Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Kolumnin kirjoittamisen sietämätön vaikeus... ja muu mierda

19. lokakuuta 2009

Kolumnin kirjoittamisen sietämätön vaikeus... ja muu mierda

Yritin kirjoittaa kolumnia paikallislehteen. Se on ollut minulle kohtuullisen hankalaa joka kerta, tosin aina hyvin palkitsevaa. Tällä kertaa tekstiä ei syntynyt hiestä ja kyynelistä huolimatta. Olen pitkään lohduttanut itseäni huonon itsetunnon puuskissa ajatuksella siitä että vaikken mitään muuta osaisikaan niin ainakin kirjoittaminen suht.koht. hyvin sujuu - nyt kun sekin takkuilee tuntuu ettei mitään jää jäljelle. L ei voinut eilen käsittää miksi itkin omaa surkeuttani ja sitä miten joku ihminen voikaan olla niin tavattoman keskinkertainen kuin minä. Ei mitään erityisalaa. Ei mitään erityisosaamista. Olisi kiva, jos löytyisi sellainen asia jossa voisin olla aivan ylivertainen, ja johon voisin keskittyä intohimolla ja antaumuksella. Ei pitäisi kai valittaa mutta kai minä saan omassa blogissani kertoa että miltä nyt tuntuu?

Minusta on myös todella hankalaa valita aihetta kirjoitukseeni - en nimittäin tahdo kenenkään tunnistavan itseään tekstistäni. Voisin helposti tulla loukanneeksi minulle läheisiä ihmisiä kärkevillä mielipiteilläni. Kuinka vapauttavaa olisikaan kirjoittaa juuri siitä mistä itse haluaa! Vaan kun se ei ole niin yksinkertaista.. Välitän yksinkertaisesti liikaa siitä satunko loukkaamaan jotakuta. Siis minulle tuttua ihmistä, tuntemattomista viis.

Sitä paitsi: jos olen hyvä kirjoittamaan, miksi en menestynyt paremmin äidinkielen ylioppilaskokeessa? Koska kaikki olikin vain turhaa illuusiota, ja olen kirjoittajanakin keskinkertainen? Hurraa ! Eikä minua auttanut koetilaisuudessa sekään, että osaisin esimerkiksi nyt tunnistaa tämän blogitekstin otsikossa olevan intertekstuaalisen yhteyden Milan Kunderan "Olemisen sietämätön keveys"-kirjan kanssa. Se siitä tekstitaidosta.

Seuraava masentava asia.
Minä olen mielestäni surkea englanninkielen puhuja. Ymmärrän englantia hyvin ellen jopa erinomaisesti, osaan lukea ja kirjoittaa sitä. Mutta joskus en osaa puhua englantia ollenkaan. Siksi ehkä opinkin espanjan niin nopeasti? Pakko oli kommunikoida enkä halunnut käyttää englantia. Onneksi en paljastunut, sillä meksikolaiset perheenjäsenenikään eivät englantia osanneet. Hahaa!

Englanninkielessä ovat hankalia sellaiset sanat, joissa on r-kirjain, esim. wear, swear, right, worry..... En kertakaikkiaan osaa sanoa tuota r-kirjainta. Ja minä muka oikea maailmanmatkaaja. HAH!

Ok. Ehkä vähän ylireagoin. Kyllä minua silti hävettää puhua englantia siksi etten osaa sanoa em. esimerkkisanoja täydellisesti. Puhun mieluiten espanjaa. Arriba !

Muuten. Jos paikalla ei ole muita suomalaisia paranee englanninkielentaitoni huomattavasti. En pelkää virheitä jos muut suomalaiset eivät kuuntele. Mistä johtunee?

Kaiken tämän valituksen ja surkeuden keskellä totean kuitenkin, että minulla oli tänään oikein mukava työpäivä!! Vaikka työpaikkani onkin erinomainen itsetunnonlatistaja noin muuten.

Olen myös hyvin iloinen muutamasti uudesta blogista jotka olen löytänyt, ja joita olen ryhtynyt viimeaikoina seuraamaan. Yhteen olen jäänyt suorastaan koukkuun: Bosborin rannalla

Tunnisteet: , ,

9 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Luulen että suurimmalla osalla ihmisiä ei ole mitään erityistaitoja. Olisihan se törkeen hienoa jos olisi vain se yksi juttu jota rakastaisi tehdä, ja olisi siinä vielä aivan ylivertaisen hyvä. Mutta jos sitä ei ole, sen kanssa pitää vaan oppia elämään. Itse en koe olevani erityisen hyvä myöskään oikeen missään, mutta luulen että lähipiirini arvostaa huumorintajuani ja pidänkin ihmisten viihdyttämisestä ja tilannekomiikasta jossa olen aika hyvä. Mutta eipä siitä itselleen uraa tee, joten elämäni on sitten yliopistolla tentistä toiseen pakertamista. En ole loistava pääaineessani, mutta olen siitä kiinnostunut, ja se on antanut minulle paljon. Se on riittänyt minulle. Ehkä vielä joskus löydän sen jonkun aiheen, mutta toiveeni ei ole kovinkaan korkealla sen suhteen :)

Ei kannata ehkä hirveesti paineita ottaa siitä ettei jostain ylioppilaskirjoitusten äidinkielenkokeesta heti L:ää tullut. Kirjoittamiessa on ehkä tärkeämpi osata olla oivaltava ja luova, kuin se, että osaa kirjoittaa kieliopillisesti täydellistä hölönpölöä.

19. lokakuuta 2009 klo 16.57  
Blogger Annu kirjoitti...

Erityistä osaamistasi on ; kirjoittaminen, leipominen ja espanja. Hauska yhdistelmä. Kyllä noilla taidoilla alkuun pääsee. Sinulle voisi sopia vaikka kehitysyhteistyö ulkomailla, jossain espanjan kielisessä maassa.

19. lokakuuta 2009 klo 18.57  
Blogger Sari kirjoitti...

Anonyymi: Se on tietysti totta että useimmilla tuskin mitään erityisosaamista on, kyse taitaa ennemmin olla tässä tapauksessa siitä ettei itsetunto ja itseluottamus ole oikein kohdillaan :) Olen turhautunut paljon siitä etten tiedä mitä elämässä tekisi, ja siksi olisikin ihana päästä helpolla olemalla ylivertainen jossain tietyssä!

Kiitos pitkästä ja rohkaisevasta kommentista :) !

Annu: minkäköhänlaisia ihmisiä oikeastaan tekee kehitysyhteistyötä? en ole koskaan perehtynyt... espanjankielinen maailma kyllä houkuttaa ja vetää puoleensa :)

19. lokakuuta 2009 klo 21.17  
Anonymous luna kirjoitti...

Mä luulen, että aika moni suomalainen karttaa sitä englannin, tai oikeestaan ihan minkä muun kielen kuin suomen puhumista siksi, että suomalainen ei usko osaavansa jotain kieltä ennenkuin osaa sitä täydellisesti, eikä siis käytä kieltä siinä pelossa, että tekee virheitä, vaikka virheiden kautta sitä usein opitaankin.

Mäki monesti haaveilen, että mulla olis joku erityinen taito, joka oma juttu. Että mä tietäisin mitä elämältä haluan, että mulla olis joku selkeä kiintopiste, jotain, jota tavotella ja jonka eteen tehä töitä. Mut tuntuu, ettei oikeen tee mitään muuta kuin ON vaan, ja mäki olen jo 23-vuotias ja tuntuu, etten ole koskaan muka tehnyt yhtään mitään millä olis merkitystä. Haaveilen, että olisin taiteellinen, osaisin maalata upeita tauluja, osaisin pukea ajatukset sellaiseen muotoon, että voisin koskettaa ihmisiä, osaisin edes laulaa!

Musta sun erityistaito vois olla vaikka espanjan kieli, osaathan sitä ihan tuhohyvin. Miks et kehittäis sitä? Miks et ottais vaikka tavoitteeks lähteä Espanjaan opiskelemaan johonki yliopistoon? Itse opiskelin siellä vuoden, joten suosittelen! :)

20. lokakuuta 2009 klo 0.24  
Blogger Karoliina kirjoitti...

Tervehdys Istanbulista!

Tuota erityistaitoa minakin olen haikaillut....Ollappa niin hyva jossain asiassa, etta tietaisi sen auttavan eteenpain asiassa kuin asiassa... Niin hyva laulaja, etta siita saisi uran... tai nayttelija, maalaaja, valokuvaaja... Itsellani tuntuu toteutuvan enemminkin taitotyyppi "vahan kaikkea muttei runsain mitoin mitaan" ;)

20. lokakuuta 2009 klo 19.20  
Blogger Sari kirjoitti...

Luna, taitaa kyllä olla noinkin tuon englanninkielen kanssa. Pitäisi joutua sellaiseen tilanteeseen jossa olisi pakko käyttää sitä ja sitä kautta huomata että kyllä sitä tulee ymmärretyksi vaikkei kaikki täydellisesti menisikään :)

Näin muuten joskus aiemmin unta, että olin saanut tyttären jonka nimeksi laitoin salaa LUNA, sillä L ei suostunut moiseen nimeen.. Ihana :D

Karoliina: Tervehdys ! Minä muuten halusin pikkutyttönä laulajaksi.. kunnes reilusti alle kouluikäinen pikkusiskoni silmät kirkkaina totesi minun laulavan täysin päin honkia. Hänellä itsellään on hyvä sävelkorva, minulla taas ei ollenkaan..

20. lokakuuta 2009 klo 19.33  
Blogger Annu kirjoitti...

Ulkomaan kehitystyötä on kirkolla, ja auttajat ovat usein uskovia. Onneksi on muitakin tahoja kuten kansainvälinen Punainen Risti, heillä on tarjota koulutustakin
alalle, kts ko linkki: http://www.redcross.fi/tulemukaan/avustustyontekijaksi/fi_FI/
Itse olen ollut 17v kibbutsilla Israelissa töissä. Kirjoitin aiheesta blogiini, mikä löytyy - elämäni seikkailuista. Onneksi
haaveet saavat joskus siivet, joten se ei ole turhaa.
t Annu

21. lokakuuta 2009 klo 15.31  
Blogger Annu kirjoitti...

http://www.kehys.fi/kehys/jasenjarjestot/
Kehitystyöstä myös ko linkissä useita eri järjestöjä nähtävillä.
t annu

21. lokakuuta 2009 klo 15.37  
Blogger Sari kirjoitti...

Minkäänlainen kirkkoon liittyvä ei käy, sillä en kuulu kirkkoon saati usko mihinkään yliluonnolliseen. En oikeastaan ole koskaan suuremmin tutustunut kehitysyhteistyö-termiin, liittyykö se aina jotenkin uskonnolisiin instituutioihin? Täytyy ottaa selvää, kiitos linkeistä !

21. lokakuuta 2009 klo 15.41  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu