Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Es la emoción más directa que hay, mas no será infinita porque somos fuego en el fuego..

13. lokakuuta 2009

Es la emoción más directa que hay, mas no será infinita porque somos fuego en el fuego..

Tekisi mieli kirjoittaa tulenpalavia tekstejäa siitä, kuinka olen kokenut itseni kaltoinkohdelluksi erilaisissa asiakaspalvelutilanteissa. Haluaisin haukkua minua viimeksi hoitaneen hammaslääkärin ja toivoa julkisesti tämän kuolemaa - mutta lapsellistahan se olisi, eikä hän sitäpaitsi varmasti ollut ollenkaan pahantahtoinen, korkeintaan ammattitaidoton. Toinen kohtaamani tyyppi oli paikallisen verotoimiston täti, joka kohteli minua tylysti ja sai minut tuntemaan itseni täydelliseksi idiootiksi. Mutta ehkäpä hänellä oli vain huono päivä ja muina päivinä kohteleekin asiakkaitaan silkkihansikkain ja hymyillen? Enhän minä tiedä, muuta kuin sen että kyseessä on tutun tutun äiti, eli sehän on jo lieventävä asianhaara. Ihan tavallinen ihminen varmasti. Joissakin paikoissa henkilökunta ei vaivaudu edes tervehtimään asiakasta, ellei tämä itse hakeudu juttusille taikka apua pyytämään - tällöinkin saa usein tuntea tietynlaista häpeää siitä, että tulipa häirittyä ihmistä työssään. Vaan mikäs sen asiakaspalvelijan työnkuvaan kuuluikaan?

Niimpä niin. Olisin itse varmaan maailman huonoin asiakaspalvelija. Tai maailman huonoin lääkäri, sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä jne jne jne. Äidin mukaan minulta puuttuu muiden hoivaamisessa oleellinen kyky empatiaan. Se siitä.

Vielä kun keksisi, että missä sitä voisi itse olla hyvä? Ei-toivottujen ammattien ja alojen lista on pitkä, miten löytäisin jotain sinne toivottujen listalle? Karu totuus on, ettei mistään sellaisesta mitä olisi oikeasti kivaa ja mielekästä tehdä ei saa niin paljoa palkkaa, että se tyydyttäisi tällaista prinsessa-elämästä haaveilevaa. Tai no: onko kenelläkään tarjota minulle paikkaa esimerkiksi erilaisten turistirysien ja niissä tehtävien retkien ja matkojen arvioijana? Matkatoimistojen tarjoamien hotellien koenukkujana? Siis työ, jossa saa matkustaa ja tavata uusia ihmisiä, jossa saa tutustua uusiin paikkoihin, olla paljon tekemisissä ulkomaalaisten kanssa? Työ, jossa huominen ei koskaan ole samanlainen kuin eilinen? Onko ehdotuksia?

Saapas nähdä tipahtaako postiluukusta tällä viikolla pääsykoekutsua vaiko ei - turhauttaa ajatella, etten pääse ikinä kotoa pois. Älkää toki käsittäkö väärin - mikäs tässä majaillessa, ei valittamistakaan mutta alkaa tuntua että alkaisi olla jo aika. Pliis. Jotain omaa.

Tunnisteet: , , , ,

3 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

hei sari! mikset hakeutuisi yliopistoon lukemaan yhteiskuntatieteitä (esim. valtio-oppi, kv.suhteet). valmistumisen jälkeen tavoitteeksi kavaku ja diplomaatin ura? palkkaus ei tosi ihan huippuluokkaa mutta parempaa kuitenkin kuin vaikkapa matkaoppaalla:) yhteiskuntatieteiden opiskelussa valitsemillasi sivuaineilla voi olla suurikin merkitys. vaikkapa jokin kieli ja viestintä sivuaineina, niin työmahdollisuudet vähintäänkin hyvät, veikkaisin. jos kavaku ei innosta niin ura saattaisi avautua vaikkapa yk:lla tai ulkoministeriössä! vahvasta espanjankielen taidosta ei voi myöskään olla muuta kuin hyötyä. varmasti saavutat vielä tavoitteesi, ensin sinun on vain asetettava ne itsellesi ja sitten määrätietoisesti pyrittävä niitä kohti:)

15. lokakuuta 2009 klo 8.54  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Espanjassa asiakkaan saa haukkua hija de putaksi, jos tämä ei tajua ostaa mitään kaupasta. Asiakasta kuuluu myös seurata ympäri kauppaa metrin päässä, ettei tämä pöllisi mitään. Näin täällä toisinaan. Tsemppiä. Maiju

16. lokakuuta 2009 klo 13.49  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Äidin mukaan minulta puuttuu muiden hoivaamisessa oleellinen kyky empatiaan. = Oikeasti tarkoitan, ettet sovi esimerkiksi hotoalalle, koska kavahdat sairaalaympäristöä ja hoitotoimenpiteitä, et ole erityisen lapsirakas, etkä hirveän hyvin sulata itseäsi vain vähän nuorempiakaan. Empatian puutteesta ei ole kysymys, vaan luonteesta ja suuntautumisesta. Olet myös hyvin pidättyväinen (vaikka ehkä vähän latinolaistuitkin), sen olet perinyt minulta ja sille et voi mitään. Taustalla se on aina ja omista lapsistasi tulee samanlaisia ainakin osittain. Otan 100 % syyt niskoilleni, minulta sinä olet nuo geenit perinyt! Mutta: mummia ja vaaria hotaessani olen huomannut, että ihminen pystyy pakon edessä ihan mihin tahansa. Tällainenkin, joka on kaikin puolin sopimaton hoitoalalle. Jos joku olisi minulle sen kertonut 2 v 2 kk sitten, en olisi uskonut.
Terveisin äiti

20. lokakuuta 2009 klo 13.30  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu