Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Turvallisesti kotona sikainfluenssan riivaamasta Meksikosta..

30. huhtikuuta 2009

Turvallisesti kotona sikainfluenssan riivaamasta Meksikosta..

Pääsin turvallisesti kotiin. Mexico cityn lentokentalla oli melko rauhallista, suurin osa ihmisistä kulki kasvonaamarit naamalla. Ennen turvatarkastusta täytyi täyttää lappu, jossa kysyttiin nimeä, sukupuolta ja ikää. Ohessa oli lista oireista, joista piti rastia ne, joita siihen hetkeen mennessä oli ilmennyt. Lappu jätettiin valtavaan pinkkaan, jota kukaan tuskin koskaan edes tarkistaa. Turhaa. Lentokoneessa lähes kaikilla oli kasvonaamarit, myös henkilökunnalla. Frankfurtiin saavuttaessa koneessa kiersi muutama lääkäri kyselemässä oliko kenelläkään ilmennyt oireita. Frankfurtin lentokentällä ihmiset selvästi karttivat minua luultavasti johtuen paidastani, jossa luki suurin kirjaimin MÉXICO. Useimmat ihmiset suhtautuivat silti huumorilla, ja totesivat minun ollessa paikalla "VÄLTTÄKÄÄ SISÄÄNHENGITYSTÄ, PAIKALLA ON MEKSIKOLAINEN". Minulle annettiin lomake, jossa selitettiin toimintaohjeet oireiden ilmetessä jne.

Photobucket

Matka Mexico cityyn oli kaikessaan hyvin vaiheikas: kaverini joutuivat lähtemään Pueblasta Coatzaan "karkuun" ennen maanteiden sulkemista, joten jäin yksin kaverini asuntoon päiväksi. Asunnolta lähtiessäni heitin avaimet ikkunasta sisään (teloen samalla itseni piikkilankaan), matkustin taksilla bussiasemalle, bussilla (bussissa oli 4 ihmistä) lentokentälle (arvioitu matka-aika 2,5h, mutta koska liikennettä ei ollut käytännössä lainkaan matka kesti tunnin odotettua vähemmän). Lentoasemalla laukkuni kuljetettiin Lufthansan lähtöselvitykseen, josta selvisin lähes 10 kilon ylipainosta huolimatta maksuitta pienellä hymyllä. 

Rakastan Mexico cityn lentokenttää, sillä siellä ei tylsisty. Olin paikalla jo 4 tuntia ennen lentoani, mutta vietin puoli tuntia turvatarkastuksessa jäätyäni suustani kiinni, hetkeä myöhemmin tutustuin saksalaiseen tyttöön jonka kanssa juttelin toiset puoli tuntia, lopulta vietin lähes 2 tuntia TEQUILAKAUPASSA maistellen erilaisia tequiloita ja jutellen henkilökunnan kanssa. Frankfurtissa meininki on aika erilainen, ja tylsistyin kuoliaaksi vaikka odotusaikaa oli vain pari tuntia.. Lisäksi lähtöportti vaihtui pariin otteeseen ja aiheutti ylimääräistä ärsytystä.

Suomen kielen kuuleminen lentokoneessa ärsytti suunnattomasti, ja olisin halunnut sulkea korvani siltä. Jotkut sanat olivat aluksi hieman hukassa, mutta muutoin ei ehtinyt äidinkieli vajaassa kuukaudessa silti unohtua. Espanjan puhuminen takkuili Meksikossa aluksi paljon, mutta lähti vain parin päivän päästä rullaamaan entiseen malliin ellei jopa paremmin kuin ennen. Paljon oli silti unohtunut...

Yleisesti ottaen Meksiko oli ennallaan. Ihmiset olivat samoja, paikat näyttivät samalta ja kaikki oli niin kuin pitikin. Matka oli äärimmäisen onnistunut ja olen valtavan onnellinen että lähdin. Vastaanotto oli huikea niin koulussa kuin rotary-klubilla, väheksymättä ystäviä ja perheitä. Minut otettiin avosylin vastaan ja toivotettiin tervetulleeksi pian uudelleen. Olen onnellinen sinne luomastani verkostosta - minulla on Meksikossa aina paikka jonne mennä, ja joku joka huolehtii minusta. 

Photobucket

Totesin kahdelle parhaalle ystävälleni viimeisenä iltana, että vaihto-oppilaaksi lähtemisessä on se huono puoli, että siitä hetkestä lähtien kun jättää ensimmäisen kerran perheen lentokentälle elämä on täynnä hyvästejä ja lentokenttiä. Riippumatta siitä millä puolella maapalloa kuljen, aina on mielessäni joku siellä toisella puolella. Suomessa ikävöin AINA Meksikoa, ja Meksikossa ikävöin aina Suomea. Toisaalta, kaikkeen tottuu ja aidosti rakkaita ihmisiä ei tarvitse koskaan hyvästellä kokonaan. On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin.

Viimeiset neljä päivää Pueblassa sujuivat lähes odotusten mukaisesti. Aiemmin olin pitänyt Pueblaa yhtenä kauneimmista kaupungeista Meksikossa - mutta olinkin nähnyt vain historiallisen keskustan. Nyt, pyöriessäni keskustan ulkopuolella, opiskelija-alueilla sekä yliopistokampuksilla Puebla menetti suurimman hohtonsa. Lisäksi palelin jatkuvasti !! Inhoan kylmää, joten Pueblasta ei jäänyt niin hyvä maku suuhun kuin olin etukäteen kuvitellut. Kavereiden kanssa vietetty aika kuitenkin korvasi ilmastolliset ja esteettiset puutteet.

Ikävää lievittääkseni aina seuraavaan kertaan asti toin Meksikosta mukanani suuren pinon PULPARINDOJA, pussillisen CAJETA-karkkeja, Purkillisen CAJETA QUEMADAA, Miche-mix:iä micheladan tekoa varten, TAMARINDO-mehutiivistettä, JAMAICOOL-pusseja, JAMAICA-kukkia, New Mix-tequilasekoituksia (2kpl), El Jimador-tequilaa (700ml) + 2 El Jimador-juomalasia, purkillisen MOLEA, purkillisen CHILE HABANEROA, 2 tölkkiä LECHERAA, 3 pakettia FLAN-jauhoja, 3 Maná:n levyä + 1 Sin Banderan levy, Twilight-kirjan espanjaksi, meksikolaisen COSMOPOLITANIN, tökin MIRINDAA, pussillisen paikallista kaakaota, Tequila-suklaata (jose cuervo ja el corralejo), perinteisiä pueblalaisia karkkeja, 2 frida kahlo-taulua, 2 calendario azteca- aiheista "juttua" (toinen seinälle, toinen pöydälle), pussillisen kahvia, MANGOGO-pussin, lehtiä, CHIVAS-lippiksen + avaimenperän + kalenterin, Meksiko-aiheisen seinäkalenterin sekä koko Meksikon kattavan kartaston. Niin ja Chile Tajinia!

Tunnisteet: , , ,

2 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

kuulostaa ihanalta matkalta! intiastakin sai mirindaa, jos se on sitä samaa, sellasta limun tapaista missä sanotaan ettei sen tekemiseen ole käytetty yhtään oikeita hedelmiä! tms... tervetuloa takaisin, -maiju

30. huhtikuuta 2009 klo 13.53  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Entäs se ylioppilaspuku?

30. huhtikuuta 2009 klo 18.49  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu