Dame tu aire, un día mas..

Minulla on ensiviikolla ammattikorkeakoulun enimmäiset tentit. Vähän jännittää kun ei tiedä millaisia ne kokeet tulevat olemaan, mutta onneksi aina on mahdollisuus uusia jos menee pieleen ensikertalaisella. Minulle on taas tullut muutamia kysymyksiä:

Vielä yksi kysymys, minkä pituisia päiväsi on? Olen ollut nyt työelämässä jo jonkin aikaa ja nyt ollaan miehekkeen kanssa molemmat hakemassa opinahjoon jolloin tulot pienenevät kaaaauhian paljon. Ennättääkö opintojen ohella tehdä töitä lainkaan? 

Meillä suuri osa opislelijoista käy töissä työn ohella joko iltaisin tai viikonloppuisin. Kyllä siis ehtii, paljon riippuu periodista että millaisia päivät ovat. Melko paljon tulee töitä tehtäväksi myös vapaa-ajalla mutta kun ottaa alusta asti hyvän asenteen ja suunnittelee ajankäytön järkevästi niin että aikaa jää muullekin kuin työlle ja koululle niin kyllä pitäisi elämän sujua ihan mallikkaasti. Minä etsin parhaillaan töitä koulun ohelle! Toivottavasti tärppää edes joskus, mutta hankalalta vaikuttaa...

Nyt kun sä oot päässyt vauhtiin näiden 'toive postausten' kanssa, niin voitko kirjoittaa/kertoa elämästä vaihtarivuoden jälkeen? Tarkoitan tällä lähinnä RotEx -juttuja ja, että minkälaista toimintaa on vaihtarivuoden jälkeen rotareiden puolesta? 

Elämä vaihtovuoden jälkeen... Samaa kyseli eräs toinen parhaillaan vaihto-oppilasvuotta viettävä ja piakkoin Suomeen palaileva vaihtari jokin aika sitten. Voinen toki kertoa yleisestikin miltä elämä vaihtovuoden jälkeen on tuntunut, kun sitäkin on minulta kysytty.

Paluushokki oli vuoden jälkeen minulla hyvin rankka, ja luulen ettei kovin moni edes lähipiirissä tajunnut koskaan kuinka rankkaa ja vaikeaa aikaa minulla oli yli kaksi vuotta vaihto-oppilasvuoden päättymisen jälkeen. Tuntui ettei mikään ole mitään, mikään ei ollut minkään arvoista ja sitä halusi pitää vaikka väkisin kiinni siitä elämästä jonka oli jättänyt Atlantin toiselle puolelle.

Pää kapinoi jatkuvasti vastaan Suomen kylmyyttä, suomalaisuutta, suomalaisia tapoja ja suomalaista kulttuuria. Kaikki oli huonoa ja/tai väärin. Ja pahinta oli ettei kukaan ymmärtänyt mistä se johtui - eihän kukaan tiennyt kuinka ihana ja mahtava vuosi minulla oli maailman äärissä ollut. Ja totta on myös se, että vaikka kirjoittaisin siitä päivittäin ja näyttäisin kaikki mahdolliset kuvat ja videot, ei kukaan pystyisi silti ymmärtämään mistä minä puhun. Se oli aluksi hyvin musertavaa, mutta nyt voin vihdoin hyvillä mielin todeta että olen käynyt paluushokkiprosessini läpi - se on ollut vaikea ja kivikkoinen, mutta en epäile hetkeäkään etteikö se palvelisi minua sellaisenaan joskus tulevaisuudessa.

Nyt vasta suostun myöntämään (lähinnä itselleni), että Meksikossa on kaiken sen ihanan lisäksi myös hyvin paljon huonojakin puolia. Niinkuin on kaikkialla - tarkoitan tällä lähinnä sitä etten väkisin yritä maalata Meksikoa omassa ja muiden mielissä silkaksi paratiisiksi. Paratiisihan Meksiko on, mutta jokaisessa paratiisissa on aina käärmeensä ;).

Minä olin ennen Porvooseen tuloani hyvin onneton. En tiennyt minne elämä minua veisi ja mikä minun tulevaisuuteni olisi - hetken olin jo varma että minulle kävisi hassusti leipomourani kanssa: että löytäisinkin itseni vääntämästä pullaa maanisdepressiivisenä leipäkoneena eläkeikään asti. Nyt minulla on ihana ja kaunis koti Porvoossa ja mahtavia ystäviä, ja tulevaisuudensuunnitelmat tuntuvat loksahtaneen paikoilleen. Täällä on minun hyvä.

Suurin osa vaihto-oppilaista selvinnee paluushokeistaan melko vähällä, mutta sitten on näitä minunlaisiani tapauksia jotka sopeutuvat takaisin Suomeen hyvin hitaasti ja huonosti - varmasti on myös niitä jotka eivät sopeudu takaisin koskaan.

Minun piirini rotarit suomessa (en kuollaksenikaan jaksa tarkistaa piirin numeroa) järjestivät meille palanneille vaihto-oppilaille rebound-tilaisuuden jossa saimme jakaa kokemuksiamme muiden entisten vaihto-oppilaiden kanssa. Samassa tilaisuudessa meillä oli rotexista ihminen kertomassa toiminnasta johon meillä olisi mahdollisuus osallistua - kaikki me taisimme laittaa nimemme listaan jossa ilmoittaduimme uusiksi rotexeiksi, mutta luulenpa että varsinaisia rotexien hommia ovat päässeet hoitamaan vain muutamat henkilöt.

Minä yritin ilmoittautua kahteen eri tilaisuuteen avuksi, mutta minulle ilmoitettiin molemmilla kerroilla ettei minua tarvittaisi. Päätin siis lopettaa yrittämisen - jos minua ei sinne haluta, niin en myöskään sinne väkisin änkeä. Minulla on siis hyvin negatiiviset kokemukset rotexin toiminnasta. Kurjaa, mutta no can do. Heh heh. (:D) Rotexista kerrotaan kuitenkin lisää siellä rebound-tilaisuudessa. Minulla on siitä aikalailla vähän sanottavaa.

Vaihtarijuttuja taas.. vastauksia kommentteihin ja muuta

Kammottavaa, tunnen laiminlyöneeni uskollista lukijakuntaani joka tätä menoa varmasti vielä hylkää minut. ;) Minulla välähti hetki sitten että olen saanut parikin kommenttia, joissa pyydettiin kertomaan esim. vaihtovuoden kustannuksista jne. enkä ole vielä kirjoittanut siitä aiheesta mitään !

"olis kiva kuulla siitä, miten sait vanhempasi suostuteltua vaihtoon.. ja mistä rahat? ja seki toki kiinnostais, kuinka paljon vuosi tuli kustantamaan? ilman omia ostoksia tietenkin :D"

Vanhempiani ei tarvinnut suostutella lainkaan. Isosiskoni oli ollut vaihto-oppilaana jo aikoinaan ja suostuttelutyö oli tehty jo aiemmin + vaihtovuoden positiiviset vaikutukset olivat näkyvissä ihan lähellä. Minulle tämä osuus vaihdosta oli siis helppo, vanhempani suorastaan kannustivat minua hakemaan ohjelmaan ja ostivat minulle joululahjaksi punaisen matkalaukun joka sitten matkasikin seuraavana kesänä kanssani Meksikoon.

Kustannukset suomen Rotaryn kautta ovat minimaalisen pienet: suurimmiksi pakollisiksi kustannuksiksi tulevat mieleeni..

- järjestelymaksu (250€)

- rotary-takki (mitä se maksoi?? ei mitään hajua mutta ei kallis)

- vakuutukset

- viisumi (72€)

- lennot (Helsinki-Mexico City-Helsinki 1500€, Mexico city - Minatitlan 120€, host-perheeni maksoi vuoden lopussa lentoni Minatitlan-Mexico city).

- orientaatioleiri Mexico cityssä (kolmisensataa dollaria, sisälsi ateriat, retkiä, mahtavan hotellin kaupungin keskusaukiolla sekä tukea ja turvaa lentomatkoilla ja ensimmäisinä päivinä.)

Kustannukset riippuvat paljon siitä minne asti on menossa, minun lentolippuni oli voimassa vuoden lähtöpäivästä, ja sain valita paluupäivän mieleni mukaan - tällaiset lentoliput taitavat olla niitä economy-luokan kalleimpia mutta ehdottomasti paras ratkaisu vaihto-oppilaalle. Esimerkiksi euroopassa lentoliput ovat halvempia ja kustannukset pienentyvät tältä osin (ainakin aluksi, on myös hyvä ottaa huomioon maan yleinen hintataso sillä vaikka maahan lentäminen olisikin halpaa voi siellä asuminen olla kallista ja lopulta rahaa menee ihan yhtä paljon kuin jos olisikin lähtenyt jonnekin kauemmas. Paljon riippuu maasta.)

Rotary järjestää vuoden aikana myös retkiä, joille voi halutessaan osallistua. Meksikossa yleisin retki on ruta maya, ja sille osallistuvat lähes kaikki. Miedän piirimme järjesti kaksi rutaa, Ruta Mayan sekä Ruta Colonialin, enkä todellakaan suosittele kenellekään jäämistä pois näiltä vaihtarien yhteisiltä matkoilta. Ikinä. Missään tapauksessa. Näiden matkojen arvo on paljon suurempi kuin mitä rahassa voi mitata.

Retket: (sisältävät majoituksen, sisäänpääsyt turistikohteisiin sekä ruokailun.)

Ruta Maya n. 800 usd, (kesto n. 2vko)

Ruta Colonial n. 550€ (kesto n. 2vko)

Ruta Tajin 0€ (kesto alle vko)

Encuentro Nacional de Zacatecas n. 400 usd (kesto 5 pvä)

Tervetuliaisjuhla Tuxtepec 0€, (kesto n. 1 vko)

Tapaaminen Veracruz 0€

Piirikonferenssi Veracruz 0€

En oikeasti edes muista (hälyttävää!!) kaikkia näitä rotaryn järjestämiä juttuja, kaikki pakolliset olivat meille maksuttomia ja klubit maksoivat kuljetuksen kohteisiin. :)

Joitakin kuluja voi aiheutua jos vaihto-oppilas joutuu itse kustantamaan koulupuvut, kirjat jne. Minulla oli sellainen perhe joka totesi heti kättelyssä kohtelevansa minua kuin omaa tytärtä joten sain koulupuvut sunmuut itselleni ilmaiseksi. Kirjojahan ei ollut minun koko koulussani koskaan nähtykään, joten niihinkään ei palanut rahaa.

Tällä tavalla summaten vaihtovuosi voi vaikuttaa kalliilta jutulta mutta sen arvoa ei - ihan OIKEASTI - voi rahassa mitata. Nykyisessä rahan pyörittämässä maailmassa voi kuulostaa kornilta todeta rahan olevan vain rahaa, mutta itse ainakin rahakirstun päällä istumisen sijaan käytän mieluummin rahani johonkin sellaiseen josta saamani muistot kulkevat mukanani läpi elämän.

Puspus. :)

edit!

Pengoin hiukkasen tuotta meksikonaikaista blogiani, ja löysin tällaisia erityisiä sivuja:

Ruta Mayan ohjelma

Kuvia suomi-esitelmästäni

Kuvia valmistajuaisista

Ensimmäisen perheeni esittely

Toisen perheeni esittely

Viimeinen koulupäiväni

kulttuurishokin pohdintaa ja vaihtarijuttuja

Sain n. kuukausi sitten tällaisen kommentin:

"Itse olen lähdössä meksikoon vaihtoon todennäköisesti seuraavan lukuvuoden jälkeen ja olisi todella mielenkiintoista lukea jonkinlaisia "yhteenvetoja" vuodesta nyt kun olet asustellut Suomessa jo kohta vuoden vaihtarivuoden jälkeen. Esimerkiksi olisi mukava lukea mitä olisit tehnyt vaihtovuodessasi toisin, mitä olisit halunnu tehdä, mitä asioita olisit jälkeenpäin ajateltuna jättänyt tekemättä.. Kadutko mitään vuodestasi? Toinen kiinnostava asia olisi jonkinlainen yhteenveto siitä, mitä vaihtonlähtijän tulisi miettiä etukäteen, mihin asiohin varautua jo Suomessa ennen vaihtoonlähtöä tms."

Nyt minulla on viimein aikaa vastata tähän!

Mitä olisin tehnyt toisin/jättänyt tekemättä?

- En varmaan loppupeleissä olisi tehnyt mitään toisin - ellen sitten olisi pyrkinyt kiertelemään enemmän ympäri Meksikoa. Loppujen lopuksi tutustuin kuitenkin huomattavan suureen osaan Meksikosta, ja tunnen enemmän maata kuin monet paikalliset joten tuskin loppujen lopuksi tätäkään. Olisin tietysti jättänyt laukkuni hotellille sinä iltana kun se varastettiin, jos olisin etukäteen tiennyt sen kohtalosta ;).

Mitä olisin halunnut tehdä?

- Olisin halunnut jäädä Meksikoon viisumin umpeutusmispäivään asti. Palasin 2 viikkoa ennen viisumini umpeutumista, ja vaikka 14 päivää tuntuu vähältä ottaen huomioon että oleskelin maassa vuoden, on 14 lisäpäivää vaihto-oppilaalle kuitenkin paljon. Asioita joita haluaisin Meksikossa tehdä on rajattomasti ja siksi on vaikea arvioida mitä olisin halunnut tehdä nimenomaan vaihtovuoteni aikana.

Kadunko mitään?

- Vuoden alussa pahimman kulttuurishokin kourissa kyllä "kaduin" syvästi valintaani lähteä maahan josta en tiennyt mitään tai jonka kieltä en osannut, mutta kielen tarttuessa nämäkin tunteet unohtuivat. En kadu sitä, että lähdin joskus vaihto-oppilaaksi, en kadu että valitsin Meksikon, en kadu mitään mitä tein tai mitä koin.

Mitä vaihtoon lähtevän tulisi miettiä etukäteen ja mihin olisi hyvä valmistautua jo Suomessa?

- Maasta riippumatta vaihto-oppilaaksi lähtevän tulisi mielestäni olla mahdollisimman tietoinen siitä, että kulttuurishokki iskee aina jollakin tavalla. Jotkut kärsivät vähemmän, jotkut - kuten minä - kärsivät paljon. On hyvä tietää jo etukäteen suurin piirtein kulttuurishokin vaiheet ja oireet, sekä vain kylmästi hyväksyä se, että alkuvuodesta itkettää ja harmittaa. On myös hyvä muistaa, että vaihtovuotta kestää vain sen vuoden, eikä sitä aikaa saa koskaan takaisin. Suomeen ei ole kiire - täällä on kyllä aikaa syödä fazerin sinistä ja saunoa vaikka koko loppuelämä. Suurin osa maailman ihmisistä ei koskaan koe mitään vastaavaa, monet ihmiset eivät ole koskaan edes käyneet ulkomailla - ei siis auta roikkua kahden maailman välillä internetin välityksellä ja huomata vuoden lopulla että "hups, istuin koko vuoden sisällä mesettämässä Suomeen." Ilo irti!

!! Huomautan tässä välissä, että kirjoitan oman kokemukseni pohjalta keskittyen lukio-ikäisten vaihto-oppilasohelmiin. Tällöin kohdemaassa tulevaa vaihtaria odottaa perhe ja valmis turvaverkko, kouluasiat on hoidettu valmiiksi ja järjestö järjestää erityisiä matkoja. Tilanne on siis erilainen, kuin yliopistovaihdossa !! 

Ennen vaihtoon lähtöä on mielestäni ehdottoman tärkeää varautua jo etukäteen siihen, että host-perhe nyppii. On hyviä host-perheitä, mutta täydellisiä perheitä ei ole - ei Suomessa eikä ulkomailla. Ei auta, maassa maan tavalla eli vaihto-oppilas sopeutuu perheen tapoihin eikä päinvastoin. Kiukuttaa, mutta kiukuttakoon - kärsivällisyys kuitenkin palkitaan ja vuoden jälkeen on helppo palata takaisin kun välit ovat kunnossa. En suosittelisi perheenvaihtoa kovin heppoisin perustein, toisaalta sietämättömään perheeseenkään on turha jäädä pilaamaan ainutlaatuista vuottaan. Osa perheongelmista menee kuitenkin varmasti varsinkin alussa kulttuurishokin piikkiin.

Nyt kun kirjoitin tuosta kulttuurishokista muistui mieleeni, että ennen vaihtoon lähtöäni (eli n. 2 vuotta sitten, kääk!) luin jostain, että monesti sosiaaliset, puheliaat ja avoimet ihmiset kokevat kulttuurishokin pahempana kuin ujot ja hiljaiset. Tämä nauratti minua silloin, enkä tainnut oikein ymmärtää että miksi olisi näin - luontevaahan olisi että ujot ja hiljaiset kärsisivät enemmän kuin sosiaaliset. Jälkeenpäin ajateltuna tuossa taitaa kuitenkin olla jotain perää. Sosiaaliset ihmiset ovat hyvin tottuneita puhumaan, harrastamaan small talkia ja olemaan huomion keskipisteenä, ja heillä on laaja sosiaalinen verkosto johon turvautua vaikean tilanteen edessä. Uudessa maassa asetelmat muuttuvat eikä turvaa saakaan enää mistään, sillä sosiaalista verkostoa ei uudessa asuinpaikassa vielä ole. Ujot ja hiljaiset ihmiset taas ovat tottuneet käsittelemään enemmän asioita itsekseen, eivätkä siksi ehkä kärsi niin paljoa sosiaalisten kontaktien vähyyden vuoksi. Aika karkeita yleistyksiä mutta pointti varmaan tuli selväksi. 

Turun yliopiston nettisivuilta löytyi tällainen karkeahko jaottelu kulttuurishokin vaiheista: LINK.

Mitäköhän vielä.. Unohdinko jotain tärkeää? Pitäisikö jotain tarkentaa?

Adiós Andrew!

Andy lähtee pian pois Suomesta. Se on hirveää. Kauheaa. Musertavaa. Annoin lahjaksi Suomen lipun, johon olin kirjottainut yhden vaihtarilaulun. 

Ihanaa!

Pitäisi kirjoittaa..

1) juttu reimariin

2) 2 filosofian esseetä

3) äidinkielen essee

ja vielä kun ehtisi blogia päivittää!

Katsoin karhuveljeni kodan joka oli kuten tavallista aivan ihana ja kyllä taas itketti! voi ei. Nyt syön suklaarusinoita ja haaveilen kokiksesta. Eilen oli hauskaa, pitkästä aikaa oikein kunnolla ja olen oikein tyytyväinen ja iloinen. Elämä alkaa vähitellen taas tuntua joltain! Olen myös onnellinen koska meksikon rotary-klubini sihteeri vastasi sähköpostiini ja lähetti ihania kuvia ja ehdotti että ryhtyisin klubin "ulkomaankirjeenvaihtajaksi" ja lähettäisin aina "en vez en cuando" eli silloin tällöin raportteja siitä kuinka elämä täällä sujuu ja mitä on tapahtunut. Ihanaa!!

Partaharju Rotary Rebound-Meeting..

Viikonloppu tuli vietettyä Partaharjulla piirimme palanneiden vaihto-oppilaiden kanssa. Ajallisestihan tuo leiri olisi voinut kestää vaikka viikon; yhtenä päivänä olisi voitu käsitellä yhtä aihetta ja toisena toista (päivä 1: host-perheet, päivä 2: koulu, päivä 3-4: matkat.. jne :D) sillä puhuttavaa oli paljon!! Kukaan meistä tuskin koskaan väsyy puhumaan vaihto-vuodestaan, ja on ihan erilaista puhua sellaiselle joka ymmärtää ne tunteet ja kokemukset joita itse käsittelee. Siellä pääsi sanomaan sellaisia asioita, joita ei koskaan voisi lausua julki missään muussa ympäristössä. Oikeastaan en ollut tainnut aiemmin edes huomata kuinka hyödyllistä niiden kaikkien tunteiden ulos tuominen onkaan, ja viikonloppu olikin huomattavan avartava mutta samalla hyvin surullinen. Myös tässä piirissä nyt vaihto-oppilaiksi tulleet ulkomaalaiset olivat kokoontuneet partaharjulle, ja heidän pelatessaan sählyä huomasin, että vaikkei kukaan juuri osannut ko. peliä pelata, heillä oli hirveän hauskaa. Se sai minut muistamaan, kuinka meilläkin Meksikossa oman piirin vaihtareiden kesken aktiviteetti saattoi olla mikä tahansa maan ja taivaan väliltä, ja SILTI meillä oli hirveän hauskaa - vain koska olimme yhdessä. Tämä yhdistettynä vaihtareiden koheltamisen katseluun saivat minut ajoittain suremaan sitä mikä minulta on jo ohi.

Hauskaa oli myös huomata kuinka me palanneet vaihtarit puhuimme kohdemaistamme, esim. "meillä veracruzissa on..", "me tolucalaiset..", "kotona meksikossa" jne. :D Oli ihanaa nähdä kuinka se, että kokemukset olivat kullakin yksilöllä erilaiset kohdemaastakin riippuen, mutta silti läpi paistoi tietynlainen samankaltaisuus ja yhteenkuuluvuus. 

paluumatkalla suunnittelin hienosti, kuinka kirjoittaisin kaikki ne tunteet ja tpahtumat ylös, mutta nyt väsyttää paljon. Päiväunet tuskin olisivat mikään kovin huono idea..