Lento-onnettomuuksia ja ylppäreitä

Olen hirvittävän järkyttynyt tästä maanantaisesta lento-onnettomuudesta! Katsoin tv-uutisia itku silmässä miettiessäni koneessa olleiden läheisiä, jotka odottavat rakkaitaan kotiin tai edes jotain tietoa heistä. Leikin usein pienenä Cast Away- ja Robinson Crusoe-tyylisiä leikkejä; yritin tahallani eksyä metsään, jotta joutuisin pärjäämään luonnon armoilla yksinäni. Nämä leikit tulivat mieleeni, kun mietin mahtoiko tuosta onnettomuudesta kukaan selvitä ja ajautua autiolle saarelle..... Tyyliin Lost?

Lauantaiset ylppärit on nyt tosiaan juhlittu, ja "elämä siintää edessä". Sen suhteen tunnen olevani täysi pettymys kaikille ja ahdistun ihmisten kysellessä jatkosuunnitelmista. Olin myös järkyttävän pettynyt kouluni lakitusseremoniaan - juhlapuheet eivät liikuttaneet (vaikka minä liikutun normaalisti jopa katsoessani salkkareita!!) ja lähinnä odotin ärsyyntyneenä tilaisuuden päättymistä. Juhlassa oli myös paljon mielestäni epäolennaista, sillä itse en välitä mistään ylitaiteellisista musiikkiesityksistä ja vielä vähemmän voin sietää "seurakunnan tervehdyksiä" jolla on mielestäni erittäin vähän tekemistä ylioppilaaksi pääsyn kanssa??? Rehtorin juhlapuhe tuntui olevan suunnattu riemuylioppilaille ja keskittyi LAMAAN??? Mitä?? Noh, eipähän tarvinnut pyyhkiä valuneita meikkejä poskilta. 

Juhlaosuus täällä kotona meni erittäin hyvin - vieraita oli sopivasti, aurinko paistoi ja sain ihania lahjoja. Ja minulla oli se IHANA Meksikosta tuotu juhlamekko.. Ei ollut kenelläkään samanlaista ;).

Kattaus oli toiveeni mukaisesti vaaleanpunainen..

Tein Dooley's-kakkua taas, tällä kertaa tuli onnistuneempi !

Tässä kuvassa näkyvät pienesti ihanat kynnet, jotka piti valitettavasti sunnuntai-iltana repiä pois (minulla ei saa töissä olla pitkiä kynsiä).