Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Arkistosta

18. heinäkuuta 2009

Arkistosta

Kaivelin koneeni arkistoja, ja löysin sattumalta erään harjoitustekstin lukion loppumetreiltä. Julkaisen sen nyt täällä, koska tämä on mielestäni jotenkin.. No niin. Kertokaa te. Tämä on siksi ajankohtainen että Meksikon host-perheeni siskot ovat tulossa ensiviikolla viikoksi kylään, ja elokuun puolivälissä saan vieraikseni host-veljeni ja yhden yhteisen kaverimme. Kivaa, mutta samalla pelottavaa.

Mikko-Pekka Heikkinen kolumnoi Helsingin Sanomissa 15. heinäkuuta 2006 aiheesta "Suomi on kaunis ja kämäinen". Kirjoituksessaan Heikkinen moittii niin suomalaisia kaupunkeja kuin luontoakin, eikä vähemmälle huomiolle jää myöskään tavallinen Suomen kansalainen, jota hän tulee kuvailleeksi mm. tatuoiduksi kaljakorstoksi, töykeäksi ja epäkohteliaaksi. Heikkisen mukaan kauneinta suomea löytyy ainoastaan Etelä-Suomen kaupungeista ja lapin metsistä - kaikki muu on vain karmeita betonipunkkereita ja kulahtaneita valomainoksia. Herää kysymys, kuinka kukaan Suomalainen saattaakaan pitää omaa kotimaataan näin vähässä arvossa?


Ulkomailla ihmiset pitävät Suomea kylmänä ja teknologisena maana, jossa hiljainen kansa syö pingviininlihaa ja saunoo. Suomen korkeatasoinen koulutusjärjestelmä on maailmankuulu. Nokia tunnetaan kaikkialla maailmassa ja Martti Ahtisaari sai juuri nobelin rauhanpalkinnon - Suomea arvostetaan maailmalla paljon enemmän kuin edes itse tajuamme. Heikkisen kohdalla nousee esiin suomalaisille äärimmäisen tyypillinen vähättely ja aliarvostus niitä asioita kohtaan, joita itsellä on: naapurilla on hienompi auto - tai ruotsalaiset naiset ovat suomalaisia kauniimpia.


Heikkisen olisi ehkä syytä hakea hieman perspektiiviä ulkomailta ja muuttaa suomesta pois vaikka vuodeksi tai pariksi. Ulkomailla asuessaan ihminen huomaa oman maansa mansikkaisuuden ja koti-ikävä kulkee sydämessä kaiken aikaa. Kaukana Suomesta oppii arvostamaan jopa räntäsadetta ja lumitöitä - salmiakista puhumattakaan.


Oleskeltuani itse ulkomailla vasta muutaman kuukauden, sain kanssaihmisiltäni moitteita hiljaisuudestani ja sulkeutuneisuudestani - heidän mielestään oli väärin, etten minä jaksanut aina harrastaa kevyttä small talkia tai kiljua innosta aina nähdessäni jonkun, jonka tunsin. Arvostelu suretti minua ja pidinkin paljon yhteyttä Suomeen kertoen kohtaamastani epäoikeudenmukaisuudesta. Minua neuvottiin pitämään kiinni omasta Suomalaisuudestani ja kertomaan arvostelijoille miksi käyttäydyin niin. Ennen kaikkea minua kuitenkin neuvottiin olemaan ylpeä siitä mitä olin ja puskemaan eteenpäin - milläs muullakaan kuin kuuluisalla suomalaisella sisulla! Jälkeenpäin ajateltuna elämääni olisi helpottanut suunnattomasti, jos olisin malttanut päästää jo heti kättelyssä irti suomalaisesta jääräpäisyydestäni (sisustani!) ja lakannut ajattelemasta kuinka olen suomalainen ja juuri tällainen antisosiaalinen mököttäjä on suomalaisen oltava. Siis juuri sellainen millaiseksi Heikkinen kolumnissaan suomalaisen kuvailee.


Vieraassa maassa ja kulttuurissa minulta kysyttiin usein kysymyksiä Suomesta - monelle ei ollut selvää edes Suomen tarkka sijainti, ja monet erehtyivät jopa luulemaan, että Finlandia oli vain yksi yhdysvaltain osavaltioista. Tässä tilanteessa huomasin olevani ikäänkuin suomi-kuvan suurlähettiläs. Ihmiset, jotka eivät olleet koskaan ennen edes kuulleet suomesta, kertoivat minut tavattuaan haluavansa ehdottomasti matkustaa heti seuraavalla lomalla Suomeen. Näytin kuvia lapin tuntureista ja tykkylumesta kuusen oksilla, sekä tietenkin poroista ja joulupukista vahvistaen samalla Suomeen liitettyjä stereotypioita lumen ja jään maana. Nyt olen kuitenkin kauhuissani - Meksikolaiset ystäväni aikovat tulla katsomaan sitä upeaa ja kaunista Finlandiaa ihan paikan päälle eikä minulla tietysti ole aavistustakaan minne minä heidät voisin viedä nolaamatta itseäni totaalisesti. Pahinta tässä on, että olen tätä pohtiessani huomannut ajattelevani lähes Heikkisen tavoin: minun olisi kiidätettävä vieraani Helsinkiin ja siitä Lappiin - toivoton juttu. Tosiasia kuitenkin on, että he tulevat ihastumaan jo nähdessään Haminan ankkalammen tai Helsingin raitiovaunut. Sama ilmiö toteutui minun kohdallani ulkomailla - minulla on tuhansittain kuvia paikallisista eläimistä, kasveista, hedelmäpuista ja jopa roskalaatikoista, ihan vain siksi että ne olivat minulle ulkomailla eksoottinen ja kiehtova asia. Heikkisen tavoin kuitenkin myös minä olen suomen estetiikan suhteen kriittinen, ja siksi huolissani vieraitteni viihtyvyydestä. Tätä minun ei kuitenkaan tarvitsisi olla - Suomi on kaunis ja ehkä kämäinenkin, mutta mitä sitten? Tämä on minulle koti ja olen siitä ylpeä.

Tunnisteet: , , ,

3 kommenttia:

Blogger //aNNiKa kirjoitti...

Ihana teksti, niin naulankantaan kaikin puolin! :)

19. heinäkuuta 2009 klo 22.16  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

toivottavasti ne ei tuo sikainfluenssaa mukanaan? :D:D

20. heinäkuuta 2009 klo 20.14  
Blogger Sari kirjoitti...

Annika, ihanaa että tuli edes yksi kommentti :D:D

Anonyymi, tuskimpa ;)) ovat reissanneet viikon saksassa ja viikon belgiassa sitten kun tänne saapuvat, eli sikaflunssa olisi varmasti huomattu jo ennen suomeen saapumista ;DDD

20. heinäkuuta 2009 klo 21.51  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu