Minulla on ihan hirveästi koruja. Ja kun olen nyt jo useammassakin blogissa (esim.
täällä,
täällä,
täällä ja
täällä) nähnyt tällaisia postauksia joissa esitellään koruja/laukkuja/muita asusteita, niin päätinpä sitten minäkin tehdä tällaisen ja esitellä rakkaimmat koruni :). Kuvia saa isommiksi klikkaamalla
Sormukset. Käytän joka päivä 4-5 sormusta, eli aika paljon. Mutta kun vain tykkään niistä niin paljon! Alla olevassa kuvassa 5 vasemmanpuolimmaista ovat ne joita käytän päivittäin, ja kolme viimeistä ovat sellaisia joita käytän joskus silloin tällöin. Kaikki nämä ovat hopeaa, poislukien kaksi oikeanpuolimmaista.

Vasemmanpuolimmainen on lempisormukseni. Olen saanut sen Meksikossa toiselta host-äidiltäni lahjaksi. Rivissä seuraavana olevan sormuksen olen ostanut Zacatecasin hopeakaivos-alueelta. Kolmantena on vuorossa luokkasormukseni 9. luokalta. Neljäntenä on ns. "kalenterisormus", en muista tarkkaa tarinaa sen takaa mutta olen kuitenkin ostanut sen Veracruzista ja siinä on seitsemän rinkulaa, yksi viikon jokaista päivää kohden. Viides sormus on tuollainen perus rinkula, joka on peräisin hopeakaupunki Taxcosta. Kuudentena rivissä on äitini luokkasormus vuodelta 1979, ja se oli nuorempana ehdoton lempisormukseni.Toisiksi viimeisen sormuksen olen saanut joskus muutama vuosi sitten joululahjaksi pikkusiskolta, ja viimeinen sormus on läksiäislahja Meksikon parhaalta kaveriltani. Siinä lukee "vales mil" :). (Tästä kuvasta unohtui 2 sormusta pois mutta olkoot)
Kellot. Minulla on 5 kelloa, mutta käytän nykyisin lähinnä tuota vasemmanpuolimmaista Espritin kelloa jonka ostin itselleni joululahjaksi vuosi tai kaksi sitten. :D Värikäs kello on Swatch mutta se on vähän kömpelö ja hiostava ranteessa ja siksi pidän sitä aika harvoin. Tuon kellon jossa on kaksi violettia sydäntä olen tehnyt itse. Tai siis en itse kelloa, vaan sen rannekkeen. Ostin "kellotaulun" ja nuo tarvikkeet, ja väkersin tuollaisen. En käytä koska patterit ovat loppuneet jo ajat sitten ja olen liian laiska tekemään asialle mitään. Mutta hirveän nätti kello kyllä! Vaalenapunainen kello oikeassa yläkulmassa on halpiskello Meksikolaisesta supermarketista (Sorianasta, jos jollekin sanoo jotain :D) ja siitäkin on loppunut patterit jo 2 vuotta sitten. Oikeanpuolimmainen kello on toisiksi eniten käyttämäni kello, jonka olen saanut äidiltäni joululahjaksi ehkä 5-7 vuotta sitten.
Ja sitten mun suuret rakkaudella vaalimani aarteet eli
Bergdorf Goodmanin helmikaulakorut! Helmikaulakorujahan tulisi säilyttää silkkipusseissa ja mieluiten vielä omassa laatikossaan niin, etteivät ne ole kosketuksissa muiden korujen kanssa.
Pienemmät helmet sain enoni perheeltä rippilahjaksi, ja isommat samalta porukalta ylioppilaslahjaksi. Ja helmiähän täytyy käyttää! On suuri rikos helmiä kohtaan pitää ne silkkipussissaan :D!! Helmet värjäytyvät tosi herkästi keltaisiksi ja ne onkin erityisen visusti syytä pitää kaukana hajusteista, deodorantista, hiestä, hiuslakasta sekä muista sellaisista jotka vahingoittavat jo "tavallisempiakin" koruja.
Timanttisten nettisivuilta löytyy vielä yksityiskohtaisempia neuvoja helmien hoitoon.
Kalevala-korut. Käytän harmittavan harvoin johtuen muutamasta pikku seikasta:
1) Ainoa lähes täydellinen setti mulla on tuo kalevalankarhu - korvikset, rannekoru sekä kaulakoru. Jos laittaisin esimerkiksi kaulaan tuon Euran sydän -riipuksen, niin minulla ei olisi käsissä eikä korvissa mitään. Ja ilman korvakoruja oleminen on minulle käytännössä mahdottomuus. Enkä mielelläni sekoita noita settejä keskenään!
2) Se koko vaihtorulijanssi... Kaikki hopeakorut pois, pronssiset tilalle, sama uudestaan.. Olen laiska vaihtelemaan näitä arkena ja siksi käytän näitä esimerkiksi juhlissa silloin kun helmet eivät sovi.
3) Mulla ei ole pronssisia sormuksia. Enkä tykkää olla ilman sormuksia.
Tuo kalevalankarhu-riipus on aika tummunut verrattuna rannekoruun ja korviksiin. Miten pronssikoruja puhdistetaan ja huolletaan? Hopeakorujen huolto on tuttua mutta pronssikorujen hoito on mysteeri.
Kultakorut. Vasemmalla ylppärilahjaksi saamani (perintö)ketju, joka on aivan ihana ja kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin kaunis. Toisena vasemmalta on äitini minulle ostama pieni kultainen lentopallo. En osannut arvostaa tätä korua nuorena kun halusin kaiken olevan hopeista, mutta nykyään olen käyttänyt sitä yhdistettynä muihin kultakoruihin. :) Kolmantena on simppeli kultainen sydän, ja neljäntenä on riipus jonka historiaa en muista - täytynee kysyä äidiltä tai mummilta. Tämä neljäs koru on kuitenkin myös jostain peritty. Viininpunaisessa samettirasiassa on sormus, jonka olen saanut kummisedältäni ristiäisissä. Olen aina ollut iloinen siitä ettei minulla ole mitään kummilusikkaa niinkuin monella muulla, vaan ihana kummisormus! (Voisiko äiti etsiä sen kuvan minusta jossa minulla on se sormessa?) Kummisormuksen oikealla puolella on horoskooppikoruni, ihan ensimmäisiä sellaisia koruja joita pidin oikeasti kaulassani (tuhoamatta sitä, katso seuraava kohta!).

Sitten nämä. Vasemmanpuoleinen medaljonki on perintönä saatu niinikään ylioppilaslahjaksi. Se on aika iso, vähän peukalonpäätä suurempi ja sen sisällä on erittäin hyvin säilyneet valokuvat isoisoäidistäni sekä isoisoisästäni. Varmaan lienee turha kertoa että tuon arvo on paljon enemmän kuin pelkkä kullan paino. Medaljongin kanteen on vielä kaiverrettu isoisoäitini nimikirjaimet, AH (=Aino H...).
Tuo oikeanpuolimmainen koru on minusta erinomaisen huvittava tapaus ja se on säästetty juuri siksi että se on niin älytön. Olen saanut mummiltani ja vaariltani 4-vuotissyntymäpäivälahjaksi kultaisen sydämen kannettavaksi kaulassa. Ja klikatkaapa kuvaa isommaksi niin näette mihin 4-vuotiaan hampaat pystyvät. :D
Vielä lähikuvaa medaljongin sisällöstä.. Tämäkin menee sinne "rakkaudella vaalitut aarteet"-osioon :).
Kaksi perintörintamerkkiä. Laatikossa olevan olen saanut vuoden 89 jouluna, enkä yhtään tiedä tai muista että kenelle se on kuulunut ennen minua. Tämäkin täytynee tarkistaa ylemmältä taholta. Laatikon ulkopuolinen merkki on nimikirjaimista päätellen taas isoisoäitini peruja :).
Sekalaisia kaulakoruja osa 1. En jaksaisi millään selittää näitä, kun ei ole erityistä tarinaa. Paitsi että; vasemmanpuoleinen on maya-intiaanien käsityötä Meksikosta, farkunvärinen sydänriipus on lahja Meksikon host-perheeltä minulle (sinne on kaiverrettu Sari Mexico 07-08), ja oikeanpuolimmainen vaalenapunainen koru on omaa käsialaani.
Sekalaisia kaulakoruja osa 2. En jaksanut etsiä kaikkia kaulakoruja, vaan otin niitä joista pidän kaikkein eniten. Jos olisin esitellyt tässä KAIKKI koruni niin tämä olisi ns. never ending-postaus ;D
Current situation. Tällainen arsenaali mulla kulkee mukana normaalielämässä. L:ltä saatu sydänriipus, kummilta ylppärilahjaksi saatu Happiness-rengas sekä äidiltä 21-vuotissyntymäpäivälahjaksi saatu Frida-kaulakoru, jonka ostaminen tukee Mexico Cityn kotiäitejä!
Tamarindo-sivustolta voi lukea lisää. Tässä minun Frida-korussani on viljeltyjä makean veden helmiä, hopeaa sekä hopealasinen sydänamuletti.
Rannekorut. Kerron teille yhden asian. Minä toin vaihtovuoteni jälkeen Meksikosta YLI KAKSI KILOA RANNEKORUJA. Sen jälkeen niitä on kertynyt tasaiseen tahtiin aina vain lisää ja lisää. Ymmärtänette miksi en esittele niitä kaikkia. Otin vain muutamia esimerkkejä siitä millaisia koruja saattaa ranteestani bongata. Näitä on helppo vaihdella ja siksi nämä vaihtuvat melko tiuhaan ranteessani.
Korviksista sama juttu, toin KYMMENIÄ PAREJA korviksia jo pelkästään Meksikosta. Otin tähän muutamia käytetyimpiä ja kivoimpia. En laittanut tähän mukaan niitä miljoonia perusnappikorviksia ja perusrenkaita eri koissa mitä minulla on laatikollinen tuolla. Hehe. Tässä on korviksia Meksikosta, Suomesta, Espanjasta sekä Marokosta.
Ja sitten surullinen totuus. Mulla ei ole yhtään nilkkakorua! Nyyh.
Tunnisteet: hömppä