Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Jossain atlantin yläpuolella..

7. heinäkuuta 2008

Jossain atlantin yläpuolella..

Lähtiessäni vuosi sitten meksikoon meitä tulevia vaihtareita varoiteltiin paljon siitä, että on vaarana jäädä niinsanotusti roikkumaan atlantin ylle. Tällä tarkoitettiin sitä, kun ei malta päästää suomen elämästä irti vaikka toinen elämä meksikossa oli jo alkamassa, ja niin ei olisi voinut keskittyä täysipainoisesti siihen uuteen elämään. Minulle ei näin käynyt sinne päin mentäessä, mutta nyt pois tultua tuntuu nimenomaan siltä kuin osa minusta olisi meksikossa, osa suomessa ja loput siellä atlantin yllä kellumassa ja miettimässä että mitäs nyt. Yhteyttä tulee pidettyä meksikoon joka päivä, yritettyä pysyä mukana kaikissa kuvioissa ja tietää edelleen samalla tavalla paikallisista asioista kuin siellä ollesakin. Toisaalta taas suomessa elämä tuntuu pyörivän paikoillaan eikä oikein kokonaiselta, huomio on keskittynyt vielä liikaa sinne 10 000 kilometrin päähän. Nyt olen miettinyt että minkälainen siirto tässä pitäisi tehdä, että saisin itseni kokonaiseksi suomen kamaralle, sillä nykyinen olotilani on suoraan sanottuna sietämätön. Minun pitäisi vain uskaltaa aloittaa suomalainen elämäni täysipainoisesti uudelleen, tai tulen olemaan ikuisesti apaattinen, väsynyt ja surullinen. 

Onneksi Diego tulee 15 päivän päästä.

Tunnisteet: , ,

6 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Anna itsellesi aikaa, sopeutuminen takaisin Suomeen voi kestää aika kauan (parikin vuotta), joten kulje päivä kerrallaan. Tulit takaisin vasta muutama viikko sitten, joten sopeutuminen Suomeen on vasta alussa, mutta jossain vaiheessa helpottaa ja vaihtovuosi menee sinne "oikeaan lokeroon" mielessäsi (=eletty elämä).

7. heinäkuuta 2008 klo 18.46  
Anonymous Eve kirjoitti...

Dale tiempo al tiempo.
Nunca serás la misma Sari de antes de conocer México, pero tampoco serás la Sari del año de intercambio... pero la Sari nueva puede ser algo mucho mejor que ninguna de ellas dos. Concéntrate en lo que te rodea, pero tampoco olvides de México. Ese tiempo no tiene que pasar a la historia, sino seguir como una parte de tí... Trata de no saturar a tus amigos finlandeses de cuentos de "en México esto y aquello", trata de recordar todas las cosas que en Finlandia SIRVEN y en México APESTAN. Jeje.. uno suele romantizar las cosas, pensar fuera de la perspectiva real... y, recuerda, luego estarás libre para elegir donde quieras ir, si extrañas demasiado al "ritmo latino"... pero, bienvenidas al mundo de "corazones repartidos".
Hace 8 años que vine aqui a Santo Domingo por primera vez, y aun no he decidido si me gusta más aquí o en Finlandia.

Gracias por la nominación :D! Cuando salga de mi tesis, voy a ponerme a bregar con mi blog con más dedicación otra vez y posteo eso..
Cuidate!!
ah, por cierto, me gusta tu blog nuevo también :)

8. heinäkuuta 2008 klo 8.26  
Blogger Kuukkeli kirjoitti...

Törmäsin tänään brasilialaiseen ja ah, pääsin puhumaan portugalia! Vaihtarivuodestani on jo viisi vuotta, mutta vielä se kieli taipui portugaliinkin [vaikkein muistanutkaan, kuinka sanotaan viisisataatuhatta]. Ja kun pääsin juttelemaan, tuli heti mieleen, kuinka helppoa onkaan kommunikoida brasilialaisen kanssa!

Mulle sanoi mun host-äiti aikoinaan, että tyttö-parka, enää koskaan et tule olemaan täysin kotonasi missään: aina tulet kaipaamaan jonnekin. Oikeassa oli. Mutta sen kanssa oppii elämään - ennen pitkää. Kuten tuolla anonyymi sanoi, anna itsellesi aikaa! Toivottavasti esim koulun alku sitten taas auttaa sopeutumisessa :)

8. heinäkuuta 2008 klo 10.36  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Olitko opiskellu koulussa yhtään espanjaa ennen vaihtovuottasi? =) oon seurannu blogiasi vuoden ajan, mutta en ole huomannut kysyä tätä. :D ja suosittelisitko sellaiselle meksikon vaihtovuotta joka ei osaa espanjaa juuri ollenkaan?

9. heinäkuuta 2008 klo 17.03  
Anonymous Carol-line kirjoitti...

Jeap. Ei niitä kommentteja minullekaan niin kovin tule. =) Täytyy vaan rohkeesti ruveta tuntemattomille höpöttelemään blogeihin.

10. heinäkuuta 2008 klo 15.21  
Blogger en finne igen/ruotsinsuomalainen kirjoitti...

Mun naapurinani täällä Tukholman liepeillä asuu brasilialainen Sergio, joka opettaa meitä naisia puhumaan portugalia.

Kun meidän perhe joskus aikoinaan muutti Australiasta takaisin, oli parin vuoden ajan ikävä takaisin ja mihinkään kuulumattoman tunne, mutta nyt täällä taas viihtyy hyvin kun oma paikka löytyi.

Mielnkiintoinen on tarinasi.

13. heinäkuuta 2008 klo 4.40  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu