Her mind is made!

She’s got her ticket, I think she is gonna use it, I think she is going to fly away. No one should try and stop her. Persuade her with their power. She says that her mind is made.

-Tracy Chapman

Ja äiti ymmärtää, niinkuin äidit aina lopulta ymmärtävät

"Kerron, - selitän, miten aion järjestää raha-asiani, mitä reittiä aion matkustaa. Ymmärräthän, minun täytyy päästä pois, päästä vapautumaan kaikesta pohjalastista, - päästä elämään väkevää, intensiivistä elämää. Ja äiti ymmärtää, niinkuin äidit aina lopulta ymmärtävät - vaistonsa avulla. Me molemmat itkemme aivan hiukan - väsymyksestä. On taas niin hyvä olla. Hyvää yötä, äiti."

Missio!

Kuinka ihana. Tuon ylläolevan lainauksen löysin jostain aiemmasta postauksestani vuodelta 2008. Pätkä on Mika Waltarin Yksinäisen miehen juna-kirjasta joka on yksi parhaista kirjoista joita olen koskaan lukenut. Samasta kirjasta on myös lainaukset tuossa oikealla sivupalkissa. Tunnen jonkinlaista samankaltaisuutta kirjan päähenkilön kanssa. Hihi!

Tästä alueesta haaveilen!

Matkakuumeeni on hirvittävä. Ja pahinta on, että ruokin sitä jatkuvasti surffailemalla lentoyhtiöiden sivuilla, lukemalla reissublogeja, selailemalla pallontallaajat-keskustelufoorumia, katsellen kuvia matkoilta ja minulla on myös ollut nyt jo monta viikkoa tässä pöydällä vieressäni milloin mistäkin kohtaa avattu karttakirja!! Ääh!

Etelä-Amerikan kutsu!

Äiti on useaan otteeseen jo uhannut takavarikoida passini, mm. sen jälkeen kun töllistelin sikainfluenssaa hänen mielestään aivan liian läheltä eli satuin olemaan juuri Meksikossa kun koko H1N1-homma lähti liikkeelle! Ja sekin oli hänestä kamalaa kun jäin jumiin Marokkoon ja matkustin taksilla aavikon halki Tangeriin :D Äiti myös pudisteli vähän päätään kun kerroin mitä olen suunnitellut ensikesän varalle ;) Mutta kyllä äiti ymmärtää, niinkuin äidit aina lopulta ymmärtävät, vaistonsa avulla! ♥

Meksikossa 2009!

Aamupala

Oli ihan pakko leipoa aamupalaksi croissanteja, kun en saa töissä leipomisesta tarpeekseni ;D

Bonita cancion

Sinä olet maalattu työvaatteet!

En tiedä olenko kertonut täällä siitä että olen töissä paikassa jossa olen suomenkielinen poikkeavuus - lähes kaikki muut ovat suomenruotsalaisia ja puhuvat pääasiassa ruotsia keskenään. Kahta tai kolmea poikkeusta lukuunottamatta kaikki kuitenkin osaavat yhtälailla suomea kuin ruotsiakin, ja kommunikoivat kanssani suomeksi ihan ongelmitta. Mutta sitten on pari sellaista tapausta joille on puhuttu pienestä lähtien vain ruotsia ja jotka ovat eläneet suppeassa ruotsinkielisessä yhteisössä ja ovat oppineet suomea vain juuri ja juuri sen verran että ovat joskus hätätilanteen tullen sillä jotenkuten selvinneet. He kyllä tiettyyn pisteeseen asti ymmärtävät hidasta puhetta mutta oma tuottaminen on sitten vähän toinen juttu.

No, yhden tällaisen tyypin kanssa olen "joutunut" olemaan enemmän tekemisissä koska olen usein auttamassa häntä pakkaamossa. Olen aina tähän asti luullut hänen välttelevän minua siksi ettei hän pidä minusta - tänään kuitenkin pääsimme aivan uudelle ymmärryksen asteelle ja olen hykerrellyt liikuttuneena koko päivän...

1) Latasin maustelimppua viipalointikoneeseen, ja ymmärsin kun minulle demostroitiin ruotsin- sekä elekielen yhdistelmällä että "kolme kappaletta jätetään viipaloimatta" - Tre stycken jotain! Kuinka ylpeä olinkaan.

2) Minulla oli tänään hyvin likaiset työvaatteet koska olin mm.
- Perannut mansikoita ja tehnyt mansikkaleivoksia (=punaista väriä)
- Tehnyt banaanileivospohjia, joihin käytetään voimakkaan väristä keltaista banaanikreemiä (=keltaista väriä)
- Rasvannut limppuvormuja (=ruskeaa..)

Sain pienen epävarman hymyn kera osakseni toteamuksen, että "Sinä olet maalattu työvaatteet!"

Minä hymyilin varmaan koko lopputyöpäivän. Se, että ihminen joka ei osaa kieltä kovin hyvin kaikesta huolimatta yrittää käyttää sitä ollakseen ystävällinen ja voidakseen kommunikoida toisen kanssa on jotenkin niin liikuttavaa että melkein tekee mieleni itkeä. Jos olisin jossain välissä ollut uskomatta ihmisiin niin nyt uskoisin taas. Ihana. Söt!

Blogikateus

Kärsin blogikateudesta! Olisipa minullakin noin paljon lukijoita, olisipa minullakin noin paljon blogiystäviä, olisimpa minäkin noin hyvä kirjoittamaan, uskaltaisimpa minäkin olla blogissani noin rehellinen, osaisimpa minäkin pukea ajatukseni sanoiksi noin, kumpa minäkin saisin noin paljon kommentteja. Olisipa minullakin jotain mielenkiintoista sanottavaa...

No, minkäs sille mahtaa :) Jokainen tyylillään, ja onhan minullakin blogien kautta saatuja ystäviä ja tuttuja, muutama vakkarilukija ja muutama usein kommentoiva myöskin. Kiitos kaikille jotka jaksatte tätä la vida locaa seurata!

Minulla on ollut viimeaikoina tosi tukalaa täällä pikkuisessa kerrostaloyksiössäni kivitalon viidennessä kerroksessa! Ei parveketta, aurinko paistaa päivän kuumimmat hetket suoraan kahdesta isosta ikkunasta sisään... No, ei voi kyllä valittaa kun tätä lämpöä ei kauaa Suomessa kestä! Kyllä minä tästä pidän sata kertaa enemmän kuin siitä kun on pakkasta ja kylmää :) Ja jos suljen silmät niin voin kuvitella olevani Meksikossa ;)

Ja Meksikoa minä olen paljon tässä ajatellutkin! Voi kuinka kaipaankaan sinne takaisin! Itseasiassa minä kaipaan ihan kaikkialle paitsi tänne missä nyt olen. Levottomat jalat ja levoton mieli, olisimpa rikas niin voisin vain ikuisesti matkustaa vailla murheita ja velvollisuuksia! Kulkea reppu selässä ympäri maailmaa ja tavata uusia ihmisiä, olla jossakin aina niin kauan kunnes alkaisi kyllästyttää ja vaihtaa sitten paikkaa. Ah kuinka ihana ajatus!

Ja toisaalta, mikäs minua estää? Sen verran minussa nyt kuitenkin on vastuuntuntoa ja tylsyyttä että vaikka väkisin käyn kouluni loppuun (joka ei kyllä toisaalta mitään pakkopullaakaan ole koska ala on minulle juuri Se Oikea mutta kuitenkin!) ja vasta sitten alan katsella matkoja maailman ääriin! Sitä ennen voin toki tehdä pienempiä pyrähdyksiä ihan vain harjoituksen vuoksi ;)

En uskalla kertoa ensikesän suunnitelmistani täällä, koska pelkään että jos kirjoitan niistä julkisesti niin ne eivät sitten koskaan toteudu. Ehkä sitten kun tiedän paremmin saanko kerättyä kasaan tarvittavan määrän rahaa ja aikaa?

no quqquluuruu

Pitääkö minun tutkituttaa kilpirauhaseni, josko sieltä löytyisi syy siihen että olen ihan jatkuvasti väsynyt? Hyvin rasittavaa, kun ei jaksa tehdä MITÄÄN muuta kuin vain nukkua nukkua nukkua eikä huvita tehdä mitään tai aloittaa mitään. Tässä on koitettu D-vitamiinit, kofeiinitabletit, kahvit, pidemmät yöunet, lyhyemmät yöunet, päiväunet, kylmät suihkut, liikunta sunmuut vippaskonstit ja aina vain väsyttää. Ja tätä on jatkunut jo monta vuotta!

Kaipaan Madridia. Sitä vapaamielisyyttä ja suvaitsevaa maailmaa, kaupunkia missä mikään ei ole noloa ja ihmiset ovat tottuneet näkemään niin paljon erilaisia ja eritaustaisia ihmisiä etteivät jaksa enää hämmästyä mistään saatika osoitella sormella ja kiljua. Minä kävelin Plaza Mayorin lähettyviltä ostamissani hippihousuissa tässä taloyhtiön pihalla niin n. 10-14-vuotiaat pikkutytöt ensin hiljentyivät ja sitten mentyäni tyrskivät ja tuijottivat avoimesti nauraen housujani. Haloo! Mitä outoa. :D

Madrid oli niin ihana. Vähän kuin eurooppalainen latinoamerikka. Ja niin turvallista! Meksikossa en saanut koskaan ottaa yöllä taksia yksin saati kävellä itsekseni. Madridissa ei koskaan tarvinnut tuntea itseään uhatuksi klo 4 aamuyöllä yksin kotia kohti talsiessa. Ja kyseessä kuitenkin miljoonakaupunki...

No, ehkä palaan sinne syksyllä käymään. Tai sitten en. Minulla on suuruudenhullut suunnitelmat vuoden 2011 kesälle, ja täytyy säästää rahaa sinne jotta voisin tehdä suunnitelmieni toteuttamisesta mahdollista! Pfiu.

IHANA !! awww

Silkkaa rakkautta ! ♥