fairytails don't always have a happy ending, do they?
Rakkaat lukijat ! Olen siirtynyt jokin aika sitten google analyticsin käyttöön, ja tänään tarkastellessani blogiini johtaneita hakusanoja hakukoinesta tein pari ilmiselvää sekä myös pari tyrmistyttävää huomiota ;)
Useiten käytetyt hakusanat olivat yllätyksettömästi "la vida loca", "la vida loca sari", "la vida loca blogi" sekä "sarrrri". TYRMISTYS (joopa joo ;)) valtasi mieleni, kun huomasin että nyt ovat suomen toivot eli tulevan kevään ylioppilaat yrittäneet googlettaa tekstitaitovastauksia !!! Mm. hakusanoilla "Suomi on kaunis ja kämäinen" sekä "urheiluharrastus kasvattajana" oli tullut useitakin vieraita blogiini. Pahintahan tässä on että yksi tuolla ensin mainitulla otsikolla kirjoitettu teksti blogista löytyykin - tosin sitä on käytännössä kenenkään mahdotonta sellaisenaan käyttää sillä se on hyvin henkilökohtainen ja kertoo tarinansa minun omien kokemuksieni kautta.
Mutta HUOMIO ABITURIENTIT ! Nyt loppukoon se huijaus ja kirjoittakaa itse omat juttunne ;) (ok, haluan silti uskoa että vain olette etsineet muiden ajatuksia samasta aiheesta ennen kuin tartutte itse toimeen ;) !) hehh! Kyllä minulla on ollut täällä hauskaa kun olen seuraillut millaisilla hakusanoilla blogiini päädytään. :)
Aamulla herätessäni olen aina täynnä ideoita ja intoa blogaamista ajatellen - töistä palattuani taas en melkein koskaan jaksa paneutua sen suuremmin ja vallitseva ajattelumalli tuntuu tällä hetkellä olevan se klassinen "huomenna sitten".
Minulla on tänään sitä kansalaisopiston keskusteluryhmäilyä kaksi tuntia - eikä minulla ole minkäänlaista halua raahautua sinne. Väsyttää, ja olen skeptinen - ryhmä tuntuu minusta liian suurelta, luontevaa keskustelua ei synny kun 16 ihmistä puhuu vuorotellen. Muut kuuntelevat kun yksi puhuu. Puheenvuoroja omalle kohdalle sattuu todella vähän. Usein myös puheenaiheet ovat sellaisia joista ei oikein osaa sanoa mitään - viimeksi puhuimme muistaakseni burkhan käytöstä, josta minulla ei ollut minkäänlaista etukäteen muodostettua mielipidettä ja minun panokseni keskusteluun oli pelkästään kommentti "en tiedä aiheesta mitään joten minusta tuntuu typerältä lähteä arvioimaan sitä". Toisaalta taas espanjan puhumista en haluaisi jättää, vaikka se ei tällä hetkellä enää tuota minulle samanlaista intohimoista iloa kuin aiemmin - ei toisaalta mikään muukaan. Viimeaikoina en ole kokenut millään lailla mielekkääksi oikeastaan mitään sellaista mistä olen aiemmin nauttinut. Minua ei nykyään juuri mikään nappaa, ei HUVITA. Odotan edelleen käänteentekevää muutosta elämässä ! Huoh :)
Eilen tosin koin onnenhetkiä pienen Niilo-koirani kanssa! Tämä osuus tekstistä katosi selittämättömästi jäljettömiin, mutta tiivistän asian siten että olimme leikkimässä 15-20cm korkeassa nuoskalumessa pienen koiran (jalat n. 10cm pitkät) kanssa ja lopputulos oli, että jouduin kantamaan toppatakkiin puetun hurmurini kotiin tämän lähes vaipuessa uneen sylissäni. Jotain tällaista olisi tarvittu:


