Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

kaukokaipuu ja ikäkriisi

29. kesäkuuta 2009

kaukokaipuu ja ikäkriisi

Minä taas vaihteeksi ikäkriiseilen. Ahdistaa ajatella aikuisuutta, keski-ikäisyyttä, vanhuutta, ryppyjä, vastuullista elämää, vakituista työpaikkaa, jumittumista...... Sitä ettei pian voi enää lähteä minnekään, koska on vakituista työpaikkaa, lyhyitä lomia, vähän rahaa, jotain vastuutehtäviä joita ei voi paeta, joskus ehkä lapsia, koti..................... Järkyttävää!! Ratkaisuksi kävisi "reppu selkään ja maailmalle" mutta ei sekään ilman massiivisia rahavaroja onnistu. Kaikista kamalin kuvittelemani uhkakuva tulevaisuudesta on elää jumittuneena johonkin suomalaiseen pikkukaupunkiin alkoholistimiehen kanssa, jonka kanssa viimeisin lomamatka on tehty 20 vuotta sitten ja työ on samaa päivästä toiseen (vrt. liukuhihna).

Ja minä kun olen niin "jokainen on oman onnensa seppä"-ajattelija. Kyllä näitä kauhistuttavia hetkiä silti tulee. Järkytys. haluan herätä aamulla tietämättä mitä päivä tuo tullessaan. Haluan lähteä - ja tulla takaisin, haluan kokea aina uudelleen sen tunteen kun tulee kotiin ja kuinka sitä osaa pitkän erossaolon jälkeen taas arvostaa eri tavalla. Haluan nähdä maailman.

!!!!!!!!!!!

Tunnisteet: , ,

4 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ei oo totta, nuo sun ajatukset on kuin suoraan mun päästä silloin kun olin sun ikäinen :) Pelkäsin että jään Suomeen jumittamaan, en löydä omaa alaa mitä opiskella, päädyn työttömäks jne. Mutta asioilla on tapana järjestyä niin se vaan on... Mä pidin aikoinani lukion jälkeen välivuoden, opiskelin sitten hetken alaa joka ei ollut lainkaan mun juttuni, ja vaihdoin lopulta toiseen kouluun. Opintojen loppuvaiheessa lähdin ulkomaille opiskelijavaihtoon ja työharjoitteluihin. Asuin viidessä eri maassa ja kävin aina välillä kääntymässä Suomessa miettimässä minne seuraavaksi lähtisin :) Suomessa oli kiva pistäytyä mutta kauaa en täällä viihtynyt. Nautin suunnattomasti lähtemisen fiiliksestä, hyppäämisestä tuntemattomaan. Lattareista Suomeen palattuani (2008) ajattelin kuitenkin että jokohan tää reissaaminen riittäis. En oikein jaksanut enää siirtyä täysin uuteen maahan ja kulttuuriin ja aloittaa alusta sosiaalisten verkostojen luomista. Vuosi sitten tuntu suorastaan helpottavalta palata kotimaahan ja "rutiinielämään". Todennäkösesti hakeudun vielä uudestaan töihin maailmalle, pidemmäksi aikaa.

Ei kannata liikaa murehtia tulevia (ainakaan keski-ikäisyydestä ei kannata kriiseillä, hih:) Mietit välivuotena vaan kaikessa rauhassa, että mikä ala sua kiinnostaa ja haet sitten opiskelemaan. Tuntumaa eri oppiaineisiin saa esim. avoimessa yliopistossa ja kansanopistoissa.

Halauksin, anni

30. kesäkuuta 2009 klo 0.20  
Blogger Sari kirjoitti...

Siis se keski-ikäisyyshän on se ajankohtaisin huolenaihe nyt ;) !

Kiva etten ole ainoa joka huolehtii moisia.

30. kesäkuuta 2009 klo 19.31  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Niinhän se on, että ei kannata murehtia. Kaiken saa minkä haluaa, jos vain tietää mitä haluaa - ja vaikkei tietäiskään tarkasti. Kandee vaan varoa mitä haluaa. Tuskin juutut pikkukaupunkiin velvollisuuksien kuormittamaksi aasiksi, ellet sellaista elämää halua. Oot sisäistänyt postmodernin ihanteen pirstaleisesta elämästä - mieti mitä esimerkiks vanhempiesi sukupolvi halusi: vakituisen työpaikan, perheen ja rutiinit. Nykynuorista samaa tavoittelee huomattavasti harvemmat. Pätkätyöt on arkea eikä halutakaan sitoutua mihinkään työpaikkaan ikuisiksi ajoiksi niin kuin joskus on tehty. Itsekin oon ollut töissä viimiset kymmenen vuotta melkein joka kesä eri duunissa.

Tiedän, että velvollisuuksia voi paeta tai niitä voi muokata oman näköisiksi. Maailmalle lähteminen on mahdollista monenlaisissa ammateissa, joita et varmaan oo tullut ajatelleeksikaan. Sitä paitsi, jos elää niukasti, opiskellessakin voi matkustaa paljon, saati sitten työelämässä, kun rahaa oikeasti tulee jostain! Parasta. Vähyys on suhteellista. Yksikin tuttu tekee osapäivätöitä nyt aikuisena, koska ei vaan halua käyttää aikaansa töissä liikaa - ei se rikas ole, mutta tulee toimeen riittävästi. Pitää vaan priorisoida ja päättää mikä on itselle tärkeetä.

Monista töistä voi myös ottaa palkatonta virkavapaata esimerkiks muutamaksi kuukaudeksi ja matkustaa - tietty pitää sopia työnantajan kanssa, mutta kyllähän ne joustavia ovat useat. Ei se ole mahdotonta, vaikkei oliskaan massiivisia rahavaroja! Jännäähän se on jos ei tiedä riittääkö rahat, ja aina löytyy apua! Solidaarisuus eläköön ja kaikki ei ole pelkästään oman onnensa seppiä vaan me kaikki eletään samalla maapallolla ja autetaan toisiamme tarpeen mukaan, eiks vaan? :)

- Maiju

1. heinäkuuta 2009 klo 15.19  
Blogger MaaMaa kirjoitti...

Ikää on turha harmitella ja pelätä. Menee hukkaan hyvää aikaa olla iloinen ja välitön, jos harmittelee sellaista mitä ei yksinkertaisesti voi muuttaa :)

Ja sen iän mukana tulee niitä ihania kokemuksia, elämyksiä, viisautta ja oppii nauttimaan asioista ihan erilailla, "oikeammin". Laske ikä enemmin sellaisilla asioilla kuin numeroilla. Ja "keski-ikää" ei ole edes olemassa!

Mulla ei ikinä ole ollut ikäkriisejä, koska en pahemmin ajattele ikääni. Unelmia voi toteuttaa läpi elämänsä, pikkuhiljaa! Ja välillä pääsee toteamaan, ettei ole saanut ihan kaikkea haluamaansa - mutta sen sijaan jotain ihan muuta, mitä itseasiassa olisi halunnut alunperinkin, jos vain olisi silloin ollut viisampi! :)

Häntä pystyyn ja elämästä nauttimaan, Sari! :)

4. heinäkuuta 2009 klo 12.53  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu