Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Pensamientos

26. kesäkuuta 2008

Pensamientos

Tajusinpa juuri, etten ole näissä tunnemyrskyissäni, ikävän aalloissani, masennuskohtauksissani ja ilon hetkissäni ehtinyt (saanut aikaan) kirjoittaa minkäänlaista loppuyhteenvetoa meksikossa asutusta vuodestani. Kaipa senkin voisi nyt tehdä, kello on 2 aamuyöllä ja nyt tuntuu siltä.

Lähdin Meksikoon heinäkuussa 2007 parinkymmenen muun suomalaisen 16-19-vuotiaan vaihto-oppilaan kanssa. Lentokentällä olin todella hermostunut, ja yritin uskotella (varsinkin itselleni) ettei tuntunut missään, eipä niin. Itku pääsi ensimmäisen kerran kuitenkin vasta mexico cityn Zocalolla olevassa hotellissa, kun huonekaveri oli jo sikeässä unessa ja itse jäin miettimään että mitä tässä on nyt tullut tehtyä. Elämäni suurin hulluus ja nyt vuoden jälkeen voin sanoa että kyllä kannatti.
Photobucket
Veracruzin osavaltiossa sijoituskaupunkiini Coatzacoalcosiin matkustin mexico citystä muutamaa päivää myöhemmin, ja saavuin lentokentälle todella peloissani. Vastassa oleva väenpaljous oli hämmentävä enkä aluksi ollut löytää minua hakemaan tullutta host-perhettäni ihmismassan seasta. Lopulta he kuitenkin löytyivät, sain kukkia ja minut vietiin autolla kotiin.

Host-perheen talo tuntui aluksi tottumattomalle hirvittävän yksinkertaiselta ja kummalliselta. Kodin tuoksu oli mielestäni jotenkin erikoinen, muistan sen tarkasti. Ensimmäiset viikot kuluivat aikamoisen hämmennyksen vallassa, itkin varsinkin ensimmäisinä kahtena yönä paljon.

Suuri shokki minulle oli alueella vallitseva merellinen ilmasto, +38°C keskilämpötila ja lähes sataa hipova kosteusprosentti. Se uuvutti minut (sen lisäksi etten osannut kuulemaani kieltä käytännössä lainkaan) totaalisesti ja ensimmäisten kahden viikon aikana nukuin helposti 14 tunnin yöunia.
Photobucket
Vastoin odotuksiani host-perheeni ei puhunutkaan englantia, enkä minä puolestani pystynyt kommunikoimaan espanjaksi (lähtiessäni olin vielä kuvitellut että osaamillani fraaseilla ja sanoilla pärjäisi, just joo..). Alku oli siis siltäkin kannalta hankalaa, sillä jouduin näyttelemään, piirtämään ja etsimään sanoja sanojen perään sanakirjasta. Eräs taktiikka sanojen opettelussa meillä oli host-siskoni kanssa aikakauslehtien katseleminen. Minä osoitin kuvissa esiintyneitä esineitä ja kysyin haparoiden ja epäröiden "que es?" (=mikä on?) ja host-sisko kuin harakka räkättäen toisti minulle samoja sanoja tuhannetta kertaa enkä silti tuntunut oppivan yhtikäs mitään. Esim. sana taivas (cielo) oli minulle jostain syystä vaikea. Muistan vielä sen kuvankin, tyttö ja poika juoksemassa rannalla. Minä tietysti tiesin sanan PLAYA ja olin ylpeä itsestäni.

Kun kieli lähti sujumaan, lähti sujumaan kaikki muukin, ja olen näin jälkikäteen ajatellen tullut siihen tulokseen, että avain kulttuuriin ja sen aitoon tuntemiseen on juuri se paikallinen kieli. Olisinhan minä tietysti voinut puhua englantia kavereideni kanssa, mutta silloin minulta olisi mennyt ohi kaikki muu, ja näin olisin ollut ikusesti hieman ulkopuolinen.

Joulu ja vuodenvaihde olivat minulle erittäin vaikeat, sillä jouluna minulla nousivat kunnolla pintaan ikävä ja kaipuu suomen kotiin, rakkaiden ihmisten keskelle suomalaisten jouluruokien ääreen. Joulu meksikossa oli todella erilainen eikä rehellisesti sanottuna lainkaan mieleeni. Uusivuosi kului niin kurjasti etten viitsi edes kirjoittaa siitä, tulen vain huonolle tuulelle jos ajattelen sitä!!

Viimeiset 5 kuukautta meksikossa kuluivat kuin siivillä. Lähennyin parhaiden ystävieni kanssa entisestään, ja eron hetki oli minulle todella kivulias kokemus. Kotiinlähtö oli lähempänä kuin olin osannut odottaakaan. Vaikka minulle oli tuhanteen kertaan kerrottu, kuinka vaihto-oppilasvuoden viimeiset kuukaudet kuluvat todella nopeasti, en ollut osannut odottaa että loppu olisi edessä niin nopeasti.

Kannattiko? En varmasti ole elämäni aikana itkenyt niin paljoa kuin itkin vuoteni aikana meksikossa. Saapumiseni jälkeen itkin koti-ikävääni suomeen, jouluna niinikään koti-ikävää, tammikuussa Diegon lähtöä, ja pian huhti-toukokuussa minulta alkoivat pikkuhiljaa valua lähtöahdistuksen kyyneleet. Aamut "tänään jäljellä"-laskurissani hupenivat ja samassa suhteessa kyynelten määrä kasvoi. Läksiäisissäni iskin enemmän kuin koskaan ennen. Lentokentällä ja lentokoneessa itkin vielä lisää. Kotona omassa huoneessani itkin taas. Ja nyt, lähes kaksi viikkoa paluun jälkeen kyyneleet ovat silmissäni edelleen todella helposti eikä ikävälle näy loppua. Vaihto-oppilasvuoteni on ollut elämäni kivuliainta, mutta samalla kasvattavinta, opettavaisinta ja ehdottomasti PARASTA aikaa. Vaikka itkemäni kyyneleet ovat olleet runsaslukuisia ja kärsimäni ikävän hetket surullisia, en vaihtaisi kokemaani mistään hinnasta pois. Opin uuden kielen, sopueuduin todella erilaiseen kulttuuriin ja rakensin elämäni tyhjästä uudelleen.

Niille jotka harkitsevat vaihto-oppilaaksi lähtöä, yksinkertainen neuvo: LÄHTEKÄÄ!! Kokekaa jotain sellaista kuin minä, tulkaa vahvemmiksi jokaisesta vastoinkäymisestä, rakastukaa, olkaa onnellisia ja oppikaa, nähkää, kokekaa!! Minun vuoteni arvoa ei voi rahassa mitata.

Rakastan Meksikoa. VIVA MEXICO CABRONES!!

Photobucket

Tunnisteet: ,

3 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

mä olen ihan samaa mieltä; itkusta ja surusta, kivusta huolimatta, todellaki kannatti lähteä. itse olin vuoden ranskassa eikä sekään mitään iloa koko aikaa ollut. mutta kannatti kuitenkin.

27. kesäkuuta 2008 klo 14.59  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

sari no le entiendo nada a lo que escribes en finlandes nisikiera le entienedo a la pagina jjajaja pero se ke son cosas bonitas!
miss u!!
Maff.. ..
p.d. i love lumipallo !!

2. heinäkuuta 2008 klo 1.09  
Anonymous Elina kirjoitti...

Oli kyllä tosi kiva lueskella sitä sinun vaihtarivuosiblogia, innolla aina kävin kattomassa milloin olit käynyt kirjoittelemassa uusia tekstejä (: Mahottoman hyvältä kuulosti kyllä se sinun vuotes, ei voi muuta sanoa! Ite olen lähössä ensi vuodeksi vaihtoon, ja siksi olen näitä nykyisten vaihtareitten blogeja käyny lueskelemassa (:

6. heinäkuuta 2008 klo 15.47  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu