Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Ja äiti ymmärtää, niinkuin äidit aina lopulta ymmärtävät

25. heinäkuuta 2010

Ja äiti ymmärtää, niinkuin äidit aina lopulta ymmärtävät

"Kerron, - selitän, miten aion järjestää raha-asiani, mitä reittiä aion matkustaa. Ymmärräthän, minun täytyy päästä pois, päästä vapautumaan kaikesta pohjalastista, - päästä elämään väkevää, intensiivistä elämää. Ja äiti ymmärtää, niinkuin äidit aina lopulta ymmärtävät - vaistonsa avulla. Me molemmat itkemme aivan hiukan - väsymyksestä. On taas niin hyvä olla. Hyvää yötä, äiti."
Missio!
Kuinka ihana. Tuon ylläolevan lainauksen löysin jostain aiemmasta postauksestani vuodelta 2008. Pätkä on Mika Waltarin Yksinäisen miehen juna-kirjasta joka on yksi parhaista kirjoista joita olen koskaan lukenut. Samasta kirjasta on myös lainaukset tuossa oikealla sivupalkissa. Tunnen jonkinlaista samankaltaisuutta kirjan päähenkilön kanssa. Hihi!

Tästä alueesta haaveilen!
Matkakuumeeni on hirvittävä. Ja pahinta on, että ruokin sitä jatkuvasti surffailemalla lentoyhtiöiden sivuilla, lukemalla reissublogeja, selailemalla pallontallaajat-keskustelufoorumia, katsellen kuvia matkoilta ja minulla on myös ollut nyt jo monta viikkoa tässä pöydällä vieressäni milloin mistäkin kohtaa avattu karttakirja!! Ääh!

Etelä-Amerikan kutsu!
Äiti on useaan otteeseen jo uhannut takavarikoida passini, mm. sen jälkeen kun töllistelin sikainfluenssaa hänen mielestään aivan liian läheltä eli satuin olemaan juuri Meksikossa kun koko H1N1-homma lähti liikkeelle! Ja sekin oli hänestä kamalaa kun jäin jumiin Marokkoon ja matkustin taksilla aavikon halki Tangeriin :D Äiti myös pudisteli vähän päätään kun kerroin mitä olen suunnitellut ensikesän varalle ;) Mutta kyllä äiti ymmärtää, niinkuin äidit aina lopulta ymmärtävät, vaistonsa avulla! 

Meksikossa 2009!

Tunnisteet: , , , ,

9 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Anonyyminä nyt kirjoittelen kun en omaa blogiakaan pidä, mutta matkakuume on tosiaan ihana-kamala-juttu =D itsellänikin koko ajan päällä, mutta raha ja elämäntilanne pistävät vastaan.. :/ toivottavasti ensi kesän reissusikin onnistuisi, suerte ;)

26. heinäkuuta 2010 klo 1.07  
Blogger -S- kirjoitti...

Voi sua ja sun matkakuumetta. Todellakaan ei yhtààn auta asiaa se ettà hengailet reissaajien sivuilla,hih! Mutta onhan meillà naisilla aina oikeus haaveilla..mikàs sen ihanampaa....siihen asti, kun sinne matkalle sitten joskus lopulta pààsee :)

27. heinäkuuta 2010 klo 20.02  
Blogger Sari kirjoitti...

Aivan kamala tauti, ja kaiken lisäksi krooninen! :D

27. heinäkuuta 2010 klo 20.08  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

ärsyttää kun yrität esittää jotain ihmereissureettaa vaikka mielestäni et ole mikään ihmeellisen paljon matkustellut henkilö. Ainoastaan oot ollut vaihdossa lattareissa, NO WAU!

29. heinäkuuta 2010 klo 21.38  
Blogger Elisa kirjoitti...

apua mikä anonyymi :D I
hana lukea sun juttuja Sari!

1. elokuuta 2010 klo 21.51  
Blogger Sari kirjoitti...

Elisa, luulen että tämä on yksi sama anonyymi joka käy täällä minua säännöllisin väliajoin kiusaamassa. olen aiemmin miettinyt blogin kommentoinnin estämistä anonyymeiltä, ja nyt sen lopulta tein.. Jos minun tapani elää, olla ja kirjoittaa niin kovasti jotakuta ärsyttää niin ratkaisuhan on silloin selvä: netistä löytyy pilvin pimein muitakin blogeja joita ei ole yhtä ärsyttävää lukea. :)

Tulin siihen tulokseen että turhaan minä pahoitan mieltäni jonkun takia joka ei viitsi omalla nimellään minua arvostella vaan huutelee vain puskista, kun se anonyymisti niin helppoa on ..

2. elokuuta 2010 klo 12.47  
Blogger -S- kirjoitti...

Anonyymi taitaa itse olla aika kateellinen, kun olet saanut olla
vaihdossa ja pidàt ihanaa blogia. On se anonyyminkin mielestà aivan kateellisen ihana...eihàn se muuten noin koukuttaisi. Ikàvà silti huomata ettà sinulla on tuollainen àrsyttàvà lukija joka tahallaan yrittàà pahoittaa mielesi. Onneksi olet hànen ylàpuolella etkà vois vàhempàà vàlittàà. Hyvà Sari! ♥

4. elokuuta 2010 klo 13.34  
Blogger Sari kirjoitti...

En tiedä, minä olen hyvin nihkeästi sitä mieltä että kukaan olisi minulle mistään kateellinen. Kyllä minä sinänsä ymmärrän tuota anonyymiä, kyllähän minä jauhan paljon ties mistä matkakuumeista ja matkarakkauksista mutta enhän minä mitenkään erityisen paljon olen vielä matkustellut - vaan tarvitaanko siihen rakkauteen ja etenkään matkakuumeeseen oikeastaan mitään läjäpäin leimoja passiin ja rajattomissa reissuissa rähjääntynyttä rinkkaa? Toistaiseksi ei onneksi kuitenkaan ole kiellettyä haaveilu, eikä haaveista kirjoittaminen :D !

4. elokuuta 2010 klo 13.49  
Blogger Sari kirjoitti...

Niin ja tosiaan: vaikka hitusen ymmärränkin että mikä tuota anonyymiä tässä tekstissä ärsytti, niin en voi ymmärtää hänen suurta ärsyyntymystään kaikkea minuun liittyvää kohtaan, en yhtään tiedä mistä se johtuu ja olisi kiva tietää että tunnetaanko me oikeassa elämässä jostain, se selittäisi jo jotain. :D

Ilkeily on minusta kaikissa muodoissaan turhaa joten kommentointi tapahtuu tästä eteenpäin vain kirjautuneena. Harmi niitä ihania anonyymeja lukijoita kohtaan joilla ei bloggerin tunnuksia ole, mutta minä en halua olla jatkuvasti pahoittamassa mieltäni jonkun tuntemattoman takia :)

4. elokuuta 2010 klo 13.53  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu