä kuvassa mun tukka on tuollainen siksi että olin ollut uimassa! Kyseessähän oli siis uima-allasbileet. Ja toi paita, mulle oli teetetty tollainen ja siinä oli kuvat kaikista parhaista kavereistani! Aivan ihana.

Ja sitten totuus! Näin paljon siellä minusta pidettiin ;D;D;DDD !! No ei, siis jos jollekin ei ole tuttu tämä tapa, niin Meksikossahan ensin lauletaan ja sitten puhalletaan kynttilä. Tämän jälkeen joku "keksii" aloittaa huutelun: "mooordiiiiida! mordida! mordida!" Eli haukkaus, haukkaus, haukkaus. Ensimmäinen pala kakkua pitää haukata suoraan siitä reunasta suuhun. Ja vitsikkäinä ihmisiä meksikolaiset sitten tönäisevät haukkaajan naaman sinne kakkuun. Hip hei. :D Muuten meni hyvin mutta tuota valkoista kakkua meni nenään. Siksi haukon tuossa henkeäni kuin kala.

Voi miten rakastankaan Meksikoa!

AMK-opiskelijat kaupassa

Tässä joukko AMK-opiskelijoita leikkii paikallisen robinhoodin leluosastolla puhuvalla marsulla. Ikähaarukka 20-27v. Kamalan noloa. Ja ennen kaikkea kamalan hauskaa.....

Ihan ihka ensimmäinen ja kammottava videopostaus :D

Jaahas.. Mitenköhän tämä onnistuu? Mä olen nyt tällä videolla tukka pystyssä meikittömänä silmälasit päässä enkä oikein tiedä minne katsoisin! Ja mun ääni kuulostaa kamalalta + että näpertelen kokoajan jotain kun en tiedä miten olisin videolla :( :D:D Mutta! Tässä nyt olisi tällainen. Teen joskus jonkun laadukkaamman ja jossa olisi jotain ihan oikeaa asiaakin :D

Ps. Mun suurin pelkoni tämän videon suhteen on että olisin teille lukijoille kamala pettymys tälleen "livenä" :S Mutta toivoa toki sopii ettei niin olisi...

Jos rakastat liikaa kirjoja, minä kysyn sinulta, miten käy minun kun tunnet minut kannesta kanteen?

Katsoin viikonloppuna sen paljon parjatun Jos Rakastat-elokuvan. Tai musikaalin. Tai musiikkielokuvan. Mikä se nyt olikaan. Ja se alku oli todellakin niin huono että oli lähellä etten jättänyt koko elokuvaa kesken. Onneksi en jättänyt.

Päähenkilön lapsuudesta kertova osuus oli kammottavaa seurattavaa sillä lapsinäyttelijä oli minusta melko mitäänsanomaton mutta se toki hänelle anteeksi annettakoon kun hänen osuutensa onneksi jäi niin lyhyeksi. Sitten taas kun päähenkilöä Aadaa kuvattiin lukioikäisenä oli hänen roolihahmonsa minusta niin kamala etten voinut sitä sietää. Mutta ratkaisevan juonenkäänteen jälkeen päähenkilö muuttui minusta niin ihanaksi ja miellyttäväksi että loppuelokuva olikin sitten silkkaa ihanaa! Kauniita lauluja, kauniita ihmisiä, ihana tarina.. Kaunis.

Jos Rakastat löytyy mm. ilmaiseksi FIN-TV:stä (LINKKI) ja youtubesta löytyy myös hyviä pätkiä joista saa esimakua elokuvaan.

Mm. Eppu Normaalin kappale "Joka päivä ja joka ikinen yö" on tuossa elokuvassa sovitettu ihanaksi vaikka alkuperäiskappale on aina ollut minusta kamala. Elokuvassa sen esittää Sarah Kivi jolla on ihana ääni! (Video)

Otsikkoteksti tulee elokuvan nimikkokappaleesta "Jos rakastat". Aivan ihana kappale!! Todella kauniit sanat. Senkin voi kuunnella youtubesta (Linkki).

Ja tässä vielä elokuvan musiikkivideo. Ihana. (Musiikkivideo)

Bonita cancion

ihanaa!

Silmissäin varmaankin rakkauden näät

Jos joskus joudun/pääsen naimisiin, niin haluan tämän häävalssiksi. Tämä on näytelmästä Myrskyluodon Maija, jonka olen käyny vuosia sitten äitini kanssa katsomassa Haminan kesäteatterissa. Esitys on - kuten näkyy - tehnyt suuren vaikutuksen. Ihana. Itkettää. Tosin, esittäjät ovat tässä youtuben ainokaisessa versiossa huonot, mutta menkööt.

Matkaoppaat?

Minä olen kauhunsekaisin tuntein katsonut matkaoppaita telkkarista. Olen täysin koukussa, mutta jokin siinä ohjelmassa saa sappeni kiehumaan. Tai ehkä juuri siksi katsonkin sitä?

Minä en tämän ohjelman takia KOSKAAN tahdo lähteä Deturin matkalle. Enkä varsinkaan tahdo koskaan matkustaa Alanyaan. Jos joskus matkustan Turkkiin niin suuntana on Istanbul, ja sitten voi katsella että mitä muuta kivaa sieltä löytyy. (Olen muuten joskus aikoinani Mika Waltarin "Yksinäisen miehen juna"-kirjan luettuani päättänyt matkustaa Istanbuliin heti tilaisuuden tullen!)

Koko ohjelma on minusta kauhean hassu. Siinä esitellään mukadokumentaarisesti oppaiden elämää turistirysässä - kuitenkin esimerkiksi kahdessa viimejaksossa on lähinnä jauhettu jonkun suoramyyntiyrityksen koulutustilaisuutta eikä oppaiden työtä ole seurattu juuri lainkaan. Ohjelma myös herkuttelee ihmiskohtaloilla usean jakson verran - on nähty Börjet, Sturet ja Håkanit. Aika erikoista että kaikki nämä häirikkötapaukset ovat ruotsalaisia? En hetkeäkään usko etteivätkö jotkut suomalaisetkin voisi olla yhtä onnettomia (ehkäpä ne suomalaiset sitten ovat vain kieltäneet kuvamateriaalin käytön?).

Ymmärrän toki että suurta yleisöä ei kiinnostaisi ohjelman katsominen, jos kaikki ruudussa vilahtavat asiakkaat olisivat miellyttäviä ja jos oppaiden työstä annettaisiin täysin realistinen kuva. Mutta.... Jotenkin tämä formaatti häiritsee minua.

Minä en pidä siitä miten oppaat "haukkuvat" (ehkä useimmissa tapauksissa vähän voimakas sana mutten nyt keksi muutakaan) asiakkaita selän takana. Tai ehkä minä en vain pidä siitä että sitä näytetään televisiossa? Luulevatko ne oppaat etteivät ne ihmiset jotka tietävät vilahtavansa telkkarissa muka katsoisi ohjelmaa ja näkisi jälkeenpäin kuinka heille on pyöritelty silmiä selän takana? Minulle tulee siitä asiakkaisen haukkumisesta ja vähättelystä epämukava olo. Jos minä lähden Deturin matkalle, pyörittelevätkö oppaat silmiään minun selkäni takana? Haukkuvatko he minua heti kun en ole kuulemassa? Toisaalta kuolen uteliaisuudesta - mieleni tekisi lähteä ihan paikan päälle katsomaan kuinka todellisen kuvan ohjelman näistä Deturin oppaista antaa. ;)

Ja kyllähän minä tajuan että matkaoppaillakin menee hermot asiakkaidensa kanssa, ja tiedän että he saavat vapaa-ajallaan puhua ja tehdä mitä lystäävät. Itse kuitenkin melko varmasti varoisin sanojani aika paljon jos tietäisin tv-kameran olevan minua kuvaamassa.

Minä en myöskään pidä siitä miten ohjelma alkaa: alkuspiikissä annetaan ymmärtää, että Alanya on kielitaidottomien ensikertalaisten matkakohde, joka kuskaa asiakkaat Turkkiin Pihtiputaan perukoilta?!? No ehkä minä ylireagoin. Kai siinä vaan halutaan olla hauskoja. Minä olenkin tosikko 8).

Hohh. Olikohan tässä kirjoituksessa loppujen lopuksi mitään järkeä? Tuliko pointti selväksi ollenkaan? Tässä vielä yksi klippi, jos joku on tältä ohjelmalta vielä välttynyt :).

Dame tu aire, un día mas..

Minulla on ensiviikolla ammattikorkeakoulun enimmäiset tentit. Vähän jännittää kun ei tiedä millaisia ne kokeet tulevat olemaan, mutta onneksi aina on mahdollisuus uusia jos menee pieleen ensikertalaisella. Minulle on taas tullut muutamia kysymyksiä:

Vielä yksi kysymys, minkä pituisia päiväsi on? Olen ollut nyt työelämässä jo jonkin aikaa ja nyt ollaan miehekkeen kanssa molemmat hakemassa opinahjoon jolloin tulot pienenevät kaaaauhian paljon. Ennättääkö opintojen ohella tehdä töitä lainkaan? 

Meillä suuri osa opislelijoista käy töissä työn ohella joko iltaisin tai viikonloppuisin. Kyllä siis ehtii, paljon riippuu periodista että millaisia päivät ovat. Melko paljon tulee töitä tehtäväksi myös vapaa-ajalla mutta kun ottaa alusta asti hyvän asenteen ja suunnittelee ajankäytön järkevästi niin että aikaa jää muullekin kuin työlle ja koululle niin kyllä pitäisi elämän sujua ihan mallikkaasti. Minä etsin parhaillaan töitä koulun ohelle! Toivottavasti tärppää edes joskus, mutta hankalalta vaikuttaa...

Nyt kun sä oot päässyt vauhtiin näiden 'toive postausten' kanssa, niin voitko kirjoittaa/kertoa elämästä vaihtarivuoden jälkeen? Tarkoitan tällä lähinnä RotEx -juttuja ja, että minkälaista toimintaa on vaihtarivuoden jälkeen rotareiden puolesta? 

Elämä vaihtovuoden jälkeen... Samaa kyseli eräs toinen parhaillaan vaihto-oppilasvuotta viettävä ja piakkoin Suomeen palaileva vaihtari jokin aika sitten. Voinen toki kertoa yleisestikin miltä elämä vaihtovuoden jälkeen on tuntunut, kun sitäkin on minulta kysytty.

Paluushokki oli vuoden jälkeen minulla hyvin rankka, ja luulen ettei kovin moni edes lähipiirissä tajunnut koskaan kuinka rankkaa ja vaikeaa aikaa minulla oli yli kaksi vuotta vaihto-oppilasvuoden päättymisen jälkeen. Tuntui ettei mikään ole mitään, mikään ei ollut minkään arvoista ja sitä halusi pitää vaikka väkisin kiinni siitä elämästä jonka oli jättänyt Atlantin toiselle puolelle.

Pää kapinoi jatkuvasti vastaan Suomen kylmyyttä, suomalaisuutta, suomalaisia tapoja ja suomalaista kulttuuria. Kaikki oli huonoa ja/tai väärin. Ja pahinta oli ettei kukaan ymmärtänyt mistä se johtui - eihän kukaan tiennyt kuinka ihana ja mahtava vuosi minulla oli maailman äärissä ollut. Ja totta on myös se, että vaikka kirjoittaisin siitä päivittäin ja näyttäisin kaikki mahdolliset kuvat ja videot, ei kukaan pystyisi silti ymmärtämään mistä minä puhun. Se oli aluksi hyvin musertavaa, mutta nyt voin vihdoin hyvillä mielin todeta että olen käynyt paluushokkiprosessini läpi - se on ollut vaikea ja kivikkoinen, mutta en epäile hetkeäkään etteikö se palvelisi minua sellaisenaan joskus tulevaisuudessa.

Nyt vasta suostun myöntämään (lähinnä itselleni), että Meksikossa on kaiken sen ihanan lisäksi myös hyvin paljon huonojakin puolia. Niinkuin on kaikkialla - tarkoitan tällä lähinnä sitä etten väkisin yritä maalata Meksikoa omassa ja muiden mielissä silkaksi paratiisiksi. Paratiisihan Meksiko on, mutta jokaisessa paratiisissa on aina käärmeensä ;).

Minä olin ennen Porvooseen tuloani hyvin onneton. En tiennyt minne elämä minua veisi ja mikä minun tulevaisuuteni olisi - hetken olin jo varma että minulle kävisi hassusti leipomourani kanssa: että löytäisinkin itseni vääntämästä pullaa maanisdepressiivisenä leipäkoneena eläkeikään asti. Nyt minulla on ihana ja kaunis koti Porvoossa ja mahtavia ystäviä, ja tulevaisuudensuunnitelmat tuntuvat loksahtaneen paikoilleen. Täällä on minun hyvä.

Suurin osa vaihto-oppilaista selvinnee paluushokeistaan melko vähällä, mutta sitten on näitä minunlaisiani tapauksia jotka sopeutuvat takaisin Suomeen hyvin hitaasti ja huonosti - varmasti on myös niitä jotka eivät sopeudu takaisin koskaan.

Minun piirini rotarit suomessa (en kuollaksenikaan jaksa tarkistaa piirin numeroa) järjestivät meille palanneille vaihto-oppilaille rebound-tilaisuuden jossa saimme jakaa kokemuksiamme muiden entisten vaihto-oppilaiden kanssa. Samassa tilaisuudessa meillä oli rotexista ihminen kertomassa toiminnasta johon meillä olisi mahdollisuus osallistua - kaikki me taisimme laittaa nimemme listaan jossa ilmoittaduimme uusiksi rotexeiksi, mutta luulenpa että varsinaisia rotexien hommia ovat päässeet hoitamaan vain muutamat henkilöt.

Minä yritin ilmoittautua kahteen eri tilaisuuteen avuksi, mutta minulle ilmoitettiin molemmilla kerroilla ettei minua tarvittaisi. Päätin siis lopettaa yrittämisen - jos minua ei sinne haluta, niin en myöskään sinne väkisin änkeä. Minulla on siis hyvin negatiiviset kokemukset rotexin toiminnasta. Kurjaa, mutta no can do. Heh heh. (:D) Rotexista kerrotaan kuitenkin lisää siellä rebound-tilaisuudessa. Minulla on siitä aikalailla vähän sanottavaa.

Jos sä tahdot niin

Suuret pahoittelut laiskasta blogaamisesta! Uusi kiva elämä on vienyt ihan täysin mukanaan. On ollut paljon uutta ja kivaa ja elämä rullaa tosi hienosti täällä.

Eikä minulla itseasiassa ole aikaa kirjoittaa nytkään vaikka haluaisin. Minulla on muutamat rästiprojektit tekemättä ja ranskan sanakokeeseen harjoiteltavaa. Kaikki on kuitenkin erinomaisen hyvin. Hiihtolomaviikonkin vietin Haminassa leipomossa.

Mutta on täällä Porvoossa muutama huonokin puoli:

1) parkkipaikat ja parkkipirkot. Keskustassa on maailman huonoiten parkkipaikkoja. Koulun läheisyydessä on ainoastaan 2h tai 4h parkkeja - ihmiset joutuvat kesken työ-/koulupäivän lähtemään muuttamaan aikaa parkkikiekkoon. Ja parkkipirkot tietävät, että meillä alkaa koulu klo 8:15, ja tulevat siksi heti klo 12 jälkeen kyttäämään viattomien ammattikorkeakouluopiskelijoiden autoja!!! Törkeää. Itse en ole vielä onneksi siellä päin parkkisakkoa saanut mutta lienee ajan kysymys vain.....

2) Tämä kerrostalo jossa asun on äärettömän rauhallinen. Ei mitään villejä bileitä tai muitakaan häiriötekijöitä. Muut asukkaat pysyivät taidokkaasti koloissaan hyvin pitkään. Eilen kuitenkin törmäsin kolmeen heistä. Tervehdin jokaista, mutta YKSIKÄÄN NÄISTÄ EI VAIVAUTUNUT TERVEHTIMÄÄN TAKAISIN!!! Minua niin raivostuttaa. Jos kerran samassa talossa asutaan niin luulisi voivan edes hei sanoa? Yksi vanha mies tulee minua lähestulkoon päivittäin vastaan joko rappukäytävässä tai parkkipaikalla, olen tähän asti tervehtinyt häntä joka kerta mutten kertaakaan ole saanut mitään vastausta. Eilen häneen törmättyäni en enää tervehtiyt. Olkoon.

Muuten kaikki on ihanaa edelleen. Koulu on ihanaa ja koulukaverit ovat ihania. Koulu on myös rankkaa ja joiltain osin vaikeaakin, mutta olen tyytyväinen. Haasteellisuus on ilo ;).

Pus ! Yritän "ehtiä" blogin ääreen heti kun saan tämänhetkisen ison projektini alta pois!

I want you to need me.. ihana kappale !

Mainoksia

Puhuimme tänään töissä mainoksista jotka ovat jääneet mieleen vuosien varrella. Kotona sitten selasin rakasta youtubea löytäen mm. tällaisia helmiä:

Mahtavaa !!!

Manda una señal <3

Tätä olen kuunnellut viimeaikoina enemmän kuin mitään muuta.. Aivan ihana kaunis kappale!

Abivideoita

Video meidän karmivasta abibiisistä...


...sekä yksi video penkkareiden jatkoilta Kotkan Ilon Talosta: