kaukokaipuu ja ikäkriisi

Minä taas vaihteeksi ikäkriiseilen. Ahdistaa ajatella aikuisuutta, keski-ikäisyyttä, vanhuutta, ryppyjä, vastuullista elämää, vakituista työpaikkaa, jumittumista...... Sitä ettei pian voi enää lähteä minnekään, koska on vakituista työpaikkaa, lyhyitä lomia, vähän rahaa, jotain vastuutehtäviä joita ei voi paeta, joskus ehkä lapsia, koti..................... Järkyttävää!! Ratkaisuksi kävisi "reppu selkään ja maailmalle" mutta ei sekään ilman massiivisia rahavaroja onnistu. Kaikista kamalin kuvittelemani uhkakuva tulevaisuudesta on elää jumittuneena johonkin suomalaiseen pikkukaupunkiin alkoholistimiehen kanssa, jonka kanssa viimeisin lomamatka on tehty 20 vuotta sitten ja työ on samaa päivästä toiseen (vrt. liukuhihna).

Ja minä kun olen niin "jokainen on oman onnensa seppä"-ajattelija. Kyllä näitä kauhistuttavia hetkiä silti tulee. Järkytys. haluan herätä aamulla tietämättä mitä päivä tuo tullessaan. Haluan lähteä - ja tulla takaisin, haluan kokea aina uudelleen sen tunteen kun tulee kotiin ja kuinka sitä osaa pitkän erossaolon jälkeen taas arvostaa eri tavalla. Haluan nähdä maailman.

!!!!!!!!!!!

Camarón

Kommentteihin tuli pyyntö, että kertoisin enemmän työpaikastani. Kerronpa siis jotain..

Työpäiväni alkaa normaalisti klo 6 aamulla, perjantaisin klo 5:30 ja joskus erikoispäivinä eri aikoihin, kuten juhannuksena klo 4:30. Olen silti viimeinen työhön saapuva - muut aloittavat yleensä vieläkin aikaisemmin. Työpisteelläni meitä on vaihtelevasti 3-6 ihmistä päivittäin. Aamu alkaa munkkipossulla ja lihapiirakalla - lihapiirakkaa valmistetaan n. 500-1200kpl päivästä riippuen heti aamusta. Tämän jälkeen vuorossa ovat 700-1000 riisipiirakkaa ja 600-1000 perunapiirakkaa. Loppupäivän aikana valmistamme 1-12 erilaista viinerisatsia (1-12 taikinaa, yhdessä taikinassa on mm. 18 munaa, 3-3,6l vettä, 300g hiivaa ja 500-700g sokeria, voitte päätellä taikinan koon) ja taas päivästä riippuen manteli- tai kanelipitkoja, korvapuusteja tai muuta vastaavaa. Päivä loppuu n. 300 (?) lihapiirakan, ja 165 munkkipossun valmistamisella. Työ on kivaa ja työkaverit mukavia :). Edellä mainitsemieni tuotteiden lisäksi meillä valmistetaan konditoriatuotteita ja leipää.

Tänään tein mahtavan löydön ! Ollessani ruokakaupassa bongasin BABAR-DVD-BOXIN!!! Ostin sen siltä seisomalta <3.

Kotiin tultuani tein katkarapupiirakkaa, nam nam.

Jätä pelko taaksesi tänään

Jätä pelko taaksesi tänään 
Ukkonen tärisyttää tannerta, mä pakenen 
Turha kultani pelätä on, pelätä ikävää 
Turha sellaista pelätä on, pelätä elämää.

- Maj Karma; Ukkonen

Synttärittt

Syntymäpäivät menivät töissä, eikä tuntunut ollenkaan siltä kuin olisi ollut kesäkuun 17. - lämpötila keikkui siin 6-10° asteessa ja satoi vettä. Töihin tekemäni dooley's-kakku meni kaikki ja monet kehuivat hyväksi! Illalla meillä kävi L:n perhe ja pari omaa kaveria kylässä, ei mitään sen kummallisempaa. Lahjat joita sain, olivat aivan ihania !

Sain lisää serranon perhe-dvdbokseja ! Nyt minulla on jo melkein ne kaikki ;) Joululahjaksihan sain 3 ensimmäistä tuotantokautta..


Sain tällaisia IHANIA muumi-laseja ! Vannoutuneena muumi-fanaatikkona olen näihin täydellisen rakastunut.



L toi tähtisadetikkuja ja hammasharjan + suklaata. (Saattaa kuulostaa hassulta, mutta näillä on tarinansa! <3)

 

L toi myös tällaisen kukkapusikon! Ihana !


Myös tällainen IHANA kukka tuli, tietääkö kukaan tämän lajiketta?


SILMÄNYMPÄRYSVOIDETTA, kiitos äiti...


Ihana pehmolelu pikkusiskolta!


(ex-)Sinkkutytön salatut elämät-paketti, sisältää kaikkea ihanaa kasvonaamioista jalkakylpyiin ja törrötissitestereihin! Mahtava!



Ja vielä parit marimekot L:n äidiltä.


Suuri pettymys minulle oli retki ALKOon. Vartavasten lähdin siis ostamaan jotain, jota en olisi aiemmin saanut ostaa - päädyin jägermeisteriin. EIKÄ SE KASSASETÄ EDES PYYTÄNYT MINUA NÄYTTÄMÄÄN HENKILÖLLISYYSTODISTUSTA. P-e-t-t-y-m-y-s!

Tänään olin töissä puoli viidestä iltapäivään, ja nukuin sikeät päiväunet heti kotiin päästyäni. Juhannus ei kiinnosta, L lähtee omien kavereidensa kanssa jonnekin, jonne en halua lähteä mukaan. Viettänen siis juhannuksen kotona katsellen serranon perhettä - ja onhan minulla tuo 100ml:n jägermeister jos päätän hurjaksi ryhtyä...............

Kuvia puhelimesta

Tutkiskelin puhelintani, ja päädyin siirtämään siitä kuvat koneelle. Sieltä löytyi mm. tällaista..

Leipuri hiiva - kuvia työpaikaltani työasu päällä.

Pannukakkua..

Rahka-raparperipiirakkaa

Omena-raparperi-mansikka-vadelma-viinimarjapiirakkaa..........

Huomiseksi (20v, voi ei!) aion leipoa kaksi dooley's-kakkua (toisen töihin, toisen kotiin illaksi) ja yhden rahka-raparperipiirakan. En sen kummempia

Bolsassss bolsasss vanidaaaaad !

Anteeksi jo etukäteen, että sorrun taas tällaiseen pinnallisuuteen, mutten millään malta olla kertomatta eräästä minulle hyvin ominaisesta piirteestä - HIMOSTA KÄSILAUKKUIHIN !! Minulla on niitä kasoittain ja pinoittain pitkin poikin lojumassa ja ostan niitä jatkuvasti lisää.

Tässä kuvassa kaikkein rakkaimmat ja käytetyimmät laukkuni..

Vasemmassa yläkulmassa näkyvä ruskea laukku on Mexico Cityn lentokentältä. Sen vieressä oleva vähän suurempi olkalaukku on Only-merkkinen ja ostettu samannimisestä kaupasta. Siniset laukut ovat Tommy Hilfigeriä, samoin punainen oikeassa alakulmassa. Suurempi punainen laukku on "converse" - tosin vain halpa kopio jostain meksikolaisesta halpahallista, kun oli pakko löytää joku hätävaralaukku :D. Vasemmassa alakulmassa näkyvä hopeinen laukku on Meksikosta tuotu, ylioppilasjuhlia varten ostamani Lizz Minelli. Keltainen ja valkoinen ovat uusimmat, esprit-merkkiset laukkuni ja kaikkein ihanimmat <3

Tommyt

Tätä valkoista laukkua olin katsellut jo moneen otteeseen Espritin kaupassa, ja lauantaina ostin sen vihdoin tarkan harkinnan jälkeen ja sadoista tyhjistä "ei enää yhtään käsilaukkua"-lupauksista huolimatta, eikä kaduta yhtään !

Toppatakki kesäkuussa?

Vanhenen ensiviikolla. Täytän 20. Kauhistus. Viimeistään 21-vuotiaana aion lopettaa ikääntymisen kokonaan. Ok?

Minulle naurettiin tänään töissä, kun kerroin tulleeni jälleen aamulla töihin toppatakki päällä ja villasukat jalassa - olen siis niitä, joilla on aina kylmä ja jotka palelevat silloinkin, kun normaalit ihmiset kulkevat shortseissa ja t-paidoissa. Siirryn yleensä viimeistään elokuussa villapaitaan, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun olen joutunut käyttämään toppavaatteita vielä näin lähellä juhannusta. Ärsyttää.

Työpäivä tuntui kestävän tänään kauemmin kuin kaikki työpäivät yhteensä. Olin nukkunut hyvin ja tarpeeksi, mutta olin siitä huolimatta niin väsynyt, etten varmaan olisi edes huomannut vaikka olisin upottanut käteni tulikuumaan perunamuussiin. Unohdin myös eväät aamulla keittiön pöydälle.. Enhän minä leipomossa nälkään kuole ilmankaan, mutta kun kerrankin minulla OLISI OLLUT jotain eväitä mukaan otettavaksi, jätin ne kotiin..... Sekin on ärsyttävää!!

Oiskohan päiväunien aika................

Niilo, prinssini

Minulla on pieni koira. Rakastan sitä yli kaiken. Mutta en silti tunnusta että hemmottelisin sitä..

Tässä Niilon vaatenaulakko..

Chivas (meksikolainen jalkapallojoukkue)-paita, talvihaalari ja huomioliivi, sekä alemmassa kuvassa chivas-paidan alle piiloon jäänyt superdog-paita jossa VIITTA !!

Niilon tämän päivän herkut.. Hampaita hoitava krokotiili-luu, siannahkaluu sekä tollanen kenkäluu <3.

Ostin Niilolle tänään uuden kaulapannan ja nimikyltin siihen, ihanaa.

Kukapa tällaista pientä karvaturrikkaista voisi vastustaa? 

Tässä kuvassa Niilo 8vko, nyt jo 3v, eli "iso poika".. En oikeasti ole mikään fanaattinen koiraihminen, mutta NIILO...

Elämää ja tulevaisuutta?

Leivoin perjantaina raparperi-mansikka-vadelma-omena-piirakkaa. Hyvää. 

Helsingin yliopiston pääsykokeet olivat keskiviikkona. Kävin siellä lähinnä huomaamassa, kuinka olin eksynyt täysin väärään paikkaan ja että politiikka ei sittenkään ole "se juttu". Aineistona oli 8 sivua pitkä hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma vuodelta 2006, ja vaikka aihe tietyllä tavalla kiehtoo ja on mielenkiintoinen, ei kyseisenlaisten tekstien lukeminen ja analysoiminen koko loppuelämää kiinnosta. Tietyllä tavalla olen tyytyväinen, että tämä selkisi jo näin aikaisessa vaiheessa ja että nyt olen vapaa tekemään jotain mitä oikeasti haluan. Silti tunnen olevani jonkinlainen pettymys ympärillä oleville ihmisille, tuntuu että minulta on odotettu jotain muuta kuin mihin itse lopulta tähtään? Tai sitten vain kuvittelen. 

Olen viimepäivinä tutkinut netistä erilaisia vaihtoehtoja tulevan vuoden varalle, tässä muutamia:

- Matkaoppaan hommia euroopassa?

- Vapaaehtoistyötä Ecuadorissa?

- Täydennyshaku?

- Muuta?

Matkaoppaan hommat kiinnostavat paljon, vaikka työ kuulemma onkin todella rankkaa. Finnmatkoille alkaa matkaopas-haku heinäkuussa - tjäreborg edellyttää vähintään 21 vuoden ikää ja aurinkomatkoilla oli joku muu kompastuskivi. 

Vapaaehtoistyötä Ecuadorissa ehdotti Anni kommenteissa - innostuin ja kiinnostuin heti. Ecuador kiehtoo valtavan paljon, mutta vapaahetoistyö kuulostaa kalliilta. Täytyy miettiä, tämän vaihtoehdon kuitenkin on tyrmännyt jo useampi henkilö.........

Täydennyshaku nyt syksyllä. Ihan mahdollinen vaihtoehto, mutta suurempi polte on ulkomaille ja haluaisin hyödyntää tämän välivuoden tekemällä jotain "erilaista"?

Mitä se muu voisi olla? Au pairiksi lähtö on tietysti yksi vaihtoehto mutta... Olen vähän epävarma miten pärjäisin lasten kanssa. Onko muita ehdotuksia?

Se mekko

Yleisön painostuksesta vielä kokonaisvaltaisempi kuva mekosta ;).

Lento-onnettomuuksia ja ylppäreitä

Olen hirvittävän järkyttynyt tästä maanantaisesta lento-onnettomuudesta! Katsoin tv-uutisia itku silmässä miettiessäni koneessa olleiden läheisiä, jotka odottavat rakkaitaan kotiin tai edes jotain tietoa heistä. Leikin usein pienenä Cast Away- ja Robinson Crusoe-tyylisiä leikkejä; yritin tahallani eksyä metsään, jotta joutuisin pärjäämään luonnon armoilla yksinäni. Nämä leikit tulivat mieleeni, kun mietin mahtoiko tuosta onnettomuudesta kukaan selvitä ja ajautua autiolle saarelle..... Tyyliin Lost?

Lauantaiset ylppärit on nyt tosiaan juhlittu, ja "elämä siintää edessä". Sen suhteen tunnen olevani täysi pettymys kaikille ja ahdistun ihmisten kysellessä jatkosuunnitelmista. Olin myös järkyttävän pettynyt kouluni lakitusseremoniaan - juhlapuheet eivät liikuttaneet (vaikka minä liikutun normaalisti jopa katsoessani salkkareita!!) ja lähinnä odotin ärsyyntyneenä tilaisuuden päättymistä. Juhlassa oli myös paljon mielestäni epäolennaista, sillä itse en välitä mistään ylitaiteellisista musiikkiesityksistä ja vielä vähemmän voin sietää "seurakunnan tervehdyksiä" jolla on mielestäni erittäin vähän tekemistä ylioppilaaksi pääsyn kanssa??? Rehtorin juhlapuhe tuntui olevan suunnattu riemuylioppilaille ja keskittyi LAMAAN??? Mitä?? Noh, eipähän tarvinnut pyyhkiä valuneita meikkejä poskilta. 

Juhlaosuus täällä kotona meni erittäin hyvin - vieraita oli sopivasti, aurinko paistoi ja sain ihania lahjoja. Ja minulla oli se IHANA Meksikosta tuotu juhlamekko.. Ei ollut kenelläkään samanlaista ;).

Kattaus oli toiveeni mukaisesti vaaleanpunainen..

Tein Dooley's-kakkua taas, tällä kertaa tuli onnistuneempi !

Tässä kuvassa näkyvät pienesti ihanat kynnet, jotka piti valitettavasti sunnuntai-iltana repiä pois (minulla ei saa töissä olla pitkiä kynsiä).